ensirakkaus mielessä.

Onko miehillä koskaan mielessä se ensimmäinen tulinen rakkaus? :) Vai onko tää vaan naisten löpinää?

Olen nyt kolmatta kertaa seurustelusuhteessa, tyttö 25v. Vaikka minulla onkin kumppanini kanssa onnellista, en saa silti ensirakkauttani mielestäni. En sitten mitenkään! Näen hänestä edelleen jatkuvasti uniakin...

Koko juttu loppui vähän niinkuin kesken, minun aloitteestani, tunsin olevani silloin 16-kesäisenä liian nuori vakavaan suhteeseen vähän vanhemman pojan kanssa. Varmaan särjin sydämensä. Meidän välit on ollut raivokasta vihaa ja tulista rakkautta vuorotellen, tosi eriskummalliset ja varmaan siksi erityiset. Emme oikein koskaan selvitelleet välejämme. Poika joskus sanoi että jää minua odottamaan, en oikein siihen usko mutta ei hänellä kyllä pitempiä suhteitakaan ole ollut.

Hän asuu nykyään Etelä-Suomessa, minä pohjoisessa. Joskus kuitenkin törmätään täällä samalla paikkakunnalla. Pääseekö jatkuvista ajatuksista ja ikäväunista koskaan eroon? Hän on vähän niinkuin pakkomielle minulle..
1407
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

olen suurin piirtein samanikäinen mies ja ollut pitkään suhteessa ja on minulla lapsiakin...puolitoista vuotta sitten näin ensirakkauteni johon rakastuin 13-14v todella tulisesti seurustelimme ihan vähän aikaa mutta se loppui aika nopeasti en tiedä oliko se yksi puolista mutta nyt olen nähnyt hänestä usein unta ja tunnen suurta ikävää välillä ja joskus epätoivoakin...mitnkään ei ole mahdollista että enään koskaan olisi mitään mutta olisi joskus kiva kyllä kertoa hänelle asiasta vai onko tää vaan jotain sen tavottelua mitä ei voi saada.....=)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


~unikko~ kirjoitti:

Onko miehillä koskaan mielessä se ensimmäinen tulinen rakkaus? :) Vai onko tää vaan naisten löpinää?

Olen nyt kolmatta kertaa seurustelusuhteessa, tyttö 25v. Vaikka minulla onkin kumppanini kanssa onnellista, en saa silti ensirakkauttani mielestäni. En sitten mitenkään! Näen hänestä edelleen jatkuvasti uniakin...

Koko juttu loppui vähän niinkuin kesken, minun aloitteestani, tunsin olevani silloin 16-kesäisenä liian nuori vakavaan suhteeseen vähän vanhemman pojan kanssa. Varmaan särjin sydämensä. Meidän välit on ollut raivokasta vihaa ja tulista rakkautta vuorotellen, tosi eriskummalliset ja varmaan siksi erityiset. Emme oikein koskaan selvitelleet välejämme. Poika joskus sanoi että jää minua odottamaan, en oikein siihen usko mutta ei hänellä kyllä pitempiä suhteitakaan ole ollut.

Hän asuu nykyään Etelä-Suomessa, minä pohjoisessa. Joskus kuitenkin törmätään täällä samalla paikkakunnalla. Pääseekö jatkuvista ajatuksista ja ikäväunista koskaan eroon? Hän on vähän niinkuin pakkomielle minulle..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu