Olen kärsinyt masennuksesta usean vuoden ajan ja parin vuoden takainen kaverin auto-onnettomuus räjäytti kaiken päin naamaa...diaksoosina vaikea-asteinen masennus. sairastuin myös epilepsiaan ja kaikki tuntui kaatuvan päälle kerralla ja kunnolla.kävin ensin työterveyshuollossa keskustelemassa ja sieltä ohjattiin terveyskeskuksen akuuttityöryhmän puolelle jonne saavuin elämässä enää niukasti roikkuen.sain sieltä ensiavun ja sitten siirryin mielenterveysyksikön psykologin luokse jonka luona käyn kerran viikossa.olen jo pitkään tiedostanut osan oman pahan oloni syystä mutta asia on niin vaikea etten ole uskaltanut enkä kehdannut siitä puhua.tänään päätin olla todella rohkea ja ottaa asian esille käynnilläni, mutta se oli äärimmäisen vaikeaa. Jostain sain kuitenkin voimia ja sanoin sen ääneen:OLEN VELJENI INSESTIN UHRI! Tuntui kuin ilma olisi pusertunut keuhkoistani ulos, haukoin henkeä ja aloin itkeä. Itkustani ei meinannut tulla loppua.Terapeuttini tuli ja halasi minua ja sanoi että nyt kaikki asiat alkavat loksahtaa hänen mielessään paikoilleen ja tämä on se asia jota nyt lähdetään työstämään minun ehdoillani.Siitä on nyt reilu tunti aikaa ja olo on toiveikas: tästäkö alkaa lopullinen toipuminen pois tästä helvetillisestä sairaudesta= depressiosta .
hae ajoissa apua
minttu
0141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.