Miten helpotatte masennustanne?

Hmm. Mä harjotan meditaatiota. Se nyt ei oo sellanen nopea helpotus vaan pitkän aikavälin juttu. Nään kavereita ja teen aamulla edes ihan pienen kävelyn ulkona. Ei mulla oo paljon kavereita, mutta näen niitä joita on. Ja se kävely, se ei vois oikeesti vähempää kiinnostaa sillon ku sitä miettii, mut kun pakottaa ittensä, ni se voi vähän auttaa. Tärkeintä varmaan on pitää ittensä edes jonkin verran aktiivisena. Luulen, että se kun käy edes oven ulkopuolella voi auttaa. Mulla auttaa myös kirjan lukeminen. Vaikka ajatukset ei ihan pysy siinä tarinassa, niin jotenkin ne ei lähde liikaa väärille poluillekaan. Sekin on varmaan hyvä, että päättää että tekee jonkun pienen hyödyllisen asian päivässä. Esimerkiksi jos pitäisi lukea tenttiin, niin lukee edes yhden sivun tai jos olisi siivottavaa, niin vaikka tiskaa vaan astiat tai vastaavaa. Pahinta on linnoittautua kotiinsa ja eristäytyä, vaikka se onkin se mitä helposti tekee masentuneena. Minulle tärkeää on, että en vaadi itseltäni suuria suorituksia vaan teen muutaman asian päivässä, jotka pitävät minut kiinni elämässä. Onko sulla lääkitystä tai terapiaa?

Jonkun kanssa jutteleminen helpottaa, vaikka se voi tuntua ihan mahdottomalta ja ahdistavalta, mutta yleensä sen jälkeen on parempi olo. Jos vaan löytää jonkun jonka kanssa jutella. Ihan mistä vaan, ei edes mistään henkilökohtaisista asioista.

Tai sit luen. Täytyy kyllä olla valmiiks aika rauhallinen olo, että pystyy keskittymään. Henkistä paranemista, rakkautta tai jotain iloisia, mua koskettavia asioita käsitteleviä kirjoja.

Iltasin, jos ei saa unta, itsemurhan ajatteleminen rentouttaa. Tollaset asiat kannattais pyyhkiä kokonaan mielestä, mut mulle se tuo välillä todella helpottavan tunteen.

D-vitamiini ja liikunta auttaa pitämään kroppaa ja mieltä vähän virkeempänä. Vaikka tuntuu ettei pysty niin kannattaa vaan raahata itsensä ulos kävelylle valoisaan aikaan.

Ystävät on ykkönen. Kun pääsen ihmisten ilmoille, tuntuu paremmalta. Pahat ajatukset ei enää tunnu niin isoilta.
Puhuminen on toinen: mielenterveyshoitaja, oma puoliso, ystävät, psykiatri, psykologi jne. Kuka vaan jaksa kuunnella. Läheisiään ei voi kohtuuttomasti kuormittaa, joten ammattiapu on paikallaan.
Liikunta: salilla, jumpassa tunnen itseni terveeksi ja onnelliseksi. Hiki virtaa ja minä elän! Myös pilates on ihanaa, rauhoittaa.

Puhumalla asiat halki niin että jo kyllästyttää. Se helpottaa.

Liikunta, ja harkoissa säkkiin hakkaaminen, se on terapiaa!!!

Rukoileminen. Jätän taakkani yläkerran harteille, ne kun ovat leveämmät kuin omani ;) Sit oloni on kevyempi.

Kesällä metsässä käveleminen tai hikiset juoksulenkit.

Puhuminen auttaa, mutta sitäkään ei aina jaksanut. Silloin soin itselle hemmottelua, hyvää ruokaa ja/tai herkkua. Mikä tarkoitti useimmiten pitsaa ja jäätelöä, kun ei jaksanut tehdä itse ruokaa. Elokuva, ja sohva. Ääneen itselleni lupasin, että nyt ota rennosti, olet ansainnut sen.

Lemmikit, rakas kissani oli pahimpina aikoina paras ystäväni,lähellä lämmin, aina iloinen minut nähdessään. Tuli syliin, sain sitä hoivata ja kun oli toisesta elävästä olennosta vastuussa, niin oma paha olo keveni ihan kummasti. Kissa tuli usein rintani päälle nukkukaan ja kehräämään, kun en jaksanut nousta sängystä aamulla, tai kun itkin itkemästä päästyäni, se tuli viereeni makaamaan.

Luonto. Menin kauniille paikoille kävelemällä, mistä näki kauaksi. Istuin katselemassa, olemassa.

rentoudun hyvin kun minun selkääni tai harteitani hierotaan. Se jotenkin vapauttaa stressistä hetkeksi ja se on ihanaa se.

juon ankarasti viunakkaa

Herään yleensä aamuisin tosi masentuneena ja ahdistuneena, ja olo on jotenkin ihan sietämättömän ärtynyt, mutta pakotan itteni lenkille yleensä heti herättyäni. Raitis ilma ja liikkuminen oikeasti vaikuttaa, vaikka olin tosi skeptinen kun sitä minulle suositeltiin.
Lenkkeily ainakin mulla jotenkin selkeyttää päätä, ja asiat ei tunnu ihan niin mutkikkailta kuin jos vaan makaisin sängyssä ja miettisin kaikkea.
Ja sehän myös vapauttaa endorfiinia(vaimikäsenytoli)ja tulee fyysisestikin parempi olo, kun vaan pitää rasituksen kohtuullisena.

Tekeminen on myös hyvää terapiaa meikäläiselle. Kun tulen lenkiltä, teen listan jossa on noin 7 kohtaa ja kirjoitan siihen pieniä hommia kuten pyykkikoneen täyttäminen tai valokuvien tilaaminen, ja teen niitä sitten jaksamisen mukaan. En sisällytä tähän mitään pakkoa. :)

Joskus kun tulee asioita joista ei vaan tunnu millään pääsevän yli eikä ympäri saatikka sitten käsitykseen, kirjoitan ne paperille tai keskustelen niistä jonkun kanssa. Toiselle ihmiselle puhuminen auttaa sikäli, että sillä toisella saattaa olla asioihin näkökulmia joita ei itse tulisi edes ajatelleeksi, kun on niin masentunut ja kaikki näyttää toivottomalta.

Ja yleensäkin ystävien ja sukulaisten tai kenen tahansa tutun/rakkaan ihmisen kanssa hengaaminen kannattaa, luin jostain kauan sitten että masentuneena nimenomaan pitäisi olla ihmisten kanssa, niistä kun saa sitä arkista elinvoimaa joka itseltä puuttuu.

Eläimet on myös todella hyviä terapeutteja. Kuten tuossa sanottiinkin, vastuu toisesta elollisesta olennosta pitää kummasti elämän reunassa kiinni. Monet kerrat olen meinannut että ei tästä mitään tule, ja olen ollut jo lähdössä etsimään kaupungin korkeinta rakennusta, mutta sitten koira on tullut jalkoihin pyörimään luullessaan että lähdetään lenkille. Sitten sitä on vaan tullut ajatelleeksi, että eihän tuota voi tänne yksin jättää, jonkun se pitää ruokkia, ja itsetuhoiset suunnitelmat on jääneet siihen.
Puhumattakaan siitä, että eläimet on usein karvaisia ja lämpöisiä eivätkä aseta mitään ehtoja omistajalleen. :D

Ja kuten tuolla joku sanoikin, rukouksessa on voimaa. On asioita joille minä en vaan voi mitään ja jotka on liian raskaita meikäläiselle. Silloin ne voi vaan heittää Jumalalle, joka kyllä jaksaa.
Ja jos et ole koskaan rukoillut, kokeileminen ei maksa mitään ja mitään ei voi hävitä. :>

Niinjoo, sekin vielä läheisistä erikseen, että lapset, varsinkin pienet sellaiset, on hyvää seuraa kun itsellä on mieli maassa ja toivoton olo. Maailmaa tulee katsoneeksi jotenkin ihan eri näkövinkkelistä kun katsoo sitä lapsen kanssa. Pienet asiat on yllättäen hämmästyttävän mielenkiintoisia.

Jaksamista kaikille.

En ole masentunut sanan varsinaisessa tarkoituksessa, siis että olisin koskaan saanut siitä daiagnoosia, käynyt lääkärissä, mutta jokaisella on elämässä harmaat, alavireiset päivät ja jaksot.

Kun aamulla herään ja fiilis tuntuu tylsältä ja tyhjältä, alan rukoilla ja kiittä Jumalaa kaikesta: elämästä, uudesta päivästä ja sen tuommista mahollisuuksita, terveydetä. Rukoillessa voi nostaa ajatusket ja asennoitumisen posiitiviseksi. Aamulla herätessä on suuri merkitys, laitammeko päälle positiivisen vai negatiivisen vaihteen. Kun jatkaa vain positiivisen suuntaan, ajattellee läheisistä ja asioista näin, pian huomaa että mileiala ei ole enää montussa ja saa intoa tarttua uuteen arkeen jopa vaihteella.

Musiikilla. Myös koneelta lähteminen auttaa, vaikken oikein muuta koneella olon lisäksi teekkään kuin käyn keittiössä hakemassa syömistä. Käy vaikka keittämässä kahvia tai teetä.

Usein tulee sellainen olo ettei halua olla nähdä eikä olla juuri kenenkään kanssa tekemisissä niin silloin ainakin minulla auttaa totaalinen eristäytyminen omaan kämppään jolloin saa ladattua itteensä. Asun isommassa kaupungissa ja yritän kaikin puolin välttää kaikkea ihmismassoja ja ihmisiä yleensäkin. En nyt ehkä puhu pelkästä masennuksesta mutta myös ahdistuksesta yms. Auttaa kun saa elää omien voimavarojen ja aikatauilun mukaisesti.
Yritän välttää kaikkea stressaavaa ja esim. kaupassa käyn yleensä silloin kun siellä on vähiten porukkaa koska tunnen suunnatonta ahdistusta siellä yleensä. Kaikenlainen rauhottuminen siis auttaa tähän ja että saa rauhassa latautua.
Masennukseen auttaa kyllä ehkää parhaiten jos on jotain.mielekästä tai hauskaa tekemistä, mitä se sitten ikinä onkin. Puhuminen on toinen juttu myös, ja kaverit, mutta näin masentuneena ei monesti huvita ketään nähdä jos ei ole fiilis kohillaan. Myös terveellinen, kasvis ja vitamiinipitoinen ruoka auttaa jaksamaan.

Älkää nyt enää tuputtako sitä rukousta, kun hän ei ole uskonnollinen. Anteeks myös vaan aggressiivinen kommenttini, mutta miks helvetissä ateisti rukoilis jumalaa johon ei usko? No, se siitä. Toi on kyllä aika paha, että et pääse kämpästä pihalle..? Tietääkö joku sun tilanteesta? Esim. jossain terveyskeskuksessa tai missä se leikkaus tehtiinkään? Kai sieltä jotain apua pitäis tulla? Voitko soittaa sinne ja kysyä onko mitään apua saatavissa, kun olet vankina kodissasi?

Kun alkaa tekemään itselle mielenkiintoista asiaa, niin voi saada ajatukset muualle
masennuksesta ja sen lieve ilmiöistä. Tietysti voisi kuvitella että se mitä nyt alkaisi tekemään liittyisi jotenkin luontoon ja ulkoiluunkin. Kaupunki voi olla lähiöineen masentavaa katseltavaa jos ei pääse terveellä tavalla siitä irtautumaan. Liikunta, Musiikki, Taide ym.
Ja voisi alkaa lukemaan mielenkiintoista kirjaa ja ei lopettaa mitään kesken edellä mainituista. Niistä kun tulee sopivasti rutiineja alkaa päässäkin liikkumaan muuta kuin masentavia ajatuksia.

mä hakkaan nyrkeillä sohvaa niin että nyrkit vuotaa verta ja huudan niinpaljon kuin keuhkoista lähtee vaan ääntä ,auttaa niin helvetin paljon siis oikeasti auttaa!!!en kestäisi tätä kärsimystä ilman nyrkkien hakkausta ja huutoa..juon myös vkloppuisin pullon vodkaa ja huudan kännissä suihkussa 2-3tuntia ja hakkaan jalkoja nyrkeillä mikä auttaa tosi paljon,toinen vaihtoehto olisi iso ase..
kuulostaa hirveältä mutta sen voimin olen vielä elossa..naapurit tosin ei tykkää musta..

Minkä, minä olen huomannut tosi hyväksi keinoksi välttää masennus -- on liikunta-- eli käymällä päivittäin lenkillä ja jos mahdollista talvella vielä valoisan aikaan.

Tällä konstilla minä ainakin vältin masennuksen tänä talvena. Kun se tuppaa yleensä alkamaan syksyllä. Tosin tämä on vain minun keinoni sillä en koskaan ole mitään masennuslääkkeitä syönyt enkä lääkärillä masennuksen vuoksi käynyt.

Se, että masennus alkaa tulla päälle, niin tekee mieli vain löhötä. Mutta, minä olen nyt muutaman talven ottanut masennuksesta niskalenkin ja ulkoilu on minulle se keino, mikä on auttanut.

Minä siivoan. Pakko touhuta jotain, niin helpottaa aivoissa kiertävää 'samaa rataa'...

syömällä ruokaa

Ryyppään tai nukun.

Katson elokuvia ja syön terveellisesti. Varsinkin terveellisesti syöminen on itselleni tärkeää. Blendaan hedelmistä mehua ja syön proteiinipitoista ravintoa. Elokuvia katsellessa sitten vielä nassutan taateleita, rusinoita tms terveellistä makeaa.

Välillä jos tunnen itseni masentuneen vihaiseksi, niin puran sen olon kuntoilemalla. Punnerruksia viimeiseen pisteeseen asti tms. Lenkilläkin purkautuu hyvin.

Meditointi ainakin rentouttaa, jos on jännittynyt olo. Masennusoireisiin se ei niin paljoa auta.