Näkyykö se kauas

riippuu luonteista, olosuhteista onko sallittua osoittaa tykkäämisestä tms. joko ne vilkuilee salaa toisiaan, hymyilee ja hakeutuu lähelle tai päinvastoin pysyttelee erillään, välttelee ylimääräisiä kosketuksia ettei vaan kukaan ymmärä väärin! eikä kehtaa katella toisiaan,silmiin ainaskaan ettei vaan kukaan ymmärrä väärin!

söpöltä se näyttää, kun kiertävät toisiaan kuin kissa kuumaa puuroa, mutta samalla toivoisi heidän saavan aikaan jotain muutakin :)

Kyllä sen näkee :)
Ilme vaihtuu sekunnin sadasosassa kun katse kohdistuu siihen henkilöön, josta pitää. Muut jäävät sen hymyn ja katseiden kosketuksen ulkopuolelle.

Kiitos vastauksista. :D Tosin hymyilyttää ja ujostuttaa vielä enemmän nyt. Tästähän vois päätellä että ainakin kummankin kaikki parhaat kaverit tietää/arvaa, riippumatta siitä mitä on ite sanottu tai jätetty sanomatta. Hupsista.

Se näyttää aika hupaisalta, kun kaks yrittää esittää ettei heidän välillä ole mitään.Kiertävät toisiaan kuin kissa kuumaa puuroa.Saattavat vältellä katsomista toistensa silmiin, mutt eleet ja puheet antavat ymmärtää ett ovat kiinnostuneita toisistaan.Mielellään eivät esim. halaa toisiaan toisten nähden ettei vaan kukaan huomaa ett pitävät toisistaan. Ei sitä tykkäämistä pysty piilottamaan ;)

Tykkääminen näkyy kilometrien päähän :) Niin mulle sanottiin kun itse olin tykästynyt yhteen ihanaiseen. Vaikka en ollut siitä kenellekkään kertonut.

Saattoipa joku joskus huomata mun ihastumisen yhteen tyyppiin, mutt ykspuolista se oli kuten kaikki muutkin ihastukset. Se tyyppi tykkäs itse toisesta. Enää en vuosiin ole pahemmin vilkuillut ketään. Kai se ikä on jo tehnyt tehtävänsä, tiedostaa ett vanhan ei kannata elää kuvitelmissa. Peiliin katsottava ja todettava, ei tullut ketään mun kohdalle. Eikä ihme, kun katsoo omaa naamaa. Ruma ja vanha. Se siitä :D

Voin siis päätellä, että emme mekään ole pysyneet salassa :) Kierrämme toisiamme, vilkuilemme, hymyilemme, punastelemme... Voi kun oikeasti saisimme jotain aikaan :) Tosin meidän pitäisi pystyä pitämään tämä salassa... Ainakin vielä hetken. Kun nämä pienet esteet on saatu pois, voisin vain huutaa kaikille, että "MÄ OLEN IHASTUNUT!!!" :) *huokaus* :)

Tuon tapainen alku oli meiän suhteella, olis varmaan jääny jos toinen ei olis tehny aloitetta, mut onneks teki :)

Mutta entäs jos on tollanen tilanne, ei saisi näkyä tykkääminen ja toinen osapuoli heittää jutun ihan avoimeksi ns.härnäämiseksi. Että salaisesti tykkää mutta ei saisi, ja siltikin julkisesti kehuu naista "karkiksi" ja "namuksi"...?

Tunne siis molemminpuolinen ja siksikin häkellyttää, kun itse ei uskalla luoda kunnon katsekontaktia ja toinen on ajottain tuollainen,,,

Kun toista katsoo, silmistä loisitääntaa aivan erikoinen säteily. Hymy on aivan toisenlainen kuin muuten..kasvot täynnä valoa. Näin sen koin vuosia sitten, kun ihastuin erääseen mieheen ja hän minuun. Hänen katseessaan oli jotain aivan ihanaa ja näin hänen silmistään, että hän todella tykkäsi minusta. Työkaverini sanoi tuohon aikaan minulle, että minä olen kuin rakastunut nainen kauneimmillaan. Hän ei tiennyt tilanteestani tuolloin mitään. Kasvot kertoi sen muillekin. Mutta...varattuina ihastuminen oli salattava muilta. Siihen ei vaan pystynyt, koska olemus kertoi sen kaikille. Painokin putosi minulla monta kiloa. Meistä ei sitten sen enempää koskaan tullut, mutta tunteen muistan ikuisesti. Ja vieläkin ikävöin sen aiheuttamaa eufoorista tunnemylläkkää.

Kyllä se vain näkyy, ja kauas. Ei sitä itse tajua.

uskon että näkyy :) kyllä se kasvoista paistaa ja näin vahvasti uskon myös itselleni käyneen ihan vasta ja onneksi siinä tilanteessa sain olla ihastukseni kanssa mutta kovin avoimesti en tunteitani hälle siinä paikassa voinut näyttää... :( odotan vain sitä hetkeä että saan kertoa kaiken hänelle..piinaavaa tämä on kun mieli vikuroi, näin silloin kun tuntee että nyt on vakka kantensa löytänyt !!

Vappuna oli ilmassa pientä kiusoittelua toisen osapuolen tuttujen suunnasta, ensi kertaa sen huomasin selvästi. Eipä oo tosiaan meidän hienot näytökset tainneet mennä läpi.

Vaikka reisillehän semmonen normaalin esittäminen toki menee, kun niin tavallisesti mukamas jutellaan jostain tikuista ja männynkävyistä, ja yhtäkkiä toinen pysähtyy vaikka kesken lauseen hymyilemään niin että tuntuu kuin ei olisi välissä yhtään mitään mikä erottaa.

Voiko toisen ilmeet muuttua myös vaikeiksi ja torjuviksi, jos tilanteeseen tulee uusi muuttuja? Siis jos on vaikka perehdytettävänä uusi henkilö (samaa sukupuolta kuin perehdyttäjä, joten sellaista kiinnostusta tuskin on), joka istuu samassa huoneessa kuin minä... Ymmärrän, että tilanne on hankala, kun pitäisi pysyä järkevänä ja osata antaa vastaukset uuden henkilön kysymyksiin...Mutta voiko se muuttaa ilmeet torjuviksi? Siis päivässä tapahtunut muutos...

Itse tajusin tuon ilmeen sellaisena, että nyt ei ole vilkuilun aika vaan nyt on oltava ammattimainen, joten en vedä hernettä nenään :) Mutta vähän kuitenkin jäi pelottamaan, että mikä nyt vaivaa... Toisaalta tämäntapainen tilanne on tullut eteen aiemminkin aina, kun tilassa on useampia työkavereita ja kiinni emme voi jäädä... Onhan se tapa suojautua, kun on niin kuin ei huomaisikaan... Lukuunottamatta niitä muutamaa vilkaisua, kun "kukaan ei huomaa"

Ihan normaalia, älä loukkaannu.
Kun tilassa on vieraita, ulkopuolisia niin silloin just pitää pitää pokka, olla normi, varsinkin jos ootte TYÖelämässä! Ei se ole paikka sellaiselle säpinälle ellette ole kahden, eri asia silloin.

minä oon ihastuneena pöhkö. Mua jännittää tosi paljon, saatan keskeyttää toisen puheen, oon ihan ihme tyyppi.