Masennusongelmia

Yksityiskohtia tietämättä sanoisin, että anna poikasi kasvaa aikuiseksi ja ole hänelle tukiverkko, johon hän voi pudota.

Itselläni oli juuri poikasi ikäisenä hyvin vaikea masennusjakso meneillään. Äitini joutui kantamaan paljon vihaani ja katkeruuttani, kun käsittelin masennustani terapiassa. Omassa tapauksessani en ollut itsenäistynyt äidistäni vielä ja terapeutin ja lääkityksen avulla, pikkuhiljaa, masennuksen hälvettyä, onnistuin kasvamaan itse aikuiseksi ja pääsemään samalla eroon vihan tunteistani. Mulle terapia oli juuri nimenomaan se paikka jossa saatoin turvallisesti käsitellä omaa äitisuhdettani.

Äitini oli olemassa taustalla turvana. Miten, sitä on vaikea kuvata, muuten kuin sillä oli joku valtava kyky kestää sitä mun vihaani ja silti se oli ottamassa mua vastaan jos putoaisin. Se ei ollut katkera, se ei syyllistänyt sairaudesta, ymmärsi, etten tarkoittanut sanojani, muttei väheksynyt tunteitani. Luulen että se oli jotain kunnioittamista. Se kunnioitti mun taistelua, ymmärsi sen että se on mun itse käytävä läpi, se ei voinut tehdä sitä mun puolesta. Ei se tarkoittanut että se olisi lakannut olemasta mun äiti tai huolehtinut musta. Sen rooli mun masennuksen hoidossa vaan oli ohi kun mun terapia alkoi. Mä luulen että se on se sana, kunnioitus lasta kohtaan aikuisena ihmisen ja kaikkia sen tunteita kohtaan, vaikka ne sillä hetkellä onkin masennuksen saastuttamia.

Äidille terapia taisi ollla helpotus, mulla oli vihdoin joku ammattilainen ottamassa vastuuta mun hoidosta ja se saattoi vetäytyä hiukan. Se oli siellä taustalla ja se tieto oli merkityksellinen mulle. Se, että se kuitenkin astui sivuun ja antoi mun kasvaa aikuiseksi ja kuntoutua oli tärkeintä.

Voimia sinulle, paikkasi on raskas olla. Muista että masentuneen läheisillä on iso riski masentua myös, pidä siis itsestäsi huolta, että pystyt auttaa poikaasi. Anteeksi kirjoituksen sekavuus, kärsin unettomuudesta ja nyt alkaa olla mittari tälle yölle täynnä sitä laatua.

Kiitps vastauksestasi. Se tuntui niin hyvältä ja viisaalta. Kunpa asia menisikin noin hienosti loppuun saakka. Minä kuitenkin pelkään, että lapseni jättää minut kokonaan. Jo nyt hän uhkailee sillä, että hakee lähestymiskieltoa minulle, jos yritän tehdä jotakin hänen hyväkseen.
Olen koko ikäni yrittänyt toimia hänen hyväkseen, mutta viimeiset vuodet hän on vain käsittänyt kaiken väärin - minun mielestäni. Hän luulee, että haluan hänelle vain pahaa ja haluaa siksi eroon minusta. Näin hän ainakin sanoo. Siksi tuntuu katkeralta kohdata hänen vihaansa.