Iranin todellisuus

Aamulehden toimittaja Matti Kuusela on eilisessä sunnuntailiitteessä (10.4.2010) kirjoittanut mukaansa tempaavasti Iranin nykytodellisuudesta. Apunaan hänellä oli Suomessa asuva Iranista 11-vuotiaana lähtenyt pakolainen, joka puhuu sujuvasti farsia, turkkia, englantia ja suomea. Tästä syystä luotan toimittajan havaintoihin enemmän kuin tavallisesti.

Juttu tiivistyy alussa muutamaan sanaan. Ääri-islam on vain huntu, Arkielämässään iranilaiset vähät välittävät Allahista tai presidentti Mahmud Ahmadinejadista. Shoppailu, syöminen ja saippuasarjat ovat syrjäyttäneet uskonnon. Myöhemmin ilmenee, että tämä on sivistyneen kaupunkilaisen todellisuus. Maalla asiat saattavat olla toisin.

Muutamia lainauksia jutusta. Rituaali haudalla on aina sama, kivi pestään ruusuvedellä, kaksi sormea asetetaan kiveä vasten, rukoillaan. Tai ollaan hiljaa. Eno Ali ei rukoile. – En usko enää mihinkään. Jos tämä hallinto jatkuu vielä viisi vuotta, kukaan Teheranissa ei usko enää Jumalaan, huokaa Ali.

Perillä pyhässä kaupungissa ymmärtää, mistä Qomin epäsuosio johtuu. Imaamin moskeijan edessä liehuvaan banderolliin on kirjailtu varoitus: ”Naisten on nähty syövän helvetissä omaa lihaansa, koska eivät pukeutuneet säädyllisesti.”

Chadorin kietaimisessa kannattaa olla tarkkana. Jos se on väärinpäin, se tarkoittaa, että nainen etsii miestä – väliaikaiseen avioliittoon. Väliaikainen avioliitto on Iranin erikoisuus. Sen voi solmia muutamalla Koraanin lauseella. Liitto voi kestää vain pari tuntia. Siinä ajassa ehtii harrastaa seksiä.

Uskallan kirjakauppaan kysymään Omar Khaijamin teoksia. Tiesitkö, että Khaijam on nykyään kielletty kirjailija Iranissa? Mullahit vihaavat häntä, sanoo kauppias. Mies on käynyt Khaijamin haudalla itäisessä Iranissa. Kukat eivät kukkineet. Oli kesä, liian kuuma. Edes Khaijam ei osannut ottaa huomioon kasvihuoneilmiötä, kauppias hymyilee surumielisesti.

Entä mikä suhde tyylikkäällä nuorukaisella on uskontoon? En usko mihinkään. En tunne ainuttakaan nuorta, joka rukoilisi, hän vastaa.

Eräältä eläkeläiseltä saatu vastaus: Sain ankaran uskonnollisen kasvatuksen ja olen aina uskonut Jumalaan. En voi hyväksyä ihmisiä, joiden mielestä Jumalaa ei ole olemassa.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


tiirismaa kirjoitti:

Aamulehden toimittaja Matti Kuusela on eilisessä sunnuntailiitteessä (10.4.2010) kirjoittanut mukaansa tempaavasti Iranin nykytodellisuudesta. Apunaan hänellä oli Suomessa asuva Iranista 11-vuotiaana lähtenyt pakolainen, joka puhuu sujuvasti farsia, turkkia, englantia ja suomea. Tästä syystä luotan toimittajan havaintoihin enemmän kuin tavallisesti.

Juttu tiivistyy alussa muutamaan sanaan. Ääri-islam on vain huntu, Arkielämässään iranilaiset vähät välittävät Allahista tai presidentti Mahmud Ahmadinejadista. Shoppailu, syöminen ja saippuasarjat ovat syrjäyttäneet uskonnon. Myöhemmin ilmenee, että tämä on sivistyneen kaupunkilaisen todellisuus. Maalla asiat saattavat olla toisin.

Muutamia lainauksia jutusta. Rituaali haudalla on aina sama, kivi pestään ruusuvedellä, kaksi sormea asetetaan kiveä vasten, rukoillaan. Tai ollaan hiljaa. Eno Ali ei rukoile. – En usko enää mihinkään. Jos tämä hallinto jatkuu vielä viisi vuotta, kukaan Teheranissa ei usko enää Jumalaan, huokaa Ali.

Perillä pyhässä kaupungissa ymmärtää, mistä Qomin epäsuosio johtuu. Imaamin moskeijan edessä liehuvaan banderolliin on kirjailtu varoitus: ”Naisten on nähty syövän helvetissä omaa lihaansa, koska eivät pukeutuneet säädyllisesti.”

Chadorin kietaimisessa kannattaa olla tarkkana. Jos se on väärinpäin, se tarkoittaa, että nainen etsii miestä – väliaikaiseen avioliittoon. Väliaikainen avioliitto on Iranin erikoisuus. Sen voi solmia muutamalla Koraanin lauseella. Liitto voi kestää vain pari tuntia. Siinä ajassa ehtii harrastaa seksiä.

Uskallan kirjakauppaan kysymään Omar Khaijamin teoksia. Tiesitkö, että Khaijam on nykyään kielletty kirjailija Iranissa? Mullahit vihaavat häntä, sanoo kauppias. Mies on käynyt Khaijamin haudalla itäisessä Iranissa. Kukat eivät kukkineet. Oli kesä, liian kuuma. Edes Khaijam ei osannut ottaa huomioon kasvihuoneilmiötä, kauppias hymyilee surumielisesti.

Entä mikä suhde tyylikkäällä nuorukaisella on uskontoon? En usko mihinkään. En tunne ainuttakaan nuorta, joka rukoilisi, hän vastaa.

Eräältä eläkeläiseltä saatu vastaus: Sain ankaran uskonnollisen kasvatuksen ja olen aina uskonut Jumalaan. En voi hyväksyä ihmisiä, joiden mielestä Jumalaa ei ole olemassa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu