Aikoinaan kielikylvyt kehitettiin, jotta kielivähemmistöjen jäsenet oppisivat enemmistön kielen ja siten pystyisivät toimimaan ympäröivässä yhteiskunnassa. Suomessa kuitenkin asia on käännetty päälaelleen ja suomenkieliset vanhemmat ovat kärräämässä lapsiaan jonossa ruotsinkielisiin kielikylpyihin. Miksi näin? Ruotsiahan ei käytetä yleisesti keskusteluissa ja kommunikaatioissa Suomessa? Ruotsinkielisetkin käyttävät asioidessaan virastoissa, kirjastoissa tai julkisessa terveydenhuollossa tutkimuksien mukaan suomea. Hallinnossa virkamiesten kesken elää vitsikäs sanonta virkamiesruotsista ”opiskele ja unohda”. Yrityselämässä Suomessa puhutaan suomea ja kansainvälisesti pakollinen yleiskieli on englanti. Mistä siis moinen into ruotsin kielikylpyihin?
Virtasen perhe on juuri muuttanut Espooseen. Rouva odottaa ensimmäistä lasta mukavassa 32 vuoden iässä. Asuntolainakin uskallettiin ottaa, kun opintolainat on jo miltei maksettu. Tokihan ne olisi maksettu jo, mutta mies, kun ei päässyt ensimmäisellä kahdella kerralla sinne yliopistoon. Mies on havainnut, että naapurin …bergillä on isompi talo ja parempi auto. Jutellessaan tarkemmin on saatu selville, että mies on Hankenin käynyt ekonomi ja kuten 20% Suomen pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista on hän ruotsinkielinen. Vaimo elää mukavasti taitelijaelämää kotona ja huolehtii perheen lapsikatraasta siinä sivussa. Vaimolla toki on virallinenkin työ ”taiteilija”, ja hän saa kahdelta suomenruotsalaiselta säätiöltä mojovat apurahat vuosipalkaksi. Yritys, missä mies palkkajohtajana työskentelee toki tukee mojovalla miljoonalla näitä kulttuurisäätiöitä suomenruotsalaisen yhteisöllisyyden hengessä. Vaimo saa suomen valtioltakin miltei tuplaten tukea verrattuna suomenkieliseen taitelijaan, mutta hei - vähemmistöjen kulttuuria pitää tukea.
Asiaa vaimonsa kanssa mietittyään ja, kun rahat ei oikein riitä edes tulevan lapsen rattaisiin, päätös syntyy suomenkielisessä akateemisessa perheessä. No, kun tuo korkeakoulu- ja yliopistomaailmaan pääsy suomenkieliseltä puolelta on täyttä taistelua, niin tehdään elämä helpoksi meidän työnimeä kantavalle Mikko-vauvalle. Lapsi ilmoitetaan ruotsinkieliseen päiväkotiin ”kielikylpyyn” heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Vaimo, joka jäi sen pisteen päähän suomenkielisestä kauppakorkeakoulupaikasta, innostuu ja toteaa, että mehän voitaisiin ottaa sukunimeksi miehen suvun vanha sukunimi ”…berg” sen itäsuomalaisen ”..nen” tilalle. Berg nimi on tosin ajalta jolloin Suomessa oli vain ruotsinkielisiä pappeja ja kaikki suomenkieliset nimet ruotsinnettiin, kun Gävlestä kotoisin oleva sielunpaimen ei oikein ymmärtänyt sitä vaikeaa itäkieltä. Mutta tästä osaamattomuudesta parempiin piireihin pyrkivä vaimo on toki herttaisen tietämätön. Mikko nimi unohdetaan siltä seisomalta ja onhan toki Mikael paljon hienommalta kuulostava nimi. No nyt on vaimon aika ruveta imuroimaan, kun Virtasilla töiden lisäksi täytyy siivota itse. ”Toista sen on …bergien kotona, vaimo maalaa ja viikoittain vielä käy siivoja rouvaa kotitöissä auttamassa”, vaimo tokaisee. No mies komennetaan sinne venekerholle ottamaan yhdet kahvit ja ostamaan sen jälkeen kirpputorilta ne lastenrattaat. Venepaikkaa tai venettä perheelle ei toki ole, mutta ehkäpä mies pääsee sukunimen muutoksen jälkeen vaikkapa svenska klubbenille …bergin kanssa, vaimo ajattelee…
Yliampuvaa eikö totta? Vai onko? Kuinkakohan moni meistä tuntee tällaisen ”Virtasten” perheen. Lapsien etunimi on kuin suoraan ruotsinkielisten nimikalenterista otettu (Svenskanu-Lipposten Sofiaa, Emiliaa ja Ceciliaa mainitsematta) ja kielikylpykin on lapselle tilattu. Hei onhan Suomi kaksikielinen maa – ainakin suomenkielisen rouvan hankkineen Stefan Wallinin mukaan.
Loppuhuomautus: Stefan Wallin ei millään kiireiltään kulttuuriministerinä toki ehtinyt korjata tuota suomenkielisten taiteilijoiden tulojen jälkeenjääneisyyttä ruotsinkieliseen kollegaan verrattuna. Tästähän ei toki pakkoruotsi-keskusteluissa ole kyse...
Kirjoittaja kannattaa suomalaisten tasa-arvoa kieleen, rotuun tai uskontoon katsomatta – perustuslain hengessä.
Virtasen perhe on juuri muuttanut Espooseen. Rouva odottaa ensimmäistä lasta mukavassa 32 vuoden iässä. Asuntolainakin uskallettiin ottaa, kun opintolainat on jo miltei maksettu. Tokihan ne olisi maksettu jo, mutta mies, kun ei päässyt ensimmäisellä kahdella kerralla sinne yliopistoon. Mies on havainnut, että naapurin …bergillä on isompi talo ja parempi auto. Jutellessaan tarkemmin on saatu selville, että mies on Hankenin käynyt ekonomi ja kuten 20% Suomen pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista on hän ruotsinkielinen. Vaimo elää mukavasti taitelijaelämää kotona ja huolehtii perheen lapsikatraasta siinä sivussa. Vaimolla toki on virallinenkin työ ”taiteilija”, ja hän saa kahdelta suomenruotsalaiselta säätiöltä mojovat apurahat vuosipalkaksi. Yritys, missä mies palkkajohtajana työskentelee toki tukee mojovalla miljoonalla näitä kulttuurisäätiöitä suomenruotsalaisen yhteisöllisyyden hengessä. Vaimo saa suomen valtioltakin miltei tuplaten tukea verrattuna suomenkieliseen taitelijaan, mutta hei - vähemmistöjen kulttuuria pitää tukea.
Asiaa vaimonsa kanssa mietittyään ja, kun rahat ei oikein riitä edes tulevan lapsen rattaisiin, päätös syntyy suomenkielisessä akateemisessa perheessä. No, kun tuo korkeakoulu- ja yliopistomaailmaan pääsy suomenkieliseltä puolelta on täyttä taistelua, niin tehdään elämä helpoksi meidän työnimeä kantavalle Mikko-vauvalle. Lapsi ilmoitetaan ruotsinkieliseen päiväkotiin ”kielikylpyyn” heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Vaimo, joka jäi sen pisteen päähän suomenkielisestä kauppakorkeakoulupaikasta, innostuu ja toteaa, että mehän voitaisiin ottaa sukunimeksi miehen suvun vanha sukunimi ”…berg” sen itäsuomalaisen ”..nen” tilalle. Berg nimi on tosin ajalta jolloin Suomessa oli vain ruotsinkielisiä pappeja ja kaikki suomenkieliset nimet ruotsinnettiin, kun Gävlestä kotoisin oleva sielunpaimen ei oikein ymmärtänyt sitä vaikeaa itäkieltä. Mutta tästä osaamattomuudesta parempiin piireihin pyrkivä vaimo on toki herttaisen tietämätön. Mikko nimi unohdetaan siltä seisomalta ja onhan toki Mikael paljon hienommalta kuulostava nimi. No nyt on vaimon aika ruveta imuroimaan, kun Virtasilla töiden lisäksi täytyy siivota itse. ”Toista sen on …bergien kotona, vaimo maalaa ja viikoittain vielä käy siivoja rouvaa kotitöissä auttamassa”, vaimo tokaisee. No mies komennetaan sinne venekerholle ottamaan yhdet kahvit ja ostamaan sen jälkeen kirpputorilta ne lastenrattaat. Venepaikkaa tai venettä perheelle ei toki ole, mutta ehkäpä mies pääsee sukunimen muutoksen jälkeen vaikkapa svenska klubbenille …bergin kanssa, vaimo ajattelee…
Yliampuvaa eikö totta? Vai onko? Kuinkakohan moni meistä tuntee tällaisen ”Virtasten” perheen. Lapsien etunimi on kuin suoraan ruotsinkielisten nimikalenterista otettu (Svenskanu-Lipposten Sofiaa, Emiliaa ja Ceciliaa mainitsematta) ja kielikylpykin on lapselle tilattu. Hei onhan Suomi kaksikielinen maa – ainakin suomenkielisen rouvan hankkineen Stefan Wallinin mukaan.
Loppuhuomautus: Stefan Wallin ei millään kiireiltään kulttuuriministerinä toki ehtinyt korjata tuota suomenkielisten taiteilijoiden tulojen jälkeenjääneisyyttä ruotsinkieliseen kollegaan verrattuna. Tästähän ei toki pakkoruotsi-keskusteluissa ole kyse...
Kirjoittaja kannattaa suomalaisten tasa-arvoa kieleen, rotuun tai uskontoon katsomatta – perustuslain hengessä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.