Ajattelin nyt tänne vuodattaa mietteitäni. Eli minulla todettiin vakava masennus, itkin jatkuvasti ja makasin, en jaksanut mitään. Päädyin lopuksi osastolle hoitoon ja lepäämään, ja paljon apua siitä olikin. Nyt jaksan liikkua 3krt viikossa ja hoitaa kotitöitä/ nähä kavereita. Mutta Suurin ongelma tässä on se että tulevaisuus pelottaa, en usko että minä pystyn oikein mihinkään työhön..... :( itseluottamus on ihan nollassa. Masennus on ollut elämässäni monta vuotta ja osaksi sen takia 3-koulua jäänyt kesken. En enää haluaisi pettyä itseeni jos en jaksakkaan koulua :( Siksi en halua vielä kouluun.... Minä olin yhden päivän jossain masentuneille tarkoitetussa kuntoutus yksikössä "töissä", ja tarkoitus oli että olisin saanut onnistumisen tunteita. Ikävä kyllä tunsin oloni epäonnistuneeksi ja turhaksi kun minut laitettiin yhdistelemään kahta palaa yhteen moneksi tunniksi, liukuhihna periaatteella... Eli se ei ollut minun paikka ja lopetin sen alkuunsa. Miten saisin voimaa ja uskoa että minusta on johonkin? pelkään ja jännitän kaikkea ja ihmisiä ja epäonnistumista.... :( Mutta en haluaisi olla 20 vuotias nainen joka on yksin kotona ja miettii että kumpa saisi olla jotain ja tehdä töitä ja opiskella,mutta kun en uskalla ; ,( ! En enää tiedä mitä tehdä, masennus on lamauttanut minut ja pilannut itsetuntoni lopullisesti. Olen niin kauan ollut masentunut että syytän ja epäilen itseäni vain laiskaksi, että minä olen itse ollut laiska kun on ollut paha olo, liian paha mennä kouluun. Työt sentään olen aina hoitanut, tehtaassa mm ja postillakin ollut. Viikon olin oikein pikaruokalassakin kassalla, mutta sitten pelko kukisti yrityksen ja takaisin kotiin itkemään..... Ja siinä niinkin typerä syy että ei päässyt vessaan ja aloin pelätä sitä että tulee vielä housuun joku pv..... Kyllä on taas niin epäonnistunut olo itsestään, ehkä ei masennuksesta noustakkaan??? :((((( Olen kauniiksi kehuttu 20-v, minulla on ystäviä ja kihlattu..... Silti koen olevani kyvytön kuin halvaantunut, mieheni ehdotti että menisin kesätöihin kauppaan.... saman tien hermostuin ja koin pelonsekaisia tunteita.... :( Kuka minua enää voi auttaa????
masennuksen jälkeen johonkin?
vankinamielessä
4194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä olen ainut jolla näin kamalan vaikeaa elämä???
Et tosiaan ole ainut, jonka elämään masennus vaikuttaa ..tästä kirj. on näköjään kulunut nyt vajaa vuosi ..toivottavasti sinun tilanteesi on mennyt parempaan suuntaan.
Kommentoin jokatapauksessa..; koska itselläni on (olen 40v mies) vuosien kamppailu masennuksen kanssa takana.
Minusta ainakin se, että olet hoidon piirissä koko ajan on tärkeää ja että jos mahd. niin joku läheinen tukisi hoitokuvioiden kanssa kun se masentuneena on tietysti vaikeaa. Tietysti olemme kaikki yksilöitä ja jokaisen masennuksella on omanlainen taustansa, mutta sen tilan kroonistumista olisi kyllä kaikin tavoin pyrittävä välttämään. Ajan myötä sillä on taipumus usein vaan pahentua. Itsetuntosi ja muu sen myötä kohenee kun sitä masennusta saadaan lievitettyä.
Tsemppiä sinne!
et ole ainut, itselläni todettiin keskivaikea masennus josta olen tosin jo "parantunut" lääkkeitä söin vuoden verran ja kävin terapiassa jonkun aikaa ja olo muuttui paremmaksi. olo on tosiaan kuin olisi oman mielensä vanki koko ajan asiat pyörii mielessä ja ajatus siitä että mun pitäis pystyä elämään normaalia elämää, mutta mitä se normaali elämä sitten on, ei voi tietää kun ei ole sellaista koskaan elänyt. itse olen tällä hetkellä koulussa ja koen myös päivittäin jonkunasteista pelkoa / jännitystä ja ahdistaa ajatus että mun pitäis yhteiskunnan normien mukaan pystyä tekemään töitä vielä sellaset 40 vuotta. olen siis 23 vuotias ja käynyt elämässäni kaksi kertaa masennuksen läpi. itse yritän vaan luottaa siihen että asiat muuttuu paremmaksi ja että pääsen näistä jännitystiloista joskus eroon... tuntuu että joku tietty osa kuoli masennuksen myötä itsestäni eikä sitä tuu enää koskaan olemaan sellanen ihminen mitä joskus oli mutta sen kanssa pitää vaan oppia elämään... ja onhan maailmassa edelleen paljon niitä kauniita ja hyviäkin asoiota niitä on vaan vaikeampi huomata masennuksen jälkeen kun on tottunut siihen melankoliseen mielentilaan.
Ps.
Oli tarkoitus sanoa myös, että se masennuksen tehokas hoito niin, että huomaat hoidon auttavan on minun kokemukseni mukaan se tärkein lähtökohta ..sen myötä jaksamisesi ja työkykysi lisääntyy. Lieväkin masennus kun vaikeuttaa työntekoa jo niin paljon, että silloin ihmisen ei voi olettaa suoriutuvan mistään monimutkaisemmasta työstä. Et voi ajatella, että sinun pitäisi pystyä suoriutumaan sellaisesta työstä masentuneena, jota joku muu tekee terveenä.