Niin pitkälle kuin muistan olen ollut aika syrjäytyvä lapsi ja nyt olen siis jo aikuinen. Minulla on muutamia ystäviä jotka ovat täysin normaaleja ja sosiaalisia tapauksia ja myös runsaasti kavereita sekä perhe tukena. Ongelmistani en heille jaksa höpöttää.
Ongelmani on ajatuksiin uppoutuminen ja siis mun mielikuvitus laukkaa enkä saa sitä pois. Monesti nukahdankin niin että ajattelen ja ajattelen asioita ja keksin erilaisia tarinoita päässäni tietyistä tilanteista jotka ehkä osittain "helpottaisi" vaikeiksi koitavia tilanteita.
Olen lapsena ollut hyvin hiljainen ja istuinki usein yksikseni ajatusteni vallassa, eikä vanhempani ajatellut siinä olevan mitään erikoista.
En ole oikein kouluelämässä erityisemmin menestynyt ja olenki ollut aina koulussa se joka niitä huonoja numeroita saa. Toisin kuin ammattikoulussa ihan ooko-menestys. Minulla on yksi ammatti ja toinen kohtapuolin tulossa, että sen verran tajuan käydä töissä ja koulussa. En siis koskaan ole työtön ollut ja ikää nyt 28v.
Seurustellutkin olen mutta niistä suhteista sen verran että ensimmäisessä olin pahoinpidelty pitkään sekä henkisesti että fyysisesti ja jotenki kestin 4v tuskan ensirakkauteni kanssa. Ensirakkauteni sairastui siis 3:na seurusteluvuotena paranoidiseen skitsofreniaan ja oli kauhean vaikeaa elämä silloin. Toinen seurustelusuhde oli ihanan miehen kanssa joka jättiki mut yllättäen pari vuotta sitten jonka jälkeen ei oltu vuoteen missään tekemisissä. Mutta nyt viimeisen 4kk aikana näimme toisiamme melkein jokaisena vkonl. seksin merkeissä ja jonki verran oli sitä yhdessäoloa ja juttelua. Minä tietenkin olisin halunnut jatkaa siitä mistä oltiin jääty mutta hän löysikin uuden naisen muutama viikko sitten. Nykyään keksin ja ajattelen kaikenlaisia teorioita ja sitä millä tavalla saisin hänet takaisin ja esim. mielikuvitukseni aina kääntyy siihen miten saisin häntä järkytettyä. Usen nukahdan siihen omaan ajatteluun iltaisin ja ajattelu jatkuu unena kyseisestä asiasta.
Olin jo nuorempana hirveästi omissa maaimoissani enkä oikein jaksa koskaan koulussakaan keskittyä ellei aihe minua kiinnosta, ajatukset harhailee muualla. En saa aloitettua uusia asioita kuin vasta kamalan ponnistuksen jälkeen kunnes minulla on monta eri tehtävää tekemättä ja kaikki kasaantuu.
Tykkään käydä ulkona ja juoda jonki verran alkoholia, rajottuu pe tai la ja juon itseni humalaan koska silloin minulla on ajatukset kavereiden luona ja olen KÄNNISSÄ.
Usein mua haukutaan tyhmäksi tai minua pidetään tyhmänä kun en osaa puhua, enkä keksi mitään sanottavaa. Osaan olla sosiaalinen mutta joskus jännitys vie kaiken ajatuksen minulta päästä etten osaa sanoa mitään.
Olen ollut koulukiusattu ja kotona meillä molemmat vanhemmat ovat tehneet asioita mitä en olisi koskaan halunnut nähdä. Henkistä väkivaltaa sekä vanhempien välistä fyysistä ja äidin alkoholi-sekoiluja. Pidän itseäni surkeana usein, ja kaikki vaatii paljon minulta että jaksan. Käyn kuitenki normaalisti koulussa ja suoriutunut nykyisistä opinnoista hyvin ja syön siis monipuolisesti ja ulkoilen säännöllisesti mutta tää uppoutuminen LIIAN ja LIIKAA usein ja paljon turhaan ajatteluun. Voisin ennemmin ajatella koulujuttuja kunhan ne ajatukset pysyisivät kasassa joskus mutta kun eih.
Pidän itseäni myös sosiaalisesti tosi epälahjakkaana ja vuorovaikutustaidot saattaa olla muiden mielestä hyvät mutta itseni mielestä niukat ja huonot. En esim. itseni mielestä osaa puhua kunnolla ja otan kaiken itseeni mitä sanotaan. Alistun tosi usein muille ja myöntäilen muita. Olen myös tosi temperamenttinen ja mieleni saattaa hetkessä muuttua.
Haluaisin niin tietää mikä minulla on!??
Ongelmani on ajatuksiin uppoutuminen ja siis mun mielikuvitus laukkaa enkä saa sitä pois. Monesti nukahdankin niin että ajattelen ja ajattelen asioita ja keksin erilaisia tarinoita päässäni tietyistä tilanteista jotka ehkä osittain "helpottaisi" vaikeiksi koitavia tilanteita.
Olen lapsena ollut hyvin hiljainen ja istuinki usein yksikseni ajatusteni vallassa, eikä vanhempani ajatellut siinä olevan mitään erikoista.
En ole oikein kouluelämässä erityisemmin menestynyt ja olenki ollut aina koulussa se joka niitä huonoja numeroita saa. Toisin kuin ammattikoulussa ihan ooko-menestys. Minulla on yksi ammatti ja toinen kohtapuolin tulossa, että sen verran tajuan käydä töissä ja koulussa. En siis koskaan ole työtön ollut ja ikää nyt 28v.
Seurustellutkin olen mutta niistä suhteista sen verran että ensimmäisessä olin pahoinpidelty pitkään sekä henkisesti että fyysisesti ja jotenki kestin 4v tuskan ensirakkauteni kanssa. Ensirakkauteni sairastui siis 3:na seurusteluvuotena paranoidiseen skitsofreniaan ja oli kauhean vaikeaa elämä silloin. Toinen seurustelusuhde oli ihanan miehen kanssa joka jättiki mut yllättäen pari vuotta sitten jonka jälkeen ei oltu vuoteen missään tekemisissä. Mutta nyt viimeisen 4kk aikana näimme toisiamme melkein jokaisena vkonl. seksin merkeissä ja jonki verran oli sitä yhdessäoloa ja juttelua. Minä tietenkin olisin halunnut jatkaa siitä mistä oltiin jääty mutta hän löysikin uuden naisen muutama viikko sitten. Nykyään keksin ja ajattelen kaikenlaisia teorioita ja sitä millä tavalla saisin hänet takaisin ja esim. mielikuvitukseni aina kääntyy siihen miten saisin häntä järkytettyä. Usen nukahdan siihen omaan ajatteluun iltaisin ja ajattelu jatkuu unena kyseisestä asiasta.
Olin jo nuorempana hirveästi omissa maaimoissani enkä oikein jaksa koskaan koulussakaan keskittyä ellei aihe minua kiinnosta, ajatukset harhailee muualla. En saa aloitettua uusia asioita kuin vasta kamalan ponnistuksen jälkeen kunnes minulla on monta eri tehtävää tekemättä ja kaikki kasaantuu.
Tykkään käydä ulkona ja juoda jonki verran alkoholia, rajottuu pe tai la ja juon itseni humalaan koska silloin minulla on ajatukset kavereiden luona ja olen KÄNNISSÄ.
Usein mua haukutaan tyhmäksi tai minua pidetään tyhmänä kun en osaa puhua, enkä keksi mitään sanottavaa. Osaan olla sosiaalinen mutta joskus jännitys vie kaiken ajatuksen minulta päästä etten osaa sanoa mitään.
Olen ollut koulukiusattu ja kotona meillä molemmat vanhemmat ovat tehneet asioita mitä en olisi koskaan halunnut nähdä. Henkistä väkivaltaa sekä vanhempien välistä fyysistä ja äidin alkoholi-sekoiluja. Pidän itseäni surkeana usein, ja kaikki vaatii paljon minulta että jaksan. Käyn kuitenki normaalisti koulussa ja suoriutunut nykyisistä opinnoista hyvin ja syön siis monipuolisesti ja ulkoilen säännöllisesti mutta tää uppoutuminen LIIAN ja LIIKAA usein ja paljon turhaan ajatteluun. Voisin ennemmin ajatella koulujuttuja kunhan ne ajatukset pysyisivät kasassa joskus mutta kun eih.
Pidän itseäni myös sosiaalisesti tosi epälahjakkaana ja vuorovaikutustaidot saattaa olla muiden mielestä hyvät mutta itseni mielestä niukat ja huonot. En esim. itseni mielestä osaa puhua kunnolla ja otan kaiken itseeni mitä sanotaan. Alistun tosi usein muille ja myöntäilen muita. Olen myös tosi temperamenttinen ja mieleni saattaa hetkessä muuttua.
Haluaisin niin tietää mikä minulla on!??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos sulla on ollut vaikea lapsuus niin ei ole ihme jos olet oppinut sitä pakenemaan ajatuksiisi ja mielikuvamaailmaan. Se on luonnollinen puolustusreaktio terveellä ihmisellä. Jos olet ollut koulukiusattu ja kotonakin nähnyt henkistä väkivaltaa niin onko mikään ihme että otat kaiken itseesi mitä sanotaan. Sellaiset kokemukset kuin kiusaaminen, henkinen väkivalta, vanhemman alkoholismi vaikuttaa lapseen ja jättää jälkensä aikuisuuteen asti, vaikka niitä ei tiedostaisikaan. Entiselle kiusatulle jännitys sosiaalisissa tilanteissa on täysin ymmärrettävä reaktio. Ja sitten vielä kaiken lisäksi nuo suhteet, jotka ovat varmaan rikkoneet sieluasi vielä lisää. Oletko ehkä vähän masentunut? Alkoholin käyttö, huono itsetunto, liika-ajattelu, keskittymiskyvyn puute ja se että kaikki asiat vaatii sinulta paljon jaksaaksesi voisivat kaikki viitata masentuneisuuteen. Sulla on aika paljon henkistä painolastia kannettavana koko elämäsi ajalta. Ei ole mikään ihme että et pysty keskittymään helposti ja ajatukset harhailevat muualle, jne. Ehkä kannattais mennä juttelemaan psykologille, joka saisi vähän selvyyttä sun ajatusten harhailuun. Ja jos menet niin kannattaa olla rehellinen noissa kaikissa kirjoittamissasi asioissa, jotta sua voidaan auttaa ja tukea tarvitsemallasi tavalla.