Kuubalainen sosialismi, joka perustuu pitkälle stalinismiin, marxismiin ja Fidel Castron diktatorisiin käsityksiin, harjoittaa ulkomailla propagandaa äärivasemmiston armottomalla demagogialla erilaisten ns. ystävyysseurojen välityksellä. Luin erästä tällaista kirjoitusta, jossa yritetään mitätöidä ja vähätellä Kuuban opposition merkitystä, eli niiden lukemattomien ihmisten, jotka haluavat muutosta maan surkeaan tilanteeseen. Heitä on paljon niin maan sisäpuolella kuin ulkopuolellakin. Jopa yli miljoona kuubalaista on joutunut joko pakenemaan tai kuolemaan ennen aikojaan Castron kauden pohjoiskorealais-tyyppisen sortohallinnon aikana. Fidel oli mestari keksimään selityksiä vähätelläkseen opposition todellista merkitystä, muutenkin taitava puhumaan puuta heinää. Kuuban oman kehityksen hyväksi olisi aiheellista, että äärivasemmisto alkaisi tukea ja kannustaa oppositiota, joka on nyt tukahdutettu, moni on vielä vankilassa, ja heidän omaisiaankin pidätetään ja kohdellaan edelleen hyvin huonosti, koska kommunistinen väkivaltajärjestelmä ulottuu jokaiseen kortteliin (poliisilaitos, joka käyttää karkeaa väkivaltaa kansalaisia kohtaan). Rauhalliset mielenosoituksetkin tukahdutetaan hakkaamalla ja muilla törkeillä keinoilla, kuten esim. Caridad Caballeros nimisen naisen viimeaikainen pidätys osoitti. Netissä on paljon materiaalia, joka osoittaa maan puolisotilaallisten sosialistisen poliisivoimien törkeän käytöksen. Myös marttyyri Orlando Zapatan vanha äiti Reyna Luisa pidätettiin useasti, vain koska tämä halusi mennä kirkkoon ja hautausmaalle pojan haudalle, ja hallitus pelkäsi että hän saa tukijoita ja kerää oppositiota ilmaisemaan mielipiteitään. Nyt hänkin on jonnekin kadonnut.
Vapaa toimittaja Dania Virgen Garcia (sivut googlattavissa) on myös saanut jokin aika sitten 1 v 8 kk tuomion, vain koska kirjoittaa, kuin demokraattisen maan jonkun puolueen kannattaja, eli esittää itsenäisiä mielipiteitä.
Ulkomailla, joissa sana on vapaa, Kuuban oppositio on runsas, kuten olisi maan sisälläkin, mikäli kansalaisjärjestöjä ja puolueita saisi vapaasti perustaa, nythän esim. sosiaalidemokraattinen johtaja Rafael Ibarra Roque istuu edelleen rähjäisessä vankilassa, 17. vuosi menossa, ja 3 jäljellä, mikä on huutava vääryys, mutta Kuubassa tuollaiset vääryydet ovat arkipäivää, koska systeemi sallii sen ja yllyttää vihaan. Castrot ovat eliminoineet paljon omia puoluetovereitaankin. Valta ja sen pönkittäminen keinolla millä tahansa on ollut heille itsetarkoitus.
Kuuban äärivasemmistoa puoltava media Suomessa kirjoittaa mm. "Kuuban sisällä ei toisinajattelijoita tunneta, eivätkä he kiinnosta ketään". Kuinka heitä voisi laajamittaisesti tuntea, koska yhden puolueen pakkovalta on järjestelmällisesti heittänyt heitä vankiloihin epäinhimillisen pitkiksi ajoiksi, ja Fidel Castro myös teloitutti eri mieltä olevia runsaasti. Osa on onnistunut pakenemaan maasta, mikäli eivät ole hukkuneet lauttamatkoilla, näin on käynyt kymmenille tuhansille. Internetiin pääsee vain harva, (keskiansiot kuubalaisella 70 senttiä kk:ssa, kiitos sosialismin!) ja esim. kristillisiä radioasemia häiriköidään valtion toimesta. Varmasti kuubalaisia kiinnostaisi kuulla niiden ihmisten näkemyksiä, jotka haluavat maahan uuden, demokraattisen ja ihmisoikeuksia kunnioittavan järjestelmän, ja kannattajia tulisi, jos saisi tietoa vapaasti.
Edelleen väitetään, että toisinajattelijat ovat vanhoja ja vieraantuneita kuubalaisten todellisuudesta. Voidaan toki sanoa, että monet kuubalaiset tunnetut ei-sosialistiset intellektuellit tai toisinajattelijat, rappiosysteemin vastustajat jne. ovat keski-ikäisiä tai vanhempiakin, heillä on eniten sanottavaa, jotka ovat kokeneet Kuuban elämän todellisuuden, sen katastrofin, joka on kestänyt koko yli 50 v. kestäneen Castrojen kauden ajan.
Nuoriakin on, esim. rap-musiikkia esittävä, kantaaottava yhtye Los Aldeanos, mutta heidän sanomaansa ei maan kontrolloidut radioasemat soita. Kuuba on edelleen kovan sensuurin maa, ja tätä ylläpidetään median rajoittamisella ja julmalla sotilaskurilla. Esim. Alan Gross niminen amerikkalainen mies, joka vei kännyköitä Kuuban juutalaisyhteisölle, jotta ihmiset pääsisivät tutustumaan Internettiin, tuomittiin juuri 15 vuodeksi, ja presidentti Carter kävi vierailulla ja yritti saada hänet vapaaksi, turhaan. Suremaan jäivät mm. syöpää vastaan taistelua käyvät vaimo ja tytär. Syynä on se, että hallinto pelkää vapaata tiedonvälitystä, tässäkin maa muistuttaa Pohjois-Koreaa. Nämä kaksi valtiota ovat sananvapauden vihollisia jos mitkään.
Vapaa toimittaja Dania Virgen Garcia (sivut googlattavissa) on myös saanut jokin aika sitten 1 v 8 kk tuomion, vain koska kirjoittaa, kuin demokraattisen maan jonkun puolueen kannattaja, eli esittää itsenäisiä mielipiteitä.
Ulkomailla, joissa sana on vapaa, Kuuban oppositio on runsas, kuten olisi maan sisälläkin, mikäli kansalaisjärjestöjä ja puolueita saisi vapaasti perustaa, nythän esim. sosiaalidemokraattinen johtaja Rafael Ibarra Roque istuu edelleen rähjäisessä vankilassa, 17. vuosi menossa, ja 3 jäljellä, mikä on huutava vääryys, mutta Kuubassa tuollaiset vääryydet ovat arkipäivää, koska systeemi sallii sen ja yllyttää vihaan. Castrot ovat eliminoineet paljon omia puoluetovereitaankin. Valta ja sen pönkittäminen keinolla millä tahansa on ollut heille itsetarkoitus.
Kuuban äärivasemmistoa puoltava media Suomessa kirjoittaa mm. "Kuuban sisällä ei toisinajattelijoita tunneta, eivätkä he kiinnosta ketään". Kuinka heitä voisi laajamittaisesti tuntea, koska yhden puolueen pakkovalta on järjestelmällisesti heittänyt heitä vankiloihin epäinhimillisen pitkiksi ajoiksi, ja Fidel Castro myös teloitutti eri mieltä olevia runsaasti. Osa on onnistunut pakenemaan maasta, mikäli eivät ole hukkuneet lauttamatkoilla, näin on käynyt kymmenille tuhansille. Internetiin pääsee vain harva, (keskiansiot kuubalaisella 70 senttiä kk:ssa, kiitos sosialismin!) ja esim. kristillisiä radioasemia häiriköidään valtion toimesta. Varmasti kuubalaisia kiinnostaisi kuulla niiden ihmisten näkemyksiä, jotka haluavat maahan uuden, demokraattisen ja ihmisoikeuksia kunnioittavan järjestelmän, ja kannattajia tulisi, jos saisi tietoa vapaasti.
Edelleen väitetään, että toisinajattelijat ovat vanhoja ja vieraantuneita kuubalaisten todellisuudesta. Voidaan toki sanoa, että monet kuubalaiset tunnetut ei-sosialistiset intellektuellit tai toisinajattelijat, rappiosysteemin vastustajat jne. ovat keski-ikäisiä tai vanhempiakin, heillä on eniten sanottavaa, jotka ovat kokeneet Kuuban elämän todellisuuden, sen katastrofin, joka on kestänyt koko yli 50 v. kestäneen Castrojen kauden ajan.
Nuoriakin on, esim. rap-musiikkia esittävä, kantaaottava yhtye Los Aldeanos, mutta heidän sanomaansa ei maan kontrolloidut radioasemat soita. Kuuba on edelleen kovan sensuurin maa, ja tätä ylläpidetään median rajoittamisella ja julmalla sotilaskurilla. Esim. Alan Gross niminen amerikkalainen mies, joka vei kännyköitä Kuuban juutalaisyhteisölle, jotta ihmiset pääsisivät tutustumaan Internettiin, tuomittiin juuri 15 vuodeksi, ja presidentti Carter kävi vierailulla ja yritti saada hänet vapaaksi, turhaan. Suremaan jäivät mm. syöpää vastaan taistelua käyvät vaimo ja tytär. Syynä on se, että hallinto pelkää vapaata tiedonvälitystä, tässäkin maa muistuttaa Pohjois-Koreaa. Nämä kaksi valtiota ovat sananvapauden vihollisia jos mitkään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jatkoa edelliseen kirjoitukseen:
Hallinto on gerontokratiaa, kuin NL:n Breshnevin aikana ikään, veljekset Fidel ja Raul Castro vanhoja ja terveysongelmaisia setiä.
Oppositioryhmillä on varmasti paljon pyrkimyksiä parantaa Kuuban tilannetta, mutta nämä ihmiset ovat köyhiä, kommunistieliitti on jarruttanut heidän etenemistään työelämässä, yhteyksiä on vaikea pitää, jopa kännykkä on harvinaisuus, ja valtion puolisotilaalliset joukot takavarikoivat kännyköitä. Las Damas de Blanco -naiset ovat jatkuvasti myös valtion häiriköinnin ja sorron kohteina, vaikka he vaativat vain perusihmisoikeuksia ja epäoikeudenmukaisesti vangittuja vapaaksi. Täällä Suomessakin on yritetty antaa ryhmistä kuva, että he ovat riidanhaluisia, rahanahneita ja eripuraisia. Tämä on kommunistista demagogiaa, myyttejä, joita se hallinto haluaa luoda.
Ryhmillä on unelma maan vapaudesta, demokratiasta, oikeudenmukaisuudesta, ja ne toimivat usein hyvässä yhteistyössä myös kristillisten kirkkojen kanssa. Kristinuskohan on sorron kohteena kaikkialla kommunistisessa maailmassa.
Kuuban kansaa on aivopesty vuosikymmeniä, mutta yhä useampi ymmärtää että muutos on välttämätön, ja sitä ei kommunistinen sortohallinto pysty luomaan. Sille tulee käymään kuten Neuvostoliitolle ja Itä-Euroopan maille. Sen kylvämä tuho tulee kääntymään sitä itseään vastaan, Niin käy jokaiselle totalitaristiselle valtiolle. Fasismi, natsismi ja kommunismi. Nämä ovat itse tuominneet itsensä tuhoon. Sääli Kuuban kansaa, joka on joutunut kärsimään suunnattomasti diktatorisen mielivallan alla, jolle demokratia ei kelpaa, ja jossa ei tajuta niitä suuria mahdollisuuksia, joita esim. rauhanomainen yhteistyö USA:n kanssa toisi maahan. Obaman ehdot ovat järkevät, ensin sananvapaus ja demokratia ja älyköt vapaiksi, sitten voidaan neuvotella miten maata voidaan kehittää parempaan suuntaan.
Pieni korjaus: Kuubalaisen keskiansiot ovat noin 20 dollaria kk:ssa, joten kyllä mennään alle euro päivässä -tulotasoon tuossa sosialismin paratiisissa.