Mieheni lupasi mulle

Joo, käy.

Mitähän pahaa on ukko tehny...? :D

Minulla oli tuollainen mies. Jätin hänet vuonna 2004. Annoin sitten ne timantit äidilleni, sillä ne sopivat paremmin iäkkäälle rouvalle, itse pidän enemmän muotikoruista.

Voi,minä saan kuulemma äitienpäivälahjaksi lapseltani itse askarrellun tekstiilityön,on kuulemma koko vuoden sitä työstänyt käsityötunneilla ja kohta on valmis. On mulla ihana lapsi..käyks sulla kateeksi?

Aattelin vaan kun itse pidän arvostettavampana lahjana sellaista jonka tekemiseen on nähty vaivaa.

No vaivaa on nähty siinäkin kun mies on toimanti etsinyt! Kyllä siinä saa juosta sepältä toiselle, jotta löytyy sopiva.

Oletkos sinä taas se sama henkilö, joka näitä omituisia kehuprovoja postailee?

Sen verran kommenttia aloitukseen, että kyllä nykyajan naisella täytyy sen verran omia tuloja olla, että pystyy hankkimaan timanttinsa itse. Tuo pikkurouvien välinen lahjatimanttien vertailu on ihan mummojen 50-lukua.

Eikä lahjan vastaanottamisessa sitä paitsi ole mitään niin vaikeaa, että se aiheuttaisi ihailun ja kateuden sekaisia tunteita. Sen kun ojentaa pikku kätösensä ja sanoo kiitos. Tuleepa taas pikkurouvalle motivaatio antaa miehelleen säännöllistä seksiä ja kaikki ovat tyytyväisiä ;-)

So what? Nehän on vain timantteja. Ikävää sinulle, mutta ei käy kateeksi, itse asiassa säälittää,...

Vein kasan timantteja juuri Ekotorille, eivät sovi oikein tapettien ja hiusten väriin enää. Maksoin niistä tietty pari miljoona, mutta ei sitä nyt jaksa joka euron perään haikailla. En saanut niitä lahjaksi, mutta ostinpa itse, kun on tuota rahaa.

Poikaystävälle ostin just Bugatti Veyronin, että pysyy pirteänä. Ukolle kelpaa ihan pelkkä Pappa-Jaguaari. Se on niin vähään tyytyväinen. Mikä on ihan jees.

Mulla tuohisormukset, naimisiin mentiin kirpparikoltussa, ja avojaloin. Kakkua ei syöty oli purkillinen piimää ja häävalssi tanssittiin käen kukkuessa! Niin ja häämatka tehtiin kävellen kotiin!

Ja samaan aikaan kun ihailet itseäsi timanttiesi kanssa, minä kuksin miehesi kanssa! Käykö kateeks?

En ole ikinä ostanut vaimolleni minkäänlaisia helyjä. Ei se mitään tarvitse ja mulla on sitä paitsi paljon tärkeämpiäkin kulutuskohteita.

Jep.. en vaimona tykkää mistään helyistä kun en niitä edes pidä ikinä. Mulla menee sormukset ja korut aina hukkaan. Mieheni on samanlainen ja meillä on korut aina hukassa vihkisormuksia myöten :D. Mutta mepä ei ollakaan naimisissa korujen ja muun pinnallisten juttujen takia. Noilla ei oikeassa rakkaudessa ole mitään väliä vaan sillä, että on saanut toisensa. Mielummin pyydän mieheltä lahjaksi jotain käyttökelpoista millä oikeasti tekee jotain ja mistä on hyötyä. Mutta meitä on moneen junaan...

Että oikein 20.000 e arvoisen sormuksen ja siihen 30.000 kaulakorun??

Minä tekisin tuolla rahalla paljon muuta, paljon mielenkiintoisempaa!! Miksette hanki halvempia versioita koruista ja hemmottelette itteenne jollakin reissulla, vaatteilla, hyvällä ruoalla, hoidoilla... =) Siinä olis mun mielestä enemmän ideaa.