Monesti kuulee Jutta Urpilaisen toteavan, että hän vastustaa ansiotuloveron nostoa. Kuitenkin hän on valmis nostamaan sitä suurimmissa tuloluokissa. Mielestäni tämä ajatus on täysin naurettava ja demonstroinkin mielipidettäni esimerkillä, joka etenee eräänlaisten aika-portaiden mukaisesti:
Tarinan henkilöt tulevat molemmat saman tulotason perheestä.
Ala-koulu: Pekka ja Matti ovat samalla luokalla. Pekka on hyvin määrätietoinen opinnoissaan ja haluaa opiskella sen mukaisesti. Hänellä on ollut jo monia suunnitelmia omasta toiveammatistaan, mutta hän haluaa opiskella siten, että kaikki ovat pysyvät auki. Matti ei ole kiinnostunut viettämään aikaansa koulutöiden tekoon vaan on mieluummin kaveeiden kanssa. Tässä vaiheessa poikien koulunkäynnissä ei ole suuriakaan eroja, Pekan saadessa kuitenkin hieman parempia numeroita.
Ylä-koulu: Pekan ja Matin eroavaisuudet alkavat hieman korostua. Pekka jatkaa koulunkäyntiään entiseen tahtiin ja ehkä jopa kiristää hieman ja parantaa menestystään. Matti törmää uusiin ihmisiin ja vähitellen hänestä tulee yksi koulun suosituimmista "jätkistä". Koulunkäynti ei voisi enää vähempää kiinnostaa, enemmänkin kiinnostaisi kokeilla kaikkia uutta ja kiellettyä. Tupakanpoltto ja alkoholinkäyttö astuvat mahdollisesti kuvioon.
Jatko-opintoihin siirtyminen: Alusta asti hyvin määrätietoinen Pekka haluaa päästä yliopistoon ja jatkaakin siksi peruskoulun jälkeen lukioon. Hän yrittää yläasteen lopussa tehdä loppukirin, jotta hän saisi peruskoulun päättötodistukseen tarpeeksi hyvät numerot päästäkseen kouluun, jonka keskiarvoraja on kaupungin korkein. Matti ei käsitä, että hän ei voi elää koko elämäänsä vanhempiensa rahapussin kautta eikä häntä juurikaan jatko-opinnot kiinnosta. Hänen ystävänsä Ville päättää mennä opiskelemaan logistiikkaa ammattikouluun ja Matti päättää mennä perässä.
Pekka lukiossa: Pekka huomaa, että lukiossa opiskelu ei missään nimessä ole helppoa, varsinkin kun hän on valinnut lukion, jossa oppilaat ovat keskiarvoisesti erittäin hyviä. Hän kuitenkin puree hammasta ja päättää, että tästä mennään läpi kunnialla. Läksyihin menee useita tunteja päivässä, koeviikkoihin valmistaudutaan viikkoja etukäteen ja erilaiset projektityöt saattavat viedä kymmeniä tunteja. Ylioppilaskirjoitusten lähestyessä Pekka on erittäin stressaantunut. Niinpä hän tekeekin kovasti töitä, jotta hän saisi hyvät arvosanat kaikista kirjoittamastaan seitsemästä aineesta. Hän opiskelee kesälomalla ja lukulomalla kahdeksan tuntia päivässä ja saakin toivomansa viisi laudaturia ja kaksi eximiaa.
Tarinan henkilöt tulevat molemmat saman tulotason perheestä.
Ala-koulu: Pekka ja Matti ovat samalla luokalla. Pekka on hyvin määrätietoinen opinnoissaan ja haluaa opiskella sen mukaisesti. Hänellä on ollut jo monia suunnitelmia omasta toiveammatistaan, mutta hän haluaa opiskella siten, että kaikki ovat pysyvät auki. Matti ei ole kiinnostunut viettämään aikaansa koulutöiden tekoon vaan on mieluummin kaveeiden kanssa. Tässä vaiheessa poikien koulunkäynnissä ei ole suuriakaan eroja, Pekan saadessa kuitenkin hieman parempia numeroita.
Ylä-koulu: Pekan ja Matin eroavaisuudet alkavat hieman korostua. Pekka jatkaa koulunkäyntiään entiseen tahtiin ja ehkä jopa kiristää hieman ja parantaa menestystään. Matti törmää uusiin ihmisiin ja vähitellen hänestä tulee yksi koulun suosituimmista "jätkistä". Koulunkäynti ei voisi enää vähempää kiinnostaa, enemmänkin kiinnostaisi kokeilla kaikkia uutta ja kiellettyä. Tupakanpoltto ja alkoholinkäyttö astuvat mahdollisesti kuvioon.
Jatko-opintoihin siirtyminen: Alusta asti hyvin määrätietoinen Pekka haluaa päästä yliopistoon ja jatkaakin siksi peruskoulun jälkeen lukioon. Hän yrittää yläasteen lopussa tehdä loppukirin, jotta hän saisi peruskoulun päättötodistukseen tarpeeksi hyvät numerot päästäkseen kouluun, jonka keskiarvoraja on kaupungin korkein. Matti ei käsitä, että hän ei voi elää koko elämäänsä vanhempiensa rahapussin kautta eikä häntä juurikaan jatko-opinnot kiinnosta. Hänen ystävänsä Ville päättää mennä opiskelemaan logistiikkaa ammattikouluun ja Matti päättää mennä perässä.
Pekka lukiossa: Pekka huomaa, että lukiossa opiskelu ei missään nimessä ole helppoa, varsinkin kun hän on valinnut lukion, jossa oppilaat ovat keskiarvoisesti erittäin hyviä. Hän kuitenkin puree hammasta ja päättää, että tästä mennään läpi kunnialla. Läksyihin menee useita tunteja päivässä, koeviikkoihin valmistaudutaan viikkoja etukäteen ja erilaiset projektityöt saattavat viedä kymmeniä tunteja. Ylioppilaskirjoitusten lähestyessä Pekka on erittäin stressaantunut. Niinpä hän tekeekin kovasti töitä, jotta hän saisi hyvät arvosanat kaikista kirjoittamastaan seitsemästä aineesta. Hän opiskelee kesälomalla ja lukulomalla kahdeksan tuntia päivässä ja saakin toivomansa viisi laudaturia ja kaksi eximiaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jatkoa: Matti ammattikoulussa: Matti ei ole varma, onko hänen valitsemansa ala oikea, mutta hän kuitenkin jatkaa koulunkäyntiä, koska Villekin tekee niin. Ensimmäisenä vuonna Matti opiskelee peruskouluaineita ja hieman ammatillisia-aineita. Hän ottaakin tavoitteekseen päästä kaikesta läpi, ykkönen riittää. Toisena vuonna elämä helpottuu: perusaineet jäävät pois ja lukujärjestykseen saattaa tulla vapaapäiviäkin. Näin Matin koulunkäynti etenee ja hän valmistuukin oltuaan koulussa kolme vuotta. Hän on kansainvälisellä tasolla yksi parhaiten koulutetuista kuljetusalan työntekijöistä, vaikkei välttämättä ajattelekaan asiaa niin.
Pekka yliopistossa: Matti on jo valmistunut, mutta Pekka joutuu jatkamaan vielä noin kuusi vuotta koulussa. Tällä kertaa on tosi kyseessä. Hänen valitsemansa lääkärin koulutus vaatii pitkää puurtamista eri kielisten tenttikirjojen kimpussa, mutta Pekka jatkaa yrittämistä kunnianhimoisesti. Yliopistoon pääsyä varten hän on joutunut menemään läpi yhden suomalaisen yhteiskunnan tarkimmista sihdeistä.
Hän on yksi kymmenestä prosentista kaikista hakijoista. Tämän saavutettuaan on täytynyt tehdä todella työtä.
Työelämä: Pekka valmistuu lopulta yliopistosta lääketieteen maisteriksi ja meneekin töihin keskussairaalaan, ensin harjoittelijaksi ja myöhemmin kirurgiksi. Matti on tässä vaiheessa ollut jo kuusi vuotta töissä tuttunsa yrityksessä ja on tienannut niin paljon, että Pekalla menee aikaa tämän eron umpeen kuromiseen. Pekka huomaa, että alituinen stressi ei loppunutkaan koulun jälkeen, vaan nyt se on vaihtunut vastuuseen muiden ihmisten hengestä. Aika kuluu ja henkilömme ovat työelämässä eläen normaalia elämää. Neljäkymmentä vuotiaana Matti alkaa ajatella yhteiskuntaa uudesta näkökulmasta. Hän tapaa Pekan sattumalta ja huomaa tällä olevan uusi Audi, jota Matti heti alkaakin nimittää "peniksen jatkeeksi". Matti ei voi käsittää miksi toiset ihmiset tienaavat toisia enemmän ja niinpä hän alkaakin ajaa omia etujaan ja valittaa yhteiskunnan olevan epätasa-arvoinen.
Kysymys: Jos huomioidaan, että molemmilla oli samat lähtökohdat ja mahdollisuudet ammatinvalintaan, onko todella kysymys tasa-arvosta, vai voiko vika löytyä ihmisestä itsestään? Pitääkö ansiotuloveroa nostaa korkeimmilla tuloluokilla?
Huom! Tämä esimerkki on vahvasti kärjistetty, mutta se on kuitenkin mahdollinen ja tuo esiin ansiotuloveron progressiivisuuden korottamisen ongelmat. Pyydän huomioimaan, että en kannata pääomaveron alentamista, vaan sitä voidaan mahdollisuuksien mukaan korottaa, koska se tuo usein ylimääräistä tuloa, joka on määrällisesti usein niin suurta, että yksi ihminen pärjäisi vähemmälläkin. Vastailen kommenteihin mielelläni ja täydennän ajatuksia, joita unohdan lisätä tähän viestiin. Perustelkaa vastauksianne niin niihin on helpompi lähteä vastaamaan, kiitos! (Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, pyydän, että vastatessasi et kiinnitä niihin huomiota, vaan pysyt asialinjalla - näppäimistö vaan ei ole kaikkein luonnollisin tapa kommunikoida)
Ei ole näppäimistön vika, jos kirjoitat väärin. Alakoulussa jo opetetaan yhdyssanojen kirjoittamista. Yläkoulussa puhumattakaan.
Ansiotuloveroa pitää nostaa, ja seuraava hallitus tekee sen. Onpa Kokoomus oppositiossa tai hallituksessa. Sama koskee muitakin puolueita.
Onko joku sanonut sinulle, millä kouluasteella olen? Mielestäni lukemaan opitaan jo ennen kouluun menoa, mutta jos taidot eivät ole kohdallaan, suosittelen lukemaan uudelleen mitä sulkujen sisällä lukee. Lisäksi on tärkeää erottaa mikä on relevanttia ja mikä ei.
Mitä tulee näppäimistöllä kirjoittamiseen: kun kirjoittaa yli kuudensadan sanan tekstin keskustelufoorumille alle tunnissa, ei monesti ole kauhean suurta mielitekoa tarkistella virheitä. Kirjoitain näppäimistöllä viisi kertaa nopeammin kuin käsin. Jos haluaisin kirjoittaa tyylipuhdasta ja kieliopillisesti täydellistä tekstiä, kirjoittaisin hitaammin. Olen yhtä mieltä kanssasi siitä, että yhdyssana virheet ovat anteeksiantamattomia ja erittäin häiritseviä esiintyessään lyhyessä tekstissä usein. Pyydän nyt kuitenkin sinua keskittymään itse asiaan.
En ole kuullut kokoomuspoliitikkojen puhuneen mistään muusta kuin pääomaveron nostosta. Toisaalta sanathan ovat eri asia kuin teot, mutta pyydän huomioimaan alkuperäisen viestini näkökulman. EN ole missään kohtaa viestissäni sanonut, mitä puoluetta kannatan, vai kannatanko mitään. Totesin vain mitä olen kuullut Urpilaisen sanovan. Monet olettavat, että korkeasti koulutettujen ihmisten tulotasosta välittäminen on vain Kokoomuslaisten asia. Älä tee tekstistä sellaisia tulkintoja, joita et voi perustaa tekstin sisältöön.
Monet yhdyssanavirheet ilmeisesti johtuvat rivinvaihdosta, kuten edellisestä viestistä huomaat.
Laskeskelin joskus, että 45:senä insinööri saa nettotuloissa matalapalkkaisen teollisuustyöntekijän kiinni. Parhaimmin ansaitsevia duunareita ei saa normiuralla koskaan kiinni. Insinööri on ollut AMK-tason koulutuksen palkkaeliittiä. Opettajat tai sairaanhoitajat eivät saa nettopalkassaan duunareita koskaan kiinni - paitsi vaitamalla maata.
Aivan. Mitä mieltä olet sitten ansiotuloverosta ja sen progressiivisuuden korottamisesta?
On sitten arvostuskysymys, onko palkkarakenne oikeuden vai epäoikeudenmukainen