Haluaisin kysyä kaikilta TEINIÄIDEILTÄ, entisiltä ja nykyisiltä, että millä (periaatteella) kasvatat/olet kasvattanut/aiot kasvattaa lapsesi?
Tai jos sinulla on teini-iässä sinut saanut äiti, niin kerro, miten hän on sinut mielestäsi kasvattanut.
Itse oon "jo" huimat 21-vuotias nuori opiskelijatyttö. Minulla on tammikuussa 3v. täyttänyt tyttö, jonka sain vajaa 18-vuotiaana.
Itse olen antanut paljon rajatonta rakkautta, yrittänyt olla lellimättä materiaalisesti, teen kaikkea kivaa ja keksin mahdollisia virikkeitä. Olen puhunut lapselleni kahta kieltä (suomea ja englantia), vienyt Lappiin katsomaan poroja, lukenut paljon satuja, laulanut ja soittanut, vienyt lasten elokuviin, rakentanut olohuoneeseen majan, nukkunut teltassa, leikkinyt prinsessaa... RAKASTAN yli kaiken ja sanon sen vähintään kolme kertaa päivässä, ainakin aamulla herätessä ja illalla nukahtaessa. Tyttökin sanoo aamulla ensimmäisenä nähdessään minut, "Lakas". Se on aivan ihanaa. Päivä ei voisi paremmin alkaa.
Vaikka opiskelijanpalkalla ei paljon ostella ylimääräistä, ei se ole mikään este tehdä kaikkea mitä haluaa. Aion opettaa lapseni suvaitsevaiseksi, olen tutustuttanut pienestä saakka erilaisiin ihmisiin (homoseksuaaleihin tuttaviini, eri ihonvärin omaaviin ja eri kulttuureista tulleisiin). Uskon, että tytöstä kasvaa ihan kunnollinen ihminen. Ainakin hänellä on rakkautta ja minut.
Äitini sai minut, ainoan lapsensa 36-vuotiaana. Vanhempani ovat suht. rahakkaita, molemmat työnarkomaaneja. Sain kaiken materialistisen, mitä toivoin. Mutta en saanut läheisyyttä, rakkautta ja hellyydenosoituksia, mitä olisin kaivannut. Uskon, että lapseni arvostaa myöhemmin niitä enemmän, kuin tavaroita joita saa esim. lelliviltä isovanhemmilta, joille tyttö ei kelpaa hoitoon, mutta jolle ostetaan uusia leluja ja vaatteita. Korvataan läheisyys niillä.
Tai jos sinulla on teini-iässä sinut saanut äiti, niin kerro, miten hän on sinut mielestäsi kasvattanut.
Itse oon "jo" huimat 21-vuotias nuori opiskelijatyttö. Minulla on tammikuussa 3v. täyttänyt tyttö, jonka sain vajaa 18-vuotiaana.
Itse olen antanut paljon rajatonta rakkautta, yrittänyt olla lellimättä materiaalisesti, teen kaikkea kivaa ja keksin mahdollisia virikkeitä. Olen puhunut lapselleni kahta kieltä (suomea ja englantia), vienyt Lappiin katsomaan poroja, lukenut paljon satuja, laulanut ja soittanut, vienyt lasten elokuviin, rakentanut olohuoneeseen majan, nukkunut teltassa, leikkinyt prinsessaa... RAKASTAN yli kaiken ja sanon sen vähintään kolme kertaa päivässä, ainakin aamulla herätessä ja illalla nukahtaessa. Tyttökin sanoo aamulla ensimmäisenä nähdessään minut, "Lakas". Se on aivan ihanaa. Päivä ei voisi paremmin alkaa.
Vaikka opiskelijanpalkalla ei paljon ostella ylimääräistä, ei se ole mikään este tehdä kaikkea mitä haluaa. Aion opettaa lapseni suvaitsevaiseksi, olen tutustuttanut pienestä saakka erilaisiin ihmisiin (homoseksuaaleihin tuttaviini, eri ihonvärin omaaviin ja eri kulttuureista tulleisiin). Uskon, että tytöstä kasvaa ihan kunnollinen ihminen. Ainakin hänellä on rakkautta ja minut.
Äitini sai minut, ainoan lapsensa 36-vuotiaana. Vanhempani ovat suht. rahakkaita, molemmat työnarkomaaneja. Sain kaiken materialistisen, mitä toivoin. Mutta en saanut läheisyyttä, rakkautta ja hellyydenosoituksia, mitä olisin kaivannut. Uskon, että lapseni arvostaa myöhemmin niitä enemmän, kuin tavaroita joita saa esim. lelliviltä isovanhemmilta, joille tyttö ei kelpaa hoitoon, mutta jolle ostetaan uusia leluja ja vaatteita. Korvataan läheisyys niillä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..Näin meillä. Rakkautta lapseni ovat saaneet paljon (pojat 5v ja 3v sekä tyttö 5kk, itse nyt 22v) ja se osoitetaan sanoin sekä teoin meillä. Mutta lapset eivät saa tehdä mitä tykkäävät siinä mielessä että hyvät käytöstavat ja toisten kunnioittaminen on meillä kunniassa. Yritän opettaa lapseni rehellisiksi kansalaisiksi, joilla on arvot kohdallaan. Yritän myös pitää lapseni lapsina niin kauan kuin he sitä ovat, en voi kestää liian nopeaa aikuistumista mikä on vallalla nykyaikana, pienet tytötkin puetaan paljastaviin aikuisten vaatemalleihin ja pistetään ulos kulkemaan. Mielestäni lapsen työ on leikki. Materialistiset arvot eivät ole niitä tärkeimpiä ja kulutusvimmaa ei meillä näy. (Ja tähän ihmisille tiedoksi että ei, emme ole niin köyhiä ettemmekö voisi ostaa lapsillemme kaikkea mitä ne keksii pyytää, vaan kyse on periaatteesta. Arvatenkin joku olisi kuitenkin takertunut tuohon kohtaan)
"Äiti rakas" on kyllä ehkä maailman ihanin lausahdus :)
Voivoi! Huonompi juttu, että olet puhunut lapsellesi sekä suomea, että englantia. Olisi parempi valita vain toinen kieli ja ilmeisesti se on tässä tapauksessa oma äidinkielesi eli suomi. Näin lapsi oppisi kunnolla edes toisen kielen. Parempi vaihtoehto on, että lapsen isä (jos on kuvioissa) puhuu englantia tai mitä vaan valittua kieltä ja äiti suomea tai mitä vaan valittua kieltä, mutta ei niin, että äiti puhuu sekaisin kahta kieltä.
Kokemuksesta tiedän, että näin lapset jäävät valitettavasti kielettömiksi eivätkä osaa mitään kieltä kunnolla. Tämä ei ehkä käy ilmi kuin vasta koulussa, ja silloin se häiritsee suunnattomasti. Osassa tapauksissa joissa vanhemmat antavat heti tutkituttaa lapsensa ja hän saa tämän jälkeen erityisopetusta tarpeen vaatiessa on tilanne hyvä, mutta valitettavan usein vanhemmat ovat sitä mieltä, että opettajissa ja muussa koulun opetushenkilökunnassa on vikaa, eikä lapsessa.
Toivottavasti tapauksessasi lapsi oppii kunnolla jommankumman kielen, eikä jää kielettömäksi.
Tämä ei varsinaisesti liittynyt kasvatukseen, mutta sivusi asiaa, joka on mielestäni erityisen tärkeä!
*N*
Asiasta en itse tiedä paljonkaan..mutta suvussani
on perhe jossa puhutaan suomea ja ranskaa.Ja lapset osaavat kumpaakin kieltä sujuvasti eivätkä
ole menneet sekaisin tai tarvinneet erityisapua.
Myös muita kaksikielisiä tuttuja löytyy..
Ystävälleni on puhuttu pienestä pitäen suomea, englantia ja afrikaansia sekasin. Äiti puhu sille suomea, isä afrikaansia ja perheen yhteisissä keskusteluissa käytettiin englantia. Sujuvasti puhuu kolmea kieltä nykyään (21v).
Toinen ystäväni puhuu lapselleen kahta kieltä, suomea ja ruotsia, isä kuvioissa mukana ollessaan puhui englantia, koska on jenkki. Kolmen kielen taitaja, 10v.
Appivanhempani puhuivat lapsilleen suomea ja ruotsia sekasin, koulussa ruotsia ja kavereilla suomea. Hyvin puhuvat kumpaakin kieltä.
Minä taas tiedän (=tunnen) tapauksen, josa lapselle kotona puhutaan kahta kieltä (kumpikaan ei ole suomenkieli) ja päivähoidossa lapsi kuulee suomen kieltä. Tällä lapsella ei ole yhtään varmaa kieltä vaan hän puhuu kahta kieltä jokseenkin sinne päin ja kolmatta kieltä erittäin heikosta!
Mun serkulle on pienestä asti puhuttu ruotsia ja suomea ja vähäsen espanjaa ja hän osaa aivan mahdottoman hyvin ruotsia (asuu siellä) eikä hänellä ole ruotsin kielessä mitään ongelmaa!
Suomea hän puhuu aivan yhtä hyvin kuin minä vaikka kirjoittaa ei sitä aivan niin hyvin osaa kuin mä.
Ja espanja sujuu joten kuten ja englantikin menee ihan hyvin vaikka onkin sitä opetellut vasta koulussa. (hän on nyt juuri täyttänyt 15w)
tunnen henk.koht.muutamia kaksikielisiä perheitä ja kyllä heidän lapsensa molempia kieliä ihan hyvin puhuvat..aluksi puheen kehitys saattaa olla myöhässä (verrattuna yksikielisiin lapsiin,eiväthän hekään kaikki osaa kunnolla puhua)mutta kyllä se siitä ennen kouluikää...Nämä lapset myös usein vaiohtavat lennossa kieltä kun puhekumppani vaihtuu,se on aika huskaa seurattavaa:)
Mielestäni nykyaikana on hyvä aloittaa englannin opetus aikaisessa vaiheessa...alle 10-vuotias oppii parhaiten.
Itse en ole teiniäiti -en entinen enkä nykyinen ja oma äitinikin oli 29-vuotias minut saadessaan, mutta kirjoituksesi oli niin ihastuttava, että tahdoin vastata.
Mielestäni kasvatusperiaatteesi on mitä mainioin. Juuri noin olisin toivonut omien vanhempieni minut kasvattaneen. Materiaa kyllä löytyy, mutta rakkautta ei niinkään...ei sanoin eikä teoin... Ja sitä olen jäänyt kaipaamaan.
Mikäli itselläni joskus on lapsia, tahtoisin kasvattaa heidät juuri tuolla tavalla.
Tyttärestäsi kasvaa varmasti fiksu ja onnellinen ihminen. Kaikkea hyvää teille molemmille!
mutta mitä tarkoitat rajattomalla rakkaudella?
et kai sentään sitä, ettet koskaan kiellä tai käske? jos kyse on pohjattomasta rakkaudesta niin HYVÄ HYVÄ.
mutta rajattomuus: vaikka kuinka painostat suvaitsevaisuutta sitä ei opita ilman kieltämistä. ei on lapsen itsensäkin lähes ensimmäisiä sanoja: ei:kun tarkoittaa en syö. en pue, en mene...
kummipoikaa on kasvatettu ilman kieltoja ja nyt koko perhe elää 4vuotiaan tahdon alla: mitään mikä ei pojalle sovi, sitä ei myöskään tehdä. ei pystytä tekemään koska lapsi saa raivarin eikä häntä voi kieltää.