Tarkoituksena on pakkoruotsin pysyminen ja sen aikaistaminen peruskoulun opetusohjelmassa.
1. Hallitus laatii laajan, pitkän aikavälin kielistrategian Suomen kahden kansalliskielen tukemiseksi ja kehittämiseksi.
2. Hallitus laatii konkreettisen kielipoliittisen toimintaohjelman hallituskaudelle 2011–2015.
3. Hallitus nimittää ministerin, jolla on selkeästi määritelty vastuu kansalliskielistä. Ministerin tehtäviin kuuluu vastuu pitkän aikavälin kielistrategian ja konkreettisen kielipoliittisen toimintaohjelman laatimisesta sekä myös yleisemmin kansalliskielten aseman edistäminen Suomessa.
4. Vastuussa oleva ministeri saa tehtävää varten riittävän henkilöstön esimerkiksi oikeusministeriöstä. Henkilöstön vastuulla on valvoa kokonaisuutta ja arvioida, miten ministeriöt ja yksittäiset viranomaiset täyttävät kielelliset velvollisuutensa. Koska kielelliset
oikeudet on turvattu perustuslaissa, tämän täytyy tapahtua toimintaa varten annettujen ohjeiden avulla.
5. Oikeusministeriö tiedottaa hallintouudistuksia valmisteleville viranomaisille kielellisiä oikeuksia koskevista perustuslain ja kielilain velvoitteista, jotta nämä voidaan ottaa uudistuksissa huomioon. Tiedotuksen lähtökohtana ovat eduskunnan perustuslakivaliokunnan
ja oikeuskanslerin auktoritatiiviset tulkinnat perustuslaista.
6. Valtiovarainministeriö käynnistää yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa valmistelun, jossa laaditaan kunnille ratkaisuja, joilla turvataan yhtäläiset kielelliset oikeudet molemmilla kansalliskielillä kunnallisten hallintouudistusten yhteydessä. Uutta kuntalakia säädettäessä otetaan huomioon uudet keinot, jotka kehittävät kielellisiä oikeuksia kunnallishallinnossa ja
lisäävät palvelujen käyttäjien osallistumista.
7. Kullakin vastuuministeriöllä on ensisijainen vastuu kielellisten vaikutusten arvioimisesta. Näiden ministeriöiden tulee soveltaa oikeusministeriön kielellisten vaikutusten arviointiohjeita jokaisen kielellisiin perusoikeuksiin vaikuttavan yksittäisen hallintouudistuksen yhteydessä. Kielellisiä vaikutuksia tulee myös arvioida säännöllisesti konkreettisen palveluiden järjestämisen yhteydessä, jotta turvataan kieliryhmien käytännön mahdollisuudet saada palvelua omalla äidinkielellään.
8. Jokaisen kaksikielisen viranomaisen, valtiollisen ja kunnallisen, tulee nimetä johtava virkamies kansalliskielten edistämisestä vastaavaksi vastuuhenkilöksi. Viranomaisen tulee vastuuhenkilön johdolla laatia kieliohjelma, joka käy järjestelmällisesti viranomaisen palveluprosessit läpi, jotta asiakkaiden kielelliset oikeudet taataan. Kieliohjelmien tulee olla saatavilla viranomaisten verkkosivustoilla.
9. Valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön tulee koordinoida rekrytointiohjeitaan ja sisällyttää näihin laissa määritellyt vaatimukset julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (6.6.2003/424).
10. Viranomaisten tulee saada erityisvaroja henkilökunnan täydentävää kielikoulutusta varten
11. Eduskunnan oikeusasiamiehestä annettua lakia täydennetään säännöksellä, jonka mukaan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perustetaan kieliasiamiehen virka käsittelemään yleisön kanteluja ja valvomaan, että ministeriöt ja muut julkiset viranomaiset
toimivat kansalliskieliä eli suomea ja ruotsia koskevan lainsäädännön mukaisesti.
12. Parlamentaarisen työryhmän julkaisun Perusopetus 2020 – yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako kieltenopetusta koskevia ehdotuksia on jatkossakin pidettävä tärkeinä tavoitteina ja ne on toteutettava vuodesta 2014 alkaen: mm. ruotsin opintojen alkaminen viimeistään 6. luokalla; kuntien velvoittaminen tarjoamaan vähintään kolme A1-
kieltä, joista yksi on toinen kotimainen kieli; kuntien velvoittaminen aloittamaan kunkin A1-kielen opetus, kun sen on valinnut vähintään 10 oppilasta.
jatkuu...
1. Hallitus laatii laajan, pitkän aikavälin kielistrategian Suomen kahden kansalliskielen tukemiseksi ja kehittämiseksi.
2. Hallitus laatii konkreettisen kielipoliittisen toimintaohjelman hallituskaudelle 2011–2015.
3. Hallitus nimittää ministerin, jolla on selkeästi määritelty vastuu kansalliskielistä. Ministerin tehtäviin kuuluu vastuu pitkän aikavälin kielistrategian ja konkreettisen kielipoliittisen toimintaohjelman laatimisesta sekä myös yleisemmin kansalliskielten aseman edistäminen Suomessa.
4. Vastuussa oleva ministeri saa tehtävää varten riittävän henkilöstön esimerkiksi oikeusministeriöstä. Henkilöstön vastuulla on valvoa kokonaisuutta ja arvioida, miten ministeriöt ja yksittäiset viranomaiset täyttävät kielelliset velvollisuutensa. Koska kielelliset
oikeudet on turvattu perustuslaissa, tämän täytyy tapahtua toimintaa varten annettujen ohjeiden avulla.
5. Oikeusministeriö tiedottaa hallintouudistuksia valmisteleville viranomaisille kielellisiä oikeuksia koskevista perustuslain ja kielilain velvoitteista, jotta nämä voidaan ottaa uudistuksissa huomioon. Tiedotuksen lähtökohtana ovat eduskunnan perustuslakivaliokunnan
ja oikeuskanslerin auktoritatiiviset tulkinnat perustuslaista.
6. Valtiovarainministeriö käynnistää yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa valmistelun, jossa laaditaan kunnille ratkaisuja, joilla turvataan yhtäläiset kielelliset oikeudet molemmilla kansalliskielillä kunnallisten hallintouudistusten yhteydessä. Uutta kuntalakia säädettäessä otetaan huomioon uudet keinot, jotka kehittävät kielellisiä oikeuksia kunnallishallinnossa ja
lisäävät palvelujen käyttäjien osallistumista.
7. Kullakin vastuuministeriöllä on ensisijainen vastuu kielellisten vaikutusten arvioimisesta. Näiden ministeriöiden tulee soveltaa oikeusministeriön kielellisten vaikutusten arviointiohjeita jokaisen kielellisiin perusoikeuksiin vaikuttavan yksittäisen hallintouudistuksen yhteydessä. Kielellisiä vaikutuksia tulee myös arvioida säännöllisesti konkreettisen palveluiden järjestämisen yhteydessä, jotta turvataan kieliryhmien käytännön mahdollisuudet saada palvelua omalla äidinkielellään.
8. Jokaisen kaksikielisen viranomaisen, valtiollisen ja kunnallisen, tulee nimetä johtava virkamies kansalliskielten edistämisestä vastaavaksi vastuuhenkilöksi. Viranomaisen tulee vastuuhenkilön johdolla laatia kieliohjelma, joka käy järjestelmällisesti viranomaisen palveluprosessit läpi, jotta asiakkaiden kielelliset oikeudet taataan. Kieliohjelmien tulee olla saatavilla viranomaisten verkkosivustoilla.
9. Valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön tulee koordinoida rekrytointiohjeitaan ja sisällyttää näihin laissa määritellyt vaatimukset julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (6.6.2003/424).
10. Viranomaisten tulee saada erityisvaroja henkilökunnan täydentävää kielikoulutusta varten
11. Eduskunnan oikeusasiamiehestä annettua lakia täydennetään säännöksellä, jonka mukaan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perustetaan kieliasiamiehen virka käsittelemään yleisön kanteluja ja valvomaan, että ministeriöt ja muut julkiset viranomaiset
toimivat kansalliskieliä eli suomea ja ruotsia koskevan lainsäädännön mukaisesti.
12. Parlamentaarisen työryhmän julkaisun Perusopetus 2020 – yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako kieltenopetusta koskevia ehdotuksia on jatkossakin pidettävä tärkeinä tavoitteina ja ne on toteutettava vuodesta 2014 alkaen: mm. ruotsin opintojen alkaminen viimeistään 6. luokalla; kuntien velvoittaminen tarjoamaan vähintään kolme A1-
kieltä, joista yksi on toinen kotimainen kieli; kuntien velvoittaminen aloittamaan kunkin A1-kielen opetus, kun sen on valinnut vähintään 10 oppilasta.
jatkuu...
Vastaukset 3
Vanhimmat
jatkoa...
13. Hallituksen tulee huolehtia siitä, että Opetushallitus käy läpi opetussuunnitelman perusteet ja kehittää Suomen kouluissa käytettäviä kansalliskielten opetusmenetelmiä. Tulevaisuudessa painotuksen tulee olla viestintävalmiuksissa ja osan opetuksesta voi hyvin yhdistää muihin oppiaineisiin.
14. Kielikylpy ja kielisuihku ovat loistavia opetusmenetelmiä, joiden avulla uusia kieliä oppii helposti. Niin suomen- kuin ruotsinkielisenkin kielikylvyn valtiollisia hanketukia tulee korottaa.
15. Hallituksen tulee laatia kansallinen kielitavoite, jossa määritellään muu suomalaisten tarvitsema kielitaito.
16. Kokemus osoittaa, ettei valinnaisuus ole edistänyt kielten oppimista Suomessa. Ylioppilastutkintoa tulee uudistaa kielitaidon parantamiseksi niin, että pakollisiksi tulevat äidinkielen lisäksi kaksi vierasta kieltä.
17. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee täsmentää lainsäädäntöä niin, että potilaalle taataan käytännössä oikeus saada potilaskertomukset (epikriisit ja muut hoitoon liittyvät asiakirjat) omalla äidinkielellään. Ministeriön tulee varmistaa, että kaikki tiedonhallintajärjestelmät toimivat maan molemmilla kansalliskielillä.
18. Valvontaa ja seurantaa tulee tehostaa, jotta kielellisten oikeuksien kannalta heikkoon tilanteeseen saadaan hoitoalalla parannus. Kaikilla kaksikielisillä sairaanhoitopiireillä sekä kunnallisilla sosiaali- ja terveydenhuoltoyksiköillä on oltava konkreettiset kieliohjelmat tämän järjestämiseksi.
19. Kuntien ja kuntayhtymien johdon tulee tehostaa sen valvomista, että kuntalaisten kielelliset oikeudet toteutuvat sosiaali- ja terveydenhuollon- ja erikoissairaanhoitopalveluiden hankinnassa. Kielelliset valintakriteerit päätetään jo hankintoja suunniteltaessa ja ne kirjataan sopimuksiin.
20. Kuntien tulee selvittää vaihtoehtoisia tapoja perusterveydenhuollon järjestämiseksi. Kunnan tarjoamien maksusitoumusten ja palvelusetelien avulla asiakkaat ja potilaat saisivat mahdollisuuden valita palveluntarjoajan, joka pystyy takaamaan hoidon potilaan omalla kielellä, suomeksi tai ruotsiksi.
21. Kotoutumiskoulutusta ja siihen liittyvää kielikoulutusta tulee järjestää myös ruotsiksi ruotsinkielisillä tai kaksikielisillä paikkakunnilla, kuitenkin niin, että myös toinen kotimainen kieli otetaan huomioon. Tätä varten tarvitaan ruotsinkielistä oppimateriaalia.
22. Kielen oppimisen ja työn tulee kulkea käsi kädessä ja siksi kielivalmiuksia vahvistetaan työperäisen maahanmuuton yhteydessä työpaikalla. Turvallisia kotoutumispolkuja voidaan luoda lisäämällä oppisopimusjärjestelmien käyttöä kotoutumiskoulutuksessa.
23. Koko maahanmuuttajaperhe tulee kotouttaa lähiyhteiskuntaan esimerkiksi siten, että lapset ja äidit käyvät päiväkodissa ja päiväkerhoissa yhdessä. Tämä mahdollistaa kielen oppimisen luontevalla tavalla. Jotta erityisesti naiset voisivat opiskella, tulisi maahanmuuttajalapsille olla tarjolla päiväkerhoja.
24. Valtiovalta takaa, että ruotsinkielinen Yle saa riittävästi rahoitusta, jotta suomen- ja ruotsinkielinen väestö saisi Suomessa Ylen julkista palvelua samoin perustein.
25. Valikoivaa lehdistötukea tulee korottaa, jotta voidaan taata ruotsinkielinen uutistoimistotoiminta ruotsinkielisten päivälehtien tueksi sekä taata ruotsinkielisen aikakaus- ja sanomalehdistön monipuolisuus.
On ihmeteltävää, mistä tälle sirpaleryhmälle löytyy aina hännystelijöitä? Joillakin heistä lienee oikeasti vain surkea itsetunto, ja tunne siitä, että saa "hienon suomenruotsalaisen" hyväksynnän, riittää jo itse palkkioksi. Mutta varmasti sitäkin suurempi joukko poliitikoista ja virkamiehistä on rahavetoisia marionetteja. Ruotsinkieliset säätiöt ovat onnistuneet satojen vuosien aikana kahmimaan jättiomaisuuden, ja sillä he pystyvät maksamaan poliitikot myötämielisiksi.
Vaikka jokainen ajatteleva ihminen tietää, että Suomen kaksikielisyys on tosiasioihin perustumaton, kallis vitsi, ja että koulujen pakkoruotsi on varmin tapa tuhota suomalaisten kansainvälistyminen (kun aikaa ei jää maailmankielille murreruotsin vuoksi), silti tätä itsetuhoista toimintaa jatketaan ja kansan ääntä ei kuunnella.
Vielä on mainittava "Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen" vahvasti liittyvä maahanmuuttopolitiikka. RKP:n intresseihin näyttää selvästi kuuluvan suomenkielisen yhtenäiskulttuurin horjuttaminen, maksoi mitä maksoi. Ja kas kummaa, häirikkömaahanmuuttajat laitetaankin suomenkielisiin kouluihin, mutta pienet (ja kalliit) kodinomaiset "ruotsalaiskoulut" pysyvät täysin mamu-vapaina. Joillain harvoilla seuduilla tosin taas kasvatetaan ruotsinkielisten väkilukua leipomalla mamuistakin murreruotsalaisia (Närpiö).
Miksi muuten meillä on erilliset koulut suomen- ja ruotsinkielisille lapsille? Mikseivät he ole samoissa kouluissa, eri luokissa? Miksi halutaan erillistä terveydenhuoltoa, miksi vanhainkoteja, miksi on erillinen joukko-osasto, miksi halutaan erillisiä sairaaloita? Arkipäivän rasismia tämäkin, ja RKP:n toimia kuvaakin todella hyvin myös termi "apartheid."
Kun kaikkea edellä kerrottua miettii, on aika helppo vastata kysymykseen "Voiko Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen luottaa?" Ei voi
"Ruotsinkieliset säätiöt ovat onnistuneet satojen vuosien aikana kahmimaan jättiomaisuuden, ja sillä he pystyvät maksamaan poliitikot myötämielisiksi."
Ja kaiken lisäksi nämä säätiöt ovat verovapaita ns. yleishyödyllisiä. Taitaa olla suuri vitsi tämä "yleishyödyllisyys" jos säätiöiden tuotto menee suomenkielisen väestön pakkoruotsitukseen ja näiden ahneiden korvauksiin.