vanhuksilla etenkin helsingissä pallvelu heikkoa.

teillä pohjoiskarjalassa varmaan hoitajiakin löytyy ja on aikaa olla ystävällinen. uskoisin vähemmän siellä vanhuksia olevan toivon sinulle hyvää.

Täällä tuntuu ainakin toimivan anoppi 3v oli hoidossa Hän nukkui jo pois . me kaverini kanssa hyvin pärjäillään .jos toinen ei jaksa,niin toinen sitten ruuat laittaa.

Huoli on suuri omaisesta helsingissä, hirvittää nyky yhteiskunnan piittaamattomuus vanhoja ihmisiä kohtaan, hänki tehnyt työelämän maailmalla, verot maksanu suomeen, nyt sairas sydänvikanen vanhus yksin keskellä helsinkiä, tarvitsis siivoojaa, avukseen, kuolee varmaan " tunkion " keskelle ilman kotiapua !
Itse myös olen sairas sepelvaltiotauti samoin, kuolema hiipannu muutaman kerran hyvin läheltä, harmittaa vaan kun ei rouhassu tarpeeksi lujaa kerralla jäi vielä kitumaan yksinäisyyteen, tuhanne kilomatrin matka estää meitä auttamasta toinen toisiamme.
Kuinka saisi kotiapua helsinkiin keskellä kaupunkia asuvalle vanhukselle !?

Kyllä vapaaehtoistyöntekijöitä on paljonkin, jos osaa tai jaksaa etsiä. mutta sairaana, huonokuntoisena, masentuneena ei tietenkään. Paljonkin näkee täällä Tampereella nuoriakin työntämässä, ulkoiluttamassa, pyörätuolissa istuvaa, kaupassa asioivaa. On mummon kammaria, jos mitä. Mutta kaikkeen tarvittaisiIn oma-aloitteellisuutta, siis heikoimmat eivät jaksa. Monelle tuottavat vaihtelua ja iloa edes esimerkiksi Hervannassa marketin kassan läheisyyteen laitetut penkit, rollaattorikykyiset voivat istahtaa lepåilemään milloin vain.
Viime viikolla sain tietää sellaisenkin kuin kotiutustiimin olemassaolosta, on toiminut kolmisen vuotta. Se auttaa potilasta palaamaan esimerkiksi sairaalasta kotiin...kylläkin vain kahden viikon ajan. Tiimiin kuuluu sairaanhoitajia ja fysioterapeutteja, sosiaalityöntekijän apuakin saa. Lääkkeet, ruokatarvikkeet yms.haetaan myös, tietysti muun tarvittavan hoidon lisäksi. Kaikki on toistaiseksi ilmaista. Kyllähän auttamismahdollisuuksista saa tietoa vaikkapa vanhusten ikäpisteistä, Helsingissä tietenkin on-
Vapaaehtoistyöntekijöitä on paljon, omaiset, tuttavat, naapurikin voisivat ottaa selvää, ettei vanhus jää aivan yksin.

Olihan se aikaa 1956- 1970vuosina ,kaikki ängettiin Helsinkiin ,työn perään useammat sinne jäi. Minä pääsin onneksi 1978v pois sieltä.sattui mukavasti kun työstä sain siirtyä tänne tekemään loppu vaiheen jakson ,siksi vielä ihanasti lapseni mukana.pohjoiskarjala on kaunista.Nyt tällä hetkellä siellä siirtyy eläkkeelle paljon vanhuksia,joten tummat ne meidän pyllyjä vielä pesee.SUOMI poika ja tyttö ei ala arvoisiin töihin rupea.Liian helpolla saavat rahaa luukulta.

Niin se on...minullakin tuttuni, 30-vuotias Iranista perheensä kanssa viitisentoista vuotta sitten tullut, on saanut aina välillä Koukkuniemen vanhainkodista työtä, puolisen vuotta kerrallaan. hyvin tekee työnsä varmasti, heillähän vanhuksia kunnioitetaan, ei jätetä heitteille.
Juu, kyllä on minullekin Pohjois-Karjalan seudut tuttuja...sanotaanpa vaikka Enosta, Joensuusta Kajaaniin, no Kajjaani jo Kainuuta. Lapsena jo sielpäi asustin ja sitten pariin otteeseen myöhemminkin.
Hyvää kesän odotusta siullekkii sinne vaarijen maisemiin!