Ikävä kaikkea sitä mikä jäi kokematta.
Kun katson taakseni ja eteeni näen vain rumakasvoisen naisen joka epäonnistui ja tulee epäonnistumaan kaikessa...ihan kaikessa.
Olen kasvoista niin ruman ja epäsiistin näköinen, etten kelpaa asiakaspalvelutehtäviin, vaikka ihmisten kanssa tykkäisinkin olla tekemisissä...Pitkät opiskelut ovat siis valuneet täysin hukkaan...kuka haluaa ottaa töihin ruman ja epäsiistin...
Olen kasvoista niin ruma, ettei muhun voi rakastua....en merkitse kellekään mitään...pelkkä pano. Miehet joista olen ollut kiinnostunut ovat vuosien varrella näyttäneet, etten merkitse heille mitään. Olen se jota kukaan ei vanhana muista edes kohdanneensa.
Koko nuoruuteni on valunut ohi, ei ole valokuvia mitä katsella, koska olen tuhonnut kaiken. En vain kestä katsoa sitä kuinka ruma olen. Valmistun pian ja sen pitäisi olla iloinen asia....todistus tulee symboloimaan mulle vain sitä kuinka huono olen ja olin.
Ja kun katson ja kuuntelen ihmisiä ympärilläni, näen valokuvia heidän elämästään, kuulen tarinoita aamuun asti jatkuneista illoista tai iloisista perhetapahtumista....tajuan vain selvemmin ja selvemmin kuinka turha mun on täällä olla.
Haluaisin olla ja elää ja kokea, mutten voi. En ole seksikäs, en ole kaunis olen jotain niin rumaa ja huonoa. En haluaisi kuollakaan, mutten kestä enää tätä tyhjyyttä ja rumuutta. Olen ystävieni keskellä, mutta yksin. En voi sanoa tätä ääneen etten menetä heitä...mutten jaksa enää hengittää. Tahdon iskeä sakset kasvoihini ja viillellä rumat kasvoni riekaleiksi. Jokainen kohta kasvoissani ansaitsee repeytyä...viiltäisin niin kauan ettei mitään jää jäljelle ettei mua enää tunnistaisi.
Mun on ikävä sitä kaikkea mitä olisi voinut olla, jos vain kasvoni eivät olisi tällaiset vammaiset epäsiistin peikon kasvot, olen sekoitus eläintä ja ihmistä, kaukana siitä miltä naisen pitää näyttää. Vaikka yriän kaikkeni, epäonnistun aina, ei auta vaikka ostan kalliita meikkejä, käyn kampaajalla kuukauden välein, pukeudun nätisti, liikun paljon ja olen hoikka...jos kasvoista muistuttaa rotan ja ihmisen sekoitusta, niin voi joko muuttaa erämaahan elämään keskelle suota yksin tai sitten kannattaa vain lopettaa kaikki turha yrittäminen ja tapaa itsensä. Koska vaikka kuinka yritän, en tule koskaan näkemään peilistä sellaisia kasvoja miltä naisen pitää näyttää.
Ja en ole masentunut. Kukaan ympärilläni ei varmasti tajuaisi että tämä teksti on mun. Olen aina iloinen, ihmiset sanoo mulle usein kuinka ihanan iloinen, ystävällinen ja aktiivinen olen. Tietäisivätpä mikä mut pitää liikkeellä...Pakko, on koko ajan pakko tehdä jotain etten mieti kasvojani. Mutta aina joka ikinen kerta kun näen itseni peilistä, tekisi mieli alkaa itkeä ja repiä nämä vitun rumat vammaiset kasvot joissa mikään ei ole kohdallaan! Ruma pelle, jolla on rotan kasvot!
Kun katson taakseni ja eteeni näen vain rumakasvoisen naisen joka epäonnistui ja tulee epäonnistumaan kaikessa...ihan kaikessa.
Olen kasvoista niin ruman ja epäsiistin näköinen, etten kelpaa asiakaspalvelutehtäviin, vaikka ihmisten kanssa tykkäisinkin olla tekemisissä...Pitkät opiskelut ovat siis valuneet täysin hukkaan...kuka haluaa ottaa töihin ruman ja epäsiistin...
Olen kasvoista niin ruma, ettei muhun voi rakastua....en merkitse kellekään mitään...pelkkä pano. Miehet joista olen ollut kiinnostunut ovat vuosien varrella näyttäneet, etten merkitse heille mitään. Olen se jota kukaan ei vanhana muista edes kohdanneensa.
Koko nuoruuteni on valunut ohi, ei ole valokuvia mitä katsella, koska olen tuhonnut kaiken. En vain kestä katsoa sitä kuinka ruma olen. Valmistun pian ja sen pitäisi olla iloinen asia....todistus tulee symboloimaan mulle vain sitä kuinka huono olen ja olin.
Ja kun katson ja kuuntelen ihmisiä ympärilläni, näen valokuvia heidän elämästään, kuulen tarinoita aamuun asti jatkuneista illoista tai iloisista perhetapahtumista....tajuan vain selvemmin ja selvemmin kuinka turha mun on täällä olla.
Haluaisin olla ja elää ja kokea, mutten voi. En ole seksikäs, en ole kaunis olen jotain niin rumaa ja huonoa. En haluaisi kuollakaan, mutten kestä enää tätä tyhjyyttä ja rumuutta. Olen ystävieni keskellä, mutta yksin. En voi sanoa tätä ääneen etten menetä heitä...mutten jaksa enää hengittää. Tahdon iskeä sakset kasvoihini ja viillellä rumat kasvoni riekaleiksi. Jokainen kohta kasvoissani ansaitsee repeytyä...viiltäisin niin kauan ettei mitään jää jäljelle ettei mua enää tunnistaisi.
Mun on ikävä sitä kaikkea mitä olisi voinut olla, jos vain kasvoni eivät olisi tällaiset vammaiset epäsiistin peikon kasvot, olen sekoitus eläintä ja ihmistä, kaukana siitä miltä naisen pitää näyttää. Vaikka yriän kaikkeni, epäonnistun aina, ei auta vaikka ostan kalliita meikkejä, käyn kampaajalla kuukauden välein, pukeudun nätisti, liikun paljon ja olen hoikka...jos kasvoista muistuttaa rotan ja ihmisen sekoitusta, niin voi joko muuttaa erämaahan elämään keskelle suota yksin tai sitten kannattaa vain lopettaa kaikki turha yrittäminen ja tapaa itsensä. Koska vaikka kuinka yritän, en tule koskaan näkemään peilistä sellaisia kasvoja miltä naisen pitää näyttää.
Ja en ole masentunut. Kukaan ympärilläni ei varmasti tajuaisi että tämä teksti on mun. Olen aina iloinen, ihmiset sanoo mulle usein kuinka ihanan iloinen, ystävällinen ja aktiivinen olen. Tietäisivätpä mikä mut pitää liikkeellä...Pakko, on koko ajan pakko tehdä jotain etten mieti kasvojani. Mutta aina joka ikinen kerta kun näen itseni peilistä, tekisi mieli alkaa itkeä ja repiä nämä vitun rumat vammaiset kasvot joissa mikään ei ole kohdallaan! Ruma pelle, jolla on rotan kasvot!
Vastaukset 24
Vanhimmat
No oho mikä kirjoitus.
Jos asia todella on noin, niin eikö niille kasvoille voisi tehdä mitään plastiikkakirurgista korjausleikkausta?
Ja minä käsitin tämän kirjoituksen nyt siis niin että kyse ei ole mistään finnistä otsassa tai ruman muotoisista kulmakarvoista vaan että aloittajalla on oikeasti joku rakennevika kasvon luissa tai vammautuminen jossain onnettomuudessa tai paloarpia. Siitä nämä minun vastaukseni.
Jos on kerta kaikkiaan vaikka luusto"vika", liian, siis LIIAN, iso nenä tai on "leuaton" niin niissä tapauksessa kannatan kyllä tuota plastiikkakirurgiaa.
Miksi kärsiä ja menettää monta vuotta elämästään jos se itsetuntoon vaikuttaa. Voihan sitä odotella että se itsetunto kasvaa ja ei enää jaksa välittää mutta miksi pitäisi kun on vaihtoehtoja.
Pankit ei vaan taida oikein myöntää lainaa jos ei ole vakitöitä, vai? Ei ainakaan mun tietojen mukaan...pitäis olla takaajia tommoseen 10 000 e lainaankin aika hyvin..
Jätäppä se peili pois. Mulla oli yks.samanl.kaveri,tosi ihana. Minä en taas kelvannu sille?,kun koitin myöh.ottaa yhteyttä. Löytyy se sullekki "ottaja".
Yritän löytää kirurgia tai paremminkin kirurgeja, jotka vois tehdä tälle asialle jotain, mutta huonolta näyttää...mulla on kasvoissa niin pielessä kaikki, ettei tätä viallista kokonaisuutta ole todellakaan helppo alkaa muuttaa, mutta mulla ei oo muuta vaihtoehtoa. Ja toisekseen töiden saanti näin rumana on tosi haastavaa, joten tuo leikkausten rahoitus on kyllä myös kiven alla...En tiedä jaksanko käydä tätä taistelua. Tuntuu että taistelen tuulimyllyjä vastaan...helpompi olis vaan kävellä raiteita pitkin pois täältä ja päästä tästä tuskasta eroon.
Ota lainaa. Se on kuitenkin satsaus tulevaisuuteen jos se parantaa vähääkään elämänlaatua. Sitä voi maksaa vaikka loppuelämän pois sitten kun saa töitä.
Ja saa niitä töitä jos niitä haluaa tehdä. Ei ehkä ihan koulutusta vastaavaa, mutta jotain kuitenkin aluksi. Missä ei naama haittaa.
Miten olisi jos keskittyisit johonkin muuhun kuin ulkoiseen. Ei sua ees leikata, koska psykologin haastattelusta et pääse läpi tuolla asenteella. Joka sekin jo itsessään joko kaunistaa tai rumentaa ihmistä. Kovinkin kaunis nainen tai mies, jos on vain itsesääliin vajonnut ulkoisen tavoittelija vaikuttaa äkisti hyvinkin rumalta ja rasittavalta ihmiseltä, joten ehkä kannattaisi hakea apua sellaiselta taholta, joka pystyy manipuloimaan tuota itseesi kohdistuvaa ajatusmaailmaa ja sisäistä ääntä itsestäsi parempaan suuntaan. SEN jälkeen kirurgiaakin voi jo harkita. Mutta ainoastaan Suomessa. Sen tiedä, että jos hyppäät psykologisen arvioinnin yli ja menet lämpimiin kaukomaihin suorittelemaan toimenpiteitä, lopputulos VOI olla jopa huonompi ja siitä, mitä kuvittelit loppuelämäsi ensimmäiseksi päiväksi tuleekin entisen elämän viimeinen..
Koska huonoista syistä tehtyjen leikkausten pieleenmeno on hankalampi ihmisen kantaa.
no huh,ihmisen sisältö on-ainakin mulle-aina ollut tärkeämpää kuin ulkokuori,ystävyys ja rakkaussuhteissa....ihmisen todellinen kaunéus kyl tulee sisältä...kauneus on myös katsojan silmässä,eli toinen voi pitää kauniina sitä mitä toinen rumana....en itsekään ole mikään missi mut ihan ok ja tyytyväinen itteeni ollut aina vaikka joka puolella joka päivä näänkin mua kauniimpia ihmisiä;) riittää kun hyväksyy itsensä ja kun hyväksyy itsensä ja rakastaa itseään,ni se kyl näkyy ulospäin.......musta on ainaki kiva et meitä on nii erilaisia ihmisiä.....;) jokainen on uniikki;) hymy muuten kaunistaa;)
mä haluaisinkin juuri tuollaisen kuvailemasi ulkonäön, sellaisen että voisin olla tyytyväinen vaikka näen ympärilläni kauniimpia. Eli toivoisin että saisin sellaisen ulkonäön että mut tunnistaisi naiseksi, voisin välillä jopa olla ihan nätti jne ja kun katsoisin peliin voisin todeta että ihan ok ja hymy huulille ja menoksi. Nykyinen tilanne on kuitenkin se että hymystä huolimatta näytän rotalta ja epäsiistiltä peikolta...eli vammaiselta. Ja tuskin kukaan nyt vammaisen näköisen kanssa haluaa seurustella. Pahinta tässä on kuitenkin se että en ITSE KESTÄ TÄTÄ. Ja vammaisuudella tarkoitan sitä mitä se alunperin onkin tarkoittanut eli normaalista poikkeavaa...valtavirrasta poikkeavaa. Kun mut laittaisi riviin muiden naisten rinnalle, niin erottuisin joukosta viallisten kasvojeni kanssa.....kuvittele kaikki kauneusvirheet mitä tiedät ja mieti mielessäsi kasvot joissa olisi ne kaikki...näet mut.
En usko kenenkään kirjoittavan itsestään noin, kateellisten panettelua. Kauniita naisia on aina mollattu. Kirjoituksesta se selviääkin niin hyvin. Olet heidän mielestä liian kaunis, siisti, koulutettu, olet ollut viemässä heiltä sitä tyyppiä johon he olivat ihastuneita. Pitää osata lukea rivien välistä. Mutta älä välitä, he kokevat vain alemmuutta. Etsi joku sinkkujen palsta kyllä sä varmasti vielä miehen löydät kun ikää tulee lisää. Parikymppisenä sitä vielä kuvittelee olevansa vanha, mutta silloinhan se elämä vasta alkaa. Eli aika poikanen olet vielä.
Hymyä huuleen vaan, ole oma itsesi äläkä välitä minkälaiseen muottiin muut haluaa sinut laittaa.
"Ja en ole masentunut. Kukaan ympärilläni ei varmasti tajuaisi että tämä teksti on mun."
-> onkohan tässä nyt jokin ristiriita? Tekstisi perusteella olet pettynyt itseesi syvästi, ehkä epärealistisen kohtuuttomia odotuksia asetat itsellesi.
Kasvot symboloivat ihmisen minää. Minäkuvasi on jotenkin nyt mennyt sekaisin.
En todellakaan usko, että olisit kasvoiltasi niin ruma, kuin haluat uskotella. Miksi haluat ensinnäkään tuomita itsesi? Ala tehdä töitä sisäisen itsesi kanssa, tulet huomaamaan ulkoisen puolesi jäävän siinä toiseksi.
Toinen isompi kysymys on, miksi haluat (tai yleensäkän naiset) miellyttää toista sukupuolta niin, että se kääntyy itsetuhoisuudeksi? Pitää kasvattaa itsetuntoa, että saa olla olemassa juuri sellaisena kuin on. Ja sen luvan annat sinä itse, ei kukaan muu. Eri asia on, jos annat muiden ihmisten mielipiteiden hallita itseäsi, mutta sekin on _ainoastaan_ sinun oma valintasi. Päätä valita omasta puolestasi että kelpaat itsellesi, ja saat itseltäsi luvan kelvata myös muille. Pää pystyyn!
Tällaiselle ruikutukselle en osaa antaa juurikaan arvoa syystä, että asenteesi vammaisia kohtaan on alentava. Kauneus kumpuaa ihmisen sisältä. En tiedä, miltä näytät - kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan kauniita - mutta edes hiven positiivisuutta ja muiden ihmisten arvostusta, tekee sinusta jo heti kauniimman.
Toisten mollaajat on tosi rumia, siinä vähän lohdutusta :) heidän rinnalla olet aika namu ;)
joku mies on haukkunut sinua ja minäkuvasi on vääristynyt.
Todellinen ongelma sulla on sun itsetuntos kanssa, jota sulla ei ole. Ihan kuin elämä pyörisi ulkonäön ympärillä, epäkypsän, tyhmän ihmisen tilitystä anteeksi vain.
Vammaisissa ei ole mitään vikaa, saati heidän ulkonäössään, sä pahasti loukkaat myös oikeasti vammaisia ihmisiä tuolla paskalla tekstilläs.
Meneppä kuule hoidattamaan kallon sisäpuolinen höttös ensin kuntoon, ja tule sitten vasta sepustamaan jorinoitas tänne.
Oho.. Luulin että aloitus oli sun provo?
Kauniitkin kasvot voi menettää...aina on menettämisen pelko. Vanheneminen tuo kasvoihin kalliista voiteista ja kirurgiasta riippumatta, ikään kuuluvat rypyt ja juonteet.
Kauniit kasvot voi rumentaa, ilkeä ja ruma sisäisen kauneuden puute.
Monesti, kaikkein kauneimmat kasvot omistaa ihminen, joka sisältäpäin kaunis. Jakaa iloa läheisilleen ja juuri niinkuin sinä tuot olemuksellasi varmaan kaiken kauneuden esille, omana itsenäsi.
Maailmassa on niin paljon ulkoisesti kauniita naisia, mutta sisältä ovat ihan suoraan sanottuna näin pääsiäisen aikaan, valmiiksi syötyä mämmiä.
Maailmassa on myöskin paljon kaltaisiasi naisia, jotka potevat samanlaista tarvetta omistaa ns. kauniit kasvot.
Rotta on minun mielestäni, kaunis eläin. Minulla on on ollut lemmikkinäkin kaksi rottaa...Mitä vikaa muka rotan kasvoissa on?
Jos sinä muistutat rottaa kasvoistasi, niinkuin itse sanoit kirjoituksessasi; Ole ylpeä kauniista kasvoistasi NAINEN.
Nainen olet ja siitä et pääse yli etkä ympäri, hyväksy sennäköisenä itsesi kun olet ja kanna ulkonäkösi ihan kuule pää pystyssä.
Älä suostu kenenkään aliarvoitavaksi, vaan tarkastele ihmisiä ja että mitä eläintä heidän naamansa muistuttaa. Yllätyt, jokainen muistuttaa jotain eläintä, ns. kauniskin nainen. Minua on sanottu lehmäksi, mutta lehmäkin on kaunis eläin. Vai mitä?
Oikein iloista pääsiäisen odotusta sinulle, senkin "rottanaama".
Toivottelee; Lehmänaama
Hmm, kun minulla oli BDD, en varmasti halunnut olla ihmisten keskellä vaan eristäydyin ettei minulle naurettaisi. En varmasti olisi uskaltanut käydä parturissa joka kuukausi.
Mikä ihmeen valittaja ,mene talllinnaan uusi pärstäs ,hitto noita ikuisii ruikuttajii !
Tekstistäsi päätellen sulla on ihan muunlaisia ongelmia.
Niinkun joku tossa yllä sanoi, itsetunnon kanssa.
Jospa lakkaat ajattelemasta noita luulojasi ja alat elämään
sen mukaan. Maailmassa on niin paljon pahempia sairauksia , että
tyytymättömyys ulkonäköön on todella typerää.
tiedän, että tämä on typerää ja en haluaisi vihata naamaani. Mutta en vaan voi mitään muuta. Mitä iloa on elämästä jos on oksettava kuvottava rumapärstäinen kärpäsnaamainen olio. Näytän ihan sairaalta...SAIRAAN RUMALTA.
Ja missään kohdassa tekstiäni en hauku vammaisia. Jos joku niin haluaa ymmärtää, ni se on hänen oma ongelmansa ja lukutaidottomuutta. Voitte miettiä mitä tarkoittaa vammaisuus - se tarkoittaa poikkeavuutta eli näytän vammaiselta tarkoittaa että näytän sairaan poikkeavalta. Niin käsittämättömän poikkeavalta etten kestä tätä! Tekisi niin mieli repiä nämä kasvot riekaleiksi, raapia kaikki näkymättömiin. Mulla ei oikeesti oo sanoja enää tähän...oon vaan niin tapettavan ruma ja varsinkin nä mun silmät (jotka on sielun peili) on niin SAIRAAN SANOINKUVAAMATTOMAN SAIRAAN RUMAT!!!! En tunne olevani tuo kuvotus joka tuolta peilistä katsoo....ei tuo ole ihminen, koska ei ihmisten kasvot näytä tältä!
Ja jos jonkun mielestä tämä on lapsellista kitinää, niin ota hetkeksi tämä mun naama, niin huomaat että tämä ei todellakaan ole oma valintani. Kuvittele että peilistä katsoo jotain sellaista mikä ei näytä yhtään ihmiseltä eikä varsinkaan yhtään naiselta.
Mun elämäni ainut toivo on että joku muotoilisi naamani ihmisen ja naisen kasvoiksi. Koska en ole ihminen enkä nainen jos kasvoni eivät ole ihmisen eivätkä naisen kasvot. Olemme se mitä kasvomme ovat.
JOS SÄ OOT SITÄ MIELTÄ ETTÄ OOT RUMA ..NIIN SILLOIN MYÖS OLET RUMA!!!!
JOS OOT TOTA MIELTÄ ITSESTÄSI NIIN MYÖS MUUTKIN EHKÄ SEN HUOMAA !!!
Huh huh. Sulla on iso ongelma, pääsi sisällä. Ajattelumallisi on suoraan helvetistä. Et varmasti ole ruma. Kuvittelet niin. Tunnistan tuon katkeruuden ja halun repiä kasvoni pois, ja eristäydyinkin kotiin kuukausiksi yhdessä vaiheessa vellomaan vihassa ja itseinhossa.
Se kuinka itsesi näet, ei ole totuus. Ongelmaasi ei ratkaisisi uudet kasvot, itseinho kytee jossain syvemmällä. Onko sinut hylätty lapsena? Tai oletko saanut sellaisen kokemuksen? Se saattaa aiheuttaa sen, että itsekin hylkää itsensä.
Sinä olet niin tehnyt.
Herää huomaamaan että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin naaman ulkonäkö. Tuohon valitukseen kiteytyy itsesäälin lisäksi ääretön ylpeys, mikä liittyy automaattisesti itsesääliin yleensäkin. Olet ylpeä.
Jos olet tosiaan niin pinnallinen, että elämä ei ole elämisen arvoista jos ei ole kaunis ulkonäkö, niin ei sinussa sitten kyllä olekaan mitään kaunista oikeasti. Nöyrry ja katso joskus omaa napaasi pidemmälle.
Minäkin tein niin. On vaan nöyrryttävä siihen ettei valitus asiaa paranna, ja jos haluaa elää ja olla onnellinen, on lähdettävä sitä etsimään ja jätettävä katkeruus taakse.
Tämän takia kierän kaukaa mujilla jolla on paljon yhden illan juttuja.koska niille sattu aina olemaan paskin itsetunto mitä löyttyy! yäk yäk hy!