Lestadiolaisuus on karismaattinen

Mutta ajattele, että kristillisyydessä vieläkin jotkut kiittävät Jumalaa ja Jeesusta yletyin käsin. Ja useammalle heistä on sanottu, että eivät saisi tehdä niin. He ovat kauhuissaan, koska he eivät voi sille mitään ja pyrkivät sitten pidättelemään tätä Pyhän Hengen vaikutusta itsessään. Kyllä uskovissakin on ymmärtämättömiä kanssaeläjiä!

Orpo kirjoitti:

Mutta ajattele, että kristillisyydessä vieläkin jotkut kiittävät Jumalaa ja Jeesusta yletyin käsin. Ja useammalle heistä on sanottu, että eivät saisi tehdä niin. He ovat kauhuissaan, koska he eivät voi sille mitään ja pyrkivät sitten pidättelemään tätä Pyhän Hengen vaikutusta itsessään. Kyllä uskovissakin on ymmärtämättömiä kanssaeläjiä!

Olemme hyvin herkällä alueella, enkä halua sanoa mitään voimakasta.

Parisen kertaa olen ihmetellen harmitellut, kun saarnaaja oli saanut voimakkaan Pyhän Hengen voiman ja julisti puhtaasti. Juuri, kun olisin halunnut kuulla ainakin vielä tunnin, on joku ryhtynyt kiittämään niin voimakkaasti, että saarna on pitänyt lopettaa. Minulle jäi vain kysymys, Miksi?

Lasse-setä kirjoitti:

Olemme hyvin herkällä alueella, enkä halua sanoa mitään voimakasta.

Parisen kertaa olen ihmetellen harmitellut, kun saarnaaja oli saanut voimakkaan Pyhän Hengen voiman ja julisti puhtaasti. Juuri, kun olisin halunnut kuulla ainakin vielä tunnin, on joku ryhtynyt kiittämään niin voimakkaasti, että saarna on pitänyt lopettaa. Minulle jäi vain kysymys, Miksi?

Sitä "liikehdintää" voi tulla tietysti monenlaisista lähteistä, yhtä hyvin huonoista kuin hyvistä. Minusta jonkinlainen keskilinja suhtautumisessa siihen voisi olla paras, eli ei kannata ryhtyä väkisin tukahduttamaan niitä "karismaattisia" vaikutuksia, mutta ei kannata myöskään erityisesti korostaa niitä, koska silloin helposti joudutaan ojasta aallikkoon, jos "liikutuksista" tulee jotain sellaista, mitä tulee erityisesti tavoitella.

Esikoislestadiolaisuuden sisällä suhtautuminen tunteenilmaisuihin seuroissa on muuten hieman maantieteellisesti jakautunutta. Ns. ääneen kiittämistä esiintyy lähinnä vain Suomessa, Pohjois-Ruotsissa ja parissa seurakunnassa Norjan Finnmarkissa. Norjassa yleensä ja Amerikassa niitä ei esiinny ja varsinkin Norjassa suhtautuminen niihin on hyvin negatiivista.

Myös ns. "anteeksipyytämisiin" suhtaudutaan hieman eri tavalla eri paikoissa, esim. Amerikassa länsirannikolla on tavallista, että se tapahtuu hyvin äänekkäästi ja lähes koko kirkkosali tuntuu olevan mukana, kun taas idemmässä (esim. Detroit) se tapahtuu mahdollisimman hillitysti ja huomaamattomasti, eikä ole yhtä tavallista.

Lasse-setä kirjoitti:

Olemme hyvin herkällä alueella, enkä halua sanoa mitään voimakasta.

Parisen kertaa olen ihmetellen harmitellut, kun saarnaaja oli saanut voimakkaan Pyhän Hengen voiman ja julisti puhtaasti. Juuri, kun olisin halunnut kuulla ainakin vielä tunnin, on joku ryhtynyt kiittämään niin voimakkaasti, että saarna on pitänyt lopettaa. Minulle jäi vain kysymys, Miksi?

Niin, ehkäpä joku toinenkin koki saarnaajan puheessa Pyhän Hengen voimakkaana ja alkoi kiittämään siitä armosta, joka häntäkin on kohdannut. Ja sinäkin olisit halunnut kuulla lisää. Onkohan uskottava niin, että Jumala tietää kaiken ja sinäkin sillä kertaa sait kuulla sen mikä sinulle oli tärkeää. Myös tämä kiittävä sisaresi/veljesi kuuli sen mikä hänelle oli tärkeää. Reagoimme niin eri tavalla. Toinen haluaa kuulla lisää ja toinen on saanut jo niin paljon, että puhkeaa kiitokseen. Ethän ole katkera kiittäjälle? hän on voinut olla kiusauksissa pitkän aikaa ja sai kenties nyt niin paljon apua tästä saarnasta, ettei voinut olla kiittämättä.

Orpo kirjoitti:

Niin, ehkäpä joku toinenkin koki saarnaajan puheessa Pyhän Hengen voimakkaana ja alkoi kiittämään siitä armosta, joka häntäkin on kohdannut. Ja sinäkin olisit halunnut kuulla lisää. Onkohan uskottava niin, että Jumala tietää kaiken ja sinäkin sillä kertaa sait kuulla sen mikä sinulle oli tärkeää. Myös tämä kiittävä sisaresi/veljesi kuuli sen mikä hänelle oli tärkeää. Reagoimme niin eri tavalla. Toinen haluaa kuulla lisää ja toinen on saanut jo niin paljon, että puhkeaa kiitokseen. Ethän ole katkera kiittäjälle? hän on voinut olla kiusauksissa pitkän aikaa ja sai kenties nyt niin paljon apua tästä saarnasta, ettei voinut olla kiittämättä.

Ja musta tuntuu, että se ihminen ei ite kiitä vaan henki kiittää

Kun karismaattisuus oikein ymmärretään, asia on juuri niin. Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä.

Sehän se sanan varsinainen merkitys on. Eli kreikan 'kharis' on armo tai mielisuosio, ja 'kharisma' taas on lahja joka annetaan armosta eli ilmaiseksi. Ja uskohan annetaan armosta. Samoin myös kaikki ihmisen hyvät ominaisuudet ovat Jumalan armostaan ilmaiseksi antamia eivätkä ihmisen omaa ansiota. Joten jos joku on vaikkapa hyvä tekemään ruokaa, sekin on armolahja ja siten "karismaattisuutta". ;)

el kirahwi kirjoitti:

Sehän se sanan varsinainen merkitys on. Eli kreikan 'kharis' on armo tai mielisuosio, ja 'kharisma' taas on lahja joka annetaan armosta eli ilmaiseksi. Ja uskohan annetaan armosta. Samoin myös kaikki ihmisen hyvät ominaisuudet ovat Jumalan armostaan ilmaiseksi antamia eivätkä ihmisen omaa ansiota. Joten jos joku on vaikkapa hyvä tekemään ruokaa, sekin on armolahja ja siten "karismaattisuutta". ;)

Onko sinussa karismaa? Niin, kaikki hyvät ominaisuudet ihmisessä ovat sitä karismaa/karismaattisuutta, joka ihmisestä huokuu.
On oikein ajatella juuri niin, että kaikki hyvä tulee Jumalalta, myös ulkonäkö (maallista!) ja henkiset avut. Kaikkein ensimmäiseksi kuitenkin usko ja uskon hedelmät.