Viikkoja jo 40 5, tänään kävin jo käyrillä sairaalassa mut kotiin laittoivat. Suppareita piirtyi kuitenki tasaiseen tahtiin ja kätilö veikkasi, että tuun pian takaisin. No nyt päivän aikana tullut epäsäännöllisesti kipeitäkin, välillä 7 minsan välein ja sitte taas tulee tunninkin tauko.
Pelottaa, että supistukset valvottaa vielä monta yötä ja päivää... Viime yönä nukuin muutaman tunnin ja varmaan sama homma edessä ensi yönä. Voiko sinne synnärille mennä vaan siksi, ettei pysty nukkumaan (siis jos supparit epäsäännöllisiä)? Miten sitä jaksaa synnyttää, jos on vaikka viikon univelka?
Pelottaa, että supistukset valvottaa vielä monta yötä ja päivää... Viime yönä nukuin muutaman tunnin ja varmaan sama homma edessä ensi yönä. Voiko sinne synnärille mennä vaan siksi, ettei pysty nukkumaan (siis jos supparit epäsäännöllisiä)? Miten sitä jaksaa synnyttää, jos on vaikka viikon univelka?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo nyt on valitettavasti ihan synnyttäjien arkipäivää. Loppuraskaudesta voi nukkuminen olla muutenkin vaikeaa kuukausia ja siihen päälle vielä monen vuorokauden synnytys. Eivät kovin helposti ota sisään vain nukkumisvaikeuksien vuoksi, mutta ei se varmaan viikkoa enää kestä. Veikkaisin, että kun tätä vastausta luen, valvot jo ihan muista syistä. Toivottavasti.
joo niin se vain on. Jos ei ihan syöksysynnytys tule niin kyllä se synnytyksen läheneminen vain valvottaa. Älä murehdi. melkein Kaikki synnyttäjät sen valvomisen joutuu kokemaan.
Mulla esikoisen kanssa meni valvoessa ennen käynnistystä 6 yötä, kun avautuminen alkoi hitaasti, mutta kivuliaasti ja nukkuminen oli ihan mahdotonta. Ylipäätänsä supistukset tuntui pahemmalta makuuasennossa. Ehin aika monta kertaa käymään synnärillä, ennen kuin 42 1 tuli täyteen ja vihdoin lähettiin puhkaisemaan kalvoja ja laitettiin tippaa tulemaan. Kyllä se synnytys vaan onnistui hyvin, vaikka ihan kuolemanväsynyt olinkin. Tsemppiä sulle, jos vaan suinkin kykenet, ota torkkuja aina kun vaan pystyt, edes sen puoli tuntia.
Ainakin Jyväskyln synnytysvalmennuksessa sanottiin, että jos tilanne menee ihan mahdottomaksi, eli menee monta vuorokautta että ei saa nukuttua kipeiden supistusten takia, niin ottavat osastolle nukkumaan kipu- ja tarvittaessa unilääkkeidenkin turvin. Mutta siis tämä sitten, kun kotona ei enää kertakaikkiaan jaksa.
Toisaalta siellä myös korostettiin, että huonosti nukkuminen ja ennakoivat supistukset kuuluvat asiaan. Hormoonit ikäänkuin valmistelevat äitiä tulevaan imetykseen ja siitä johtuvaan pätkittäiseen uneen. Kuulemma pientä ulkoilu kannattaa kokeilla, sen jälkeen voi kyllä supistella, mutta usein sitten parin tunnin päästä tästä voi rentoutua ja nukkua paremmin. Myöskin panadolia voi kokeilla, hyvällä tuurilla helpottaa sen verran, että supistelu ei herätä nukkuessa.
Se loppuaika on sellasta hyörimistä ja pyörimistä öisin.
Sitten ensisynnyttäjänä minun synnytykseni kesti 14 h (mutta supistuksia oli tullut jo yhteensä 28-32 h, jotka olivat kestoltaan 5-10 min).
Ja kyllä, olin niin sekaisin koko synnytyksen ajan..
Onneksi ponnistaminen ei vienyt kuin 15 min, eli aika nopea, ei leikattu välilihaa ja ei tullut kuin 2 tikkiä. Meinasivatpa vielä jossakin vaiheessa viedä mut sektioonkin. Kätilö sanoikin, että tämä on melkeinpä kuin lottovoitto sen mun synnytys..
Ja joo, jos käy tosi hankalaksi niin menet ja vaadit jotakin itsellesi! Eiköhän se kohta käynnisty ;))