Kylläpä hävettää taas oma käytös... Sain taas kuulla että pitäisi rentoutua, puhua ja avautua enemmän. Joskus herään yöllä kamalaan häpeän tunteeseen, nään itseni toisten silmin mykkänä ja outona tyyppinä ja mietin miten ylipäätään kehtaan liikkua tuolla ihmisten ilmoilla. Mutta näinpä olen uskaltautunut jopa ulkomaille vieraalla kielellä opiskelemaan, mutta sitä vaan tuntee itsensä niin huonoksi...
Minulla ei vaan useinkaan tunnu liikkuvan mitään pään sisällä, jännitän lievästi sosiaalisia tilanteita ja puhuminen on vaikeaa ja olen vähäsanainen. Sitä yrittää ja yrittää eikä koskaan riitä. Tänäänkin aloitin 3 kertaa keskustelun yhden luokkatoverini kanssa, ilman minua hän ei varmaan olisi sanonut mitään ja hiljaa oltaisiin möllötetty koko tauon ajan. Nämä puheliaatkin tuppaavat muuttumaan seurassani hiljaisiksi, en tiedä miksi.
Minulla ei vaan useinkaan tunnu liikkuvan mitään pään sisällä, jännitän lievästi sosiaalisia tilanteita ja puhuminen on vaikeaa ja olen vähäsanainen. Sitä yrittää ja yrittää eikä koskaan riitä. Tänäänkin aloitin 3 kertaa keskustelun yhden luokkatoverini kanssa, ilman minua hän ei varmaan olisi sanonut mitään ja hiljaa oltaisiin möllötetty koko tauon ajan. Nämä puheliaatkin tuppaavat muuttumaan seurassani hiljaisiksi, en tiedä miksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on sama juttu! Pitäisi kuulema relata ja ottaa rennosti, mutta ihmiselle joka jännittää sosiaalisia tilanteita se on vaan hirmu hankalaa. Ironisinta on se, että olen erittäin rento ja leppoisa tuttujen ihmisten seurassa.
Älä siis tunne huonommuutta siitä, että jännität sos. tilanteita, sillä et todellakaan ole vaivasi kanssa yksin. Meitä on muitakin! :)
Jaksan uskoa, että tämä asia menee ajan kanssa ohi, toivottavasti sinä teet samoin! Jaksamista sulle!