niin siis.. olen 14 vuotias tyttö ja tiedän, että tämä ei ehkä kuulu tänne, mutta.. haluaisin joiltain äideiltä apua.. haluaisin tietää miten voin kertoa äidilleni, että mua itkettää joka yö.. mua pelottaa joka päivä.. mä haluan itseni katoavan savuna ilmaan.. mä en uskalla sanoa sitä äidille, koska se on mun ja mun veljen yksinhuoltaja.. sillä on muitakin ongelmia. Velikin kohtelee mua kuin jotain seinää vaan.. mm. Huorittelee, kun äiti ei oo paikalla.. kiitos jo niille ketkä auttaa mua..
voisiko joku auttaa mua..
tytär
71547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä mistä päin Suomea olet mutta jos sinun paikkakunnallasi on Kriisikeskus suosittelisin sinne menoa. He voivat katsoa mihin sinun kannattaa mennä. He auttavat käytännön asioissa kuten esim. ajan varaamisesta sinulle ja henkisesti saattaen vievät sinua eteenpäin. Olen itsekkin ollut vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Jos Kriisikeskusta ei ole voit suoraan mennä terpparin juttusille kouluun ja jos se vaihtoehto ei natsaa voit kysyä suoraan koulukuraattorilta tai koulupsykologilta. Mutta älä jää asiasi kanssa yksin vaan lähde purkamaan sitä ammatti-ihmisten kanssa eteenpäin. Varmaan vaikkakin äidilläsi on vaikeuksia hän oikeasti haluaa tietää missä menet, olethan hänen tyttärensä. Voimia Sinulle elämään!
...että äitisi on jo huomannut että sinulla ei ole kaikki hyvin. Yleensä äideillä on aika herkät vaistot tällaisten asioiden suhteen. Jos hän on huomannut kohdallasi jotain, hänelle voi olla jopa rankempaa se että et kerro hänelle missä mennään. Näin ulkopuolisen on tosin vaikeaa sanoa kun ei tiedä teidän perheasioita kunnolla...Mutta tunnet että äidilläsi olisi vähänkin voimia kohdata sinun ongelmasi, kerro hänelle. Voitte sitten yhdessä jakaa ongelman ammattiauttajien kanssa, kaksin sekin on helpompaa.
Toivottavasti kaikki järjestyy, toivon sinulle kovasti voimia ja jaksamista!!!! Älä missään nimessä jää asiasi kanssa yksin, hae apua!!!
samaa mieltä ehdottomasti edellisten vastanneiden kanssa. Älä missään nimessä jää asiasi kanssa yksin vaan juttele siitä ihmiselle joka sinua voisi auttaa.
Älä missään vaiheessa ala kuvittelemaan että sinut leimattaisiin hulluksi tai muuten vaan sellaiseksi ettet sen takia uskaltaisi/haluaisi ottaa apua vastaan.
On todellakin ihmisiä joilla on vankka ammattitaito ja joiden työnkuvansa on juuri muiden auttaminen ja kuunteleminen.
Se tieto mikä on sinun ja auttajan(vaikkapa psykologi,perheneuvoja,kriisihenkilö jne.)välillä on aina luottamuksellista. Se mitä te juttelette, sitä ei saa kertoa muille. Jos et halua kasvokkain jutella niin soita vaikka kriisipuhelimeen tai johonkin vastaavaan.
Rohkeasti vain juttusille jollei äidin kanssa niin jonkun muun kanssa.
Vaikka kuinka sinulla olisi synkkiä ajatuksia ja olisit surullinen niin koita ajatella niin että elämä on aina elämisen arvoista, eikä sitä tiedä vaikka jo huomenna aurinko paistaisi risukasaan=)
Voimia sinulle jaksaa elämässä eteenpäin ja toivottavasti kaikki menee hyvin!
...kun otit asian puheeksi. Samalla tavoin voit ottaa yhteyttä jo edellä mainittuhin ammatti-ihmisiin. Yleensä jo siitä on apua, kun voit keskustella jonkun kanssa sinua painavista asioista. Voit olla varma, että sinua kuunnellaan.
Jos sinulla on äitisi kanssa hyvät välit,kerro ihmeessä hänelle. Olen itsekin murrosikää lähestyvien lasten äiti. Olen huomannut, että sen ikäisten lasten elämässä tapahtuu paljon muutoksia, joita äiditkään eivät aina huomaa. Vanhemmat eivät tiedä vastauksia kaikkiin kysymyksiin, mutta lapsiaan he haluavat auttaa. Niin varmaan äitisikin.
Toivon sinulle voimia.
kiitokset vaastaajille. yritän parhaani.. kiitokset kaikille.
Koulun terveydenhoitaja on ensimmäinen ja luottamuksellinen joka voi sinua auttaa. Voit myös katsoa puhelinluettelosta numeron ja varata ajan vain itsellesi perheneuvolaan.
Voit myös soittaa numeroon 014-625960, joka on Keski-Suomen kriisikeskus ja sieltä osataan auttaa myös kaikkialle suomeen. Jos pelkäät isoa puhelinlaskua, niin he soittavat myös pyytäessäsi sinulle päin.
Minullakin on 14-vuotias tytär.Minunkin tyttäreni on nyt hyvin herkässä iässä ja itkee milloin mistäkin asiasta,mutta ei kerro mikä vaivaa.Kerro rohkeasti äidillesi mikä sinua painaa,kyllä äitisi sen ymmärtää ja yrittää auttaa sinua parhaansa mukaan.Meidän äitien velvollisuus on yrittää aina auttaa teitä nuoria kasvamaan elämässään oikeaan suuntaan.Nyt murrosikäisenä olette vielä enemmän herkkiä persoonia kuin ennen murrosikää.Sano sille veljellesi aina,kun se haukkuu sinua KIITOS SAMOIN,niin se ymmärtää haukun palautuvan aina takaisin itselleen,eikä sinulle.Voimia sinulle ja aurinkoisia syyspäiviä koulutiellesi:)