Läheiselläni, omalla veljelläni on jo toistamiseen uusiutunut psykoosi. Ensimmäinen psykoosi oli noin vuosi sitten, sairaalareissu kesti tuolloin vajaa viikon. Viimeksi tullut uusi psykoosivaihe kesti pitkään ja veljeni oli suljetulla 4kk. Nyt hänet kotiutettiin ja taas lyhyen ajan sisällä psykoottisia oireita alkanut ilmenemään... Rankkaa on katsoa omaa veljeään joka kärsii. Se tyhjä katse, silmät vain toljottaa...Vajoaa usein keskustelun aikana omaan maailmaansa...Haukkuu itsensä koko aika maanrakoon ja puhuu kunpa olisi kuollut... Huoh...Mistä ammentaa voimavaroja itselleni lisää että jaksan tukea, olen ihan poikki. Huoli omasta veljestä on niin kova...monta itkettyä unetonta yötä takana... Miten psykoosipotilaiden läheiset olette jaksaneet mennä eteen päin, masentumatta itse?
Psykoosipotilaan läheinen
väsynyt läheinen
2442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jaksamista sinulle! Itse olen seurannut vierestä poikaystävän toipumista psykoosista. Olen selvinnyt sen ajatuksen voimalla, että kyllä siitä paranee, mutta se voi kestää pidempään kuin muunlaiset sairaudet. Aina välillä huomaa, että edistymistä tapahtuu, ja se auttaa jaksamaan. Olen yrittänyt haalia itselleni tarpeeksi muuta tekemistä, että ajatukset olisivat välillä muissakin asioissa. Olen myös lukenut vertaistukikeskustelupalstoja.
Kyllä se siitä ajan kanssa :) Pitää vaan jaksaa odottaa.
Jos jotenkuten jaksaisit uskoa, että toipumista tapahtuu. Psykoosista toipuminen on hidas prosessi ja toipilas tarvitsee empatiaa ja kannustusta. Olen seurannut läheiseni toipumista ja moneen vuoteen ei ole ollut psykoosia. Minusta se toivon ylläpito on hyvin tärekä asia, psykoosista voi eheytyä ja löytää aidomman oman itsensä. Psykoosi on kuitenkin aina reaktio johonkin sietämättömään ristiriitaan. Yritä hyväksyä omaisesi sairastuminen, vaikka se voi tuntua vaikealta. Sen jälkeen yritä saada ja löytää voimavaroja.