uudelleensynnyttäjän äitiyden onni

??? Miksi ihmeessä tuollaaset elämäänsä kyllästyneet kotiäidit haluaa lisääntyä? Ai niin joo, status kysymys! Kivaa kun on monta lasta vaikka pää ei kestä!

Kyllä uskon jotta sillä sun työkaverilla oli oikeesti kovat oltavat pääkipeenä kuunnella lapsettomana TOISEN lapsen rääkymistä. He eivät ole tottuneet vauvan rääkymiseen ja pääkipeänä sitä ei varmaan jaksakkaan kuunnella.

Aivan oksettaa kuinka sä oot katkera ja kateellinen. Anna lapset pois äläkä vaan tee niitä enää lisää kun susta ei oo siihen. Minkä ihmeen takia sä tehtailet niitä lapsia kun ei sun kuppis kestä kaatumatta?

Tästä aiheesta ei muuten varmaan hirveästi keskustella?

Olen monesti miettinyt, että miten ihmeessä sitä pärjää odotusaikana, kun on pari muksua siinä jaloissa pyörimässä. Kukaan tuttuni, joilla on tällainen tilanne ollut, ei ole asiasta pahemmin puhunut. Mutta tottahan se on, ettet saa hetken rauhaa, koska pitäähän niistä taaperoista huolehtia. Tietenkin isähän voi auttaa silloin kun on kotona, mutta äitiä sitä kuitenkin varmaan ensimmäisenä huudetaan, jos jotakin esim. sattuu... ja kun mies on töissä, äiti on ihan itsekseen lasten kanssa ja vilskettä riittää ja arjen pitäisi jotenkin rullata... En todellakaan kadehdi tuota tilannetta, vaikka se varmaan meilläkin joskus on edessä, kun on toiveena ainakin pari lasta saada ja mieluiten niin, ettei kovin paljon ikäeroa olisi... Minä tässä ensimmäistä odotan ja tämä tosiaan on aika helppoa kuvailemaasi tilanteeseen verrattuna. Varsinkin kun mieskin on suht paljon kotona.

Ja sitten tuolle yhdelle idiootille, joka ilmeisesti on lapseton ja lapsivastainen: On se tosiaan niin kamalaa, jos lapsi sattuu itkemään JUST SILLOIN, kun jollain on pää kipeä! Hei haloo, itsekin olet varmaan pienenä rääkynyt jonkun korvaan... Olisikohan ollut parempi, että sinut olisi jätetty tekemättä???

Kyllä minuakin joskus äsyttää esim. kaupassa (edelleen, vaikka olen raskaana), kun siellä joku lapsi kiukuttelee ja vanhemmat ei tee asialle mitään. Mutta kun täällä maan päällä on muitakin ihmisiä kuin vain minä... En ole kaiken keskipiste eikä ne vanhemmat siinä ostosten lomassa ehdi paimentamaan lapsia ja samalla tiirailemaan, josko joku kärttyisen näköinen täti haluaisi shoppailla rauhallisemmassa ympäristössä...

Ja lasten "teko", ei ole mikään statuskysymys, vaan ensinnäkin lapsia saadaan ja toisekseen ei kukaan järkevä aikuinen hanki lapsia "koska muillakin on". Kukahan tässä se katkera ja kateellinen taitaa olla...?

Tähän kirjoitukseen, ja tuohon alempana olevaan, ap:tä puolustelevaan on tullut miinuksia. Ja plussat ovat menneet ap:tä mollaavalle.

Taitaa tällä palstalla olla liikkeellä lähinnä ensisynnyttäjiä, joilla ei vielä ole kokemusta siitä, miten "ihanaa" se äitiys voi välillä olla...

Ja tilanne tuli sinulle täytenä yllätyksenä kesken kolmannen raskauden? Lapsia voi tehdä myös isommalla ikäerolla tai jättää lapsiluku siihen kahteen, jos ei itse jaksa.

Tervetuloa tähän äitiyteen silloin kun se on pahimmillaan. Toki niin sinä kuin kaikki muutkin äidit tietävät, että se on joskus myös aivan ihanaa ja jotain sellaista, mitä ei mistään hinnasta vaihtaisi pois. Minusta on käsittämätöntä, ettei niistä negatiivisista tunteista ja hetkistä saisi puhua saamatta arvostelua, vaikka nekin ovat elämää.

Jos huonosta olostaan valittaa joku muu kuin äiti, niin ei häntä aleta heti arvostella. Voisihan tuolle lapsettomalle työkaverillekin sanoa, että mitäs meni junaan, kun päätä särki ja tuli juuri lomalta. Olisi pitänyt tietää, että junassa voi olla muitakin ihmisiä, joista voi olla häiriötä. Mitäs yleensä meni koko lomalle, koska loman jälkeen on yleensä väsynyt ja kestää ehkä vähemmän normaaleja asioita. Tai olisi mennyt taksilla, niin olisi saanut rauhassa nukkua takapenkillä. Ihan oli oma valinta, ei pitäisi valittaa. Ei, kun lapseton ihminen valittaa, niin kaikki heti ymmärtävät, että hän oli sen loman tarpeessa ja oli pakko matkustaa junalle, ettei olisi tarvinnut jättää omaa autoa loman ajaksi kalliiseen, vartioituun parkkiin jonnekin. Hänellä oli siis hyvä syy toimia omalla tavallaan, koska hän HALUSI, vaikka hänellä ei ollutkaan varaa hoitaa hommaa kunnialla loppuun asti ja maksaa mukavaa taksimatkaa kotiin. Ja hänellä on myös oikeus valittaa ratkaisunsa huonoista puolista. Vain äideillä ei ole oikeutta valittaa. Äidin täytyy nauttia siitä, kun hän itse sairastaa ja kun hänen lapsensa sairastavat. Äidin täytyy nauttia siitä, kun hänen lapsensa sotkee taloa ja teetättää kauheasti työtä silloinkin kun ei olisi itse oikein kunnossa. Äidin täytyy nauttia raskausväsymyksestä ja -pahoinvoinnista ja oksennella oikein kiitollisena siitä, että saa oksennella.

Tsemppiä vain alkuperäiselle. Yritä jaksaa. Kyllä te kohta parannutte ja se kolmaskin syntyy, niin sitten tilanne helpottaa.

Tsemppiä riivinrautaäidille! Olen itse samassa tilanteessa, meillä 4 ja 2 -vuotiaat tytöt ja kolmas tulossa kesäkuussa! Luojan kiitos, ollaan suht terveinä oltu, mutta muksujen kinastelut ja vauvamahan kanssa perässä pysyminen on kyllä välillä yhtä tuskaa. Minä myös odotan synnärille pääsyä kuin kuuta nousevaa ja sitä, että saa omat energiat takaisin! Mielialat vaihtelee kyllä muksujen mielialojen kanssa kilpaa, välillä olen ylireagoinut, itkenyt ja äksyillyt yhdessä uhmaikäisten kanssa niin, että pitänyt lapsiltakin anteeksi pyytää käytöstäni ja ihmetellyt mistä tuo noita-akka sisälleni on ilmaantunut. Mutta on onneksi enemmän niitä päiviä, kun on mieli hyvä ja se heijastuu heti myös lapsien käytökseen, kun en niin pienistä "horju". Toi väsymys, ainainen venyminen ja oman ajan puute ovat kyllä pahinta myrkkyä tässä odotuksen aikana. Toivottavasti sairaudet hellittää teidän perheessä, mies palaa reissuiltaa ja saat pian hengähtää. Pienetkin omanajan hetket ovat arvokkaita, kunhan vain ne järjestyvät! Tsemppiä siis kovasti loppuraskauteen!

Täällä kanssa yksi, joka ei nauti tästä alkuraskaudesta mitenkään erityisesti, kun ei saa levätä, silloin kun heikottaa ja kuvottaa ja väsyttää vaan on pakko syöttää puuroa esikoiselle, vaikka tekisi mieli yökkäillä. Kyllä tällaisista asioista saa valittaa. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, ettei uutta lasta haluaisi. Raskausaika nyt vaan on välttämätön paha, että saa sen kaivatun toisen lapsen.

Voimia ap:lle.

Tsemppiä "riivinraudalle"! Ei varmasti ole herkkua tuo tilanne ja sinulla on täysi oikeus valittaa. Sehän on yksi näiden palstojen tärkeimmistä funktioista, että täällä saa purkaa pahaa mieltä ja siihen saa vertaistukea ja myötätuntoa! Parempi täällä on avautua, kuin purkaa väsymystään vaikkapa lapsiin tai puolisoon (vaikka varmasti niinkin välillä käy)...

Itse olen ensimmäistä kertaa raskaana, mutta ehtinyt jo monta kertaa iloita siitä, että jaloissa ei pyöri yhtäkään pari-kolmevuotiasta, vaan olen saanut rauhassa voida pahoin ja nukkua silloin, kun väsymys iskee. Ihan tarpeeksi rankkaa tämä on silti ajoittain ollut!

Siitä huolimatta ehkä itsekin vielä joskus "hankkiudun" tuohon samaan tilanteeseen, koska jos lapsia haluaa saada enemmän kuin yhden, ei viivyttely (etenkään tässä iässä) tee hyvää. Ja omat ongelmansa siinäkin on, jos lapsia tekee 10 vuoden välein. Kaikella on puolensa.

Noita "Miksi sitten valitsit noin?" -kirjoittelijoita ei siis kannata kuunnella, koska heillä ei selvästikään ole minkäänlaista perspektiiviä, eikä elämänkokemusta. Aivan kuin mihinkään asiaan olisi olemassa yksi oikea ratkaisu, jonka valitessaan ei enää ole mitään ongelmia. Missäköhän ideaalimaailmassa näin on? Ei ainakaan siinä maailmassa, missä minä elän. Valittaminen kuuluu elämään, sopivissa määrin :-)

Jaksamista kaikille äideille!

Ihan kun oisin minä tuon viestin kirjoittanut :)
Rakastan lapsiani yli kaiken ja olen ikionnellinen tästä kolmannestakin, mutta välillä vaan väsyttää niin pirskatisti - joskus tosiaan olisi valmis antamaan mitä vaan jotta voisi vaikka tunnin maata ja tuijottaa kattoa ihan rauhassa.

Mutta kun ihmisten asenteet ovat mitä ovat, niin täytyy sanoa että olen jopa aika arastellen kertonut raskaudestani ja olen aika ujo julkisesti valittamaan väsymystäni tai muitakaan ongelmia; tuntuu että jos kehtaisin sanoa että väsyttää niin heti tulisi niitä syyllistäviä katseita että niin - miksi sitten hankkiudut raskaaksi josset jaksa?!?! Ekan ja tokan kohdalla on ihan ok valittaa, voida pahoin ja olla väsynyt mutta kolmas on sitten jo ihan muuta..

Ehdotus sinulle: varaa joku päivä itsellesi vaikka neljäks tunniks MLL:sta tms hoitaja kotiin, mene syömään ja jalkahoitoon vaikka.

"kuules tyytyväinen,älä kommentoi jos et elä lapsiperheen arkea. Jos siis jos osaat lukea,kerroin olevani kiitollinen lapsistani. Taidat itse olla katkera kun et saa lasta,mitä ylipäätään teet odotuspalstalla? Painu lipittämään greippimehuas tai puhumaan miestäs vielä ympäri. Kaikillahan ei lapsilla siunata,mikshän? Tuollainen anti-empaattinen egoisti ei lasta tosiaan edes tarvitse. Oletko narsisti kun olet noin empatiakyvytön? "

Kyllä minä elän lapsiperheen arkea ja olen jälleen raskaana ONNELLISESTI! :) Ihmettelen kyllä tota sun asennettas jotta onkahan sun nyt järkevää tehdä lisää kun et nuodenkaan kanssa pärjää? Ei mun elämäni nuon hankalaa tosiaan ole ikinä ollut vaikka lapsia on useampia! Anteeksi mutta mistähän sait päähäsi jotta minulla ei olisi lapsia tai jotta minulla ei olisi raskaana ollessa lupaa olla myöskin tällä palstalla? :D Kauhea hyökkäys siitä jotta totesin ettei sinusta ole nyt lisääntymään. Vai väitätkö itse vielä muuta?

Mitä tulee empatia kykyyn niin yhtälailla niillä lapsettomilla pääkipuisilla ihmisillä on huonoja päiviä? Missä sinun empatia kykysi on? Vai eikö heillä ole oikeutta valittaa siitä koska SINÄ SINÄ SINÄ olet polttanut itsesi loppuun jo syntyneiden lasten kanssa. Aivan, koska SINÄ olet ainut tärkeä ihminen ja ainut joka saa valittaa. Kunhan yritin avata silmäsi. Taidat itse olla kaikkea tuota miksi minua luulet :)

Suosittelen jotta hakeudut hoitoon mielenterveyspalvelujen piiriin ja haet apua ennen kuin pilaat tuon tulevan lapsenkin elämän.

"tyytyväinen" äiti,tosiaan? Suosittelen sinulle 3v terapiaa,lehmien hoitamisen lomassa,tai kulissiliiton. Saat käsiteltyä tuon mielettömän negatiivisten tunteiden sietämättömyyden. Eikö kotona saanut käyttää ja näytää negatiivisia tunteita? Älä nyt vaan siirrä lapsiis moista mielenvikaa ja mallia! Katsos suru ja väsymys on inhimillistä ajan mukana ohimenevää. Ihmiset eivät ole joko tai kuten sinä ajattelet,kuulunee sinun kaltaisten persoonahäiriöisten taudin kuvaan,terapiasta voisit hyötyä. Olet raskaana? Ja puhut vauvan itkustä "rääkymisenä"? Eipä kovin onnellisen ja odottavan ÄIDIN puheelta kuulosta. En usko sinun olevan jo äiti,koska toinen äiti tuntee kuinka raskasta äidin rooli joskus on ja YLEENSÄ kokee empatiaa,mihin sinä et pysty. Hanki ero jos miehelle maistuu vieras,vai rahako pitää kulississa? Ei hyvä. Jokainenhan kantaa oman ristinsä.