loikkareista

Loikkimisen määrällinen Suomen ennätys lienee Jörn Donnerilla, joka aloitti poliittisen toimintansa nuorena SKDL:ssä ja jatkoi sitä myöhemmin eduskunnassa ja europarlamentissa loikkien muutaman vuoden sisällä RKP:n ja SDP:n väliä pariin kertaan kummassakin.

Risto Kuisma on hyvä kakkonen. Kuisma valittiin vuonna 1995 SDP:n kansanedustajaksi, mutta hän loikkasi vain pari vuotta myöhemmin nuorsuomalaisten eduskuntaryhmään. Mutta tämä ei riittänyt Kuismalle: vuotta myöhemmin hän perusti oman eduskuntaryhmän nimeltään Remonttiryhmä. Kuisma putosi eduskunnasta 1999, mutta palasi sinne takaisin 2003, tällä kertaa jälleen SDP-läisenä.

Suomen poliittisen historian pisimmät harppaukset on tehty paikallistasolla heti jatkosodan jälkeen, jolloin useita Isänmaallisen kansanliikkeen kunnallispoliitikkoja siirtyi suoraan SKDL:n riveihin pelastaakseen oman nahkansa uudessa komennossa.

Eduskunnassa en tiedä tapahtuneen noin valtavia loikkia, mutta tuo Risto Kuisman hyppy demareista nuorsuomalaisiin oli kunnioitettavan pitkä, sillä nuorsuomalaisten paikat eduskunnassa sijaitsivat kokoomuksen oikealla puolella. Epätavallinen oli myös Pirkko Aron loikka liberaaleista SDP:hen 1970-luvulla.

Vastaavia siirtymisiä sosialistisen ja porvarillisen leirin välillä on saattanut tapahtua muitakin ja varmasti paikallistasolla useitakin.

Kohtaa alkaa loikkaamisen ennätys kun Persut murenee ja porukka alkaa lokkimaan riitojen jälkeen eri puolueisiin.

Tämähän olisi estettävissä, lailla jossa loikannut menettää paikkansa eduskunnassa. Tämä olisi myös kaikkien etu. Koska nämähän on nykyisin puoluevaalit ei henkilövaalit. Eli puolueesta loikkannut menettää paikkansa. Tämähän ei tietysti käy eräille piireille, mutta kansantahtohan sen ratkaisee..

Tom Packalen on ainoa perussuomalainen joka kannattaa pakkoruotsittamista uusista perussuomalais- kansanedustajista Iltalehden mukaan.

Eihän tuo nyt mitään uutta kai olekaan. Mainosti itseään päivittäin Stockmannin edessä ja huomattavan upeilla esitteillä, jotka varmaan maksoivat pommin.