Katja Boxberg: Suomi on pahoinvointiyhteiskunta
PÄIVÄN MIELIPIDE: Tiistai 3. Maaliskuu 2009 07:50:00 )
Suomi ei ole länsimaa eikä hyvinvointivaltio. Suomi on autoritäärinen pahoinvointiyhteiskunta, jossa keskustelu on kielletty ja jossa päätökset tehdään pienen piirin kesken ilman kansalaisten osallistumista.
Suomessa lehdistö ei täytä tehtäväänsä vallanpitäjien vahtikoirana eikä täällä ole älymystöä. Äänestysprosentit ovat laskeneet vuosikymmeniä, eikä ihme, sillä puolueet eivät erotu toisistaan.
Suomessa kuollaan viinaan ja tapetaan kanssaihmisiä ennätystahtia. Maassa on kymmenvuotisen kasvukauden jälkeenkin puoli miljoonaa työikäistä työelämän ulkopuolella eikä ketään tunnu kiinnostavan.
Kiitos kekkoslaisen aluepolitiikan suomalaiset asuvat pitkin syrjäkyliä ja maan kaupungistumisaste on länsimaisittain käsittämättömän alhainen, alle 61 prosenttia. Ja sitten vielä ihmetellään, että kuntien palvelurakenne rapautuu! Luonnollista ja taloudellisesti järkevää kaupungistumista on jarruteltu vuosikymmeniä avokätisellä aluepolitiikalla eikä edes kaupunkilaispuolueena esiintyvä kokoomus ole pannut hanttiin.
Suomi masturboi menestyksellään kansainvälisissä kilpailukykytutkimuksissa, mutta kukaan ei puhu siitä, mitä tutkimusten takaa paljastuu: koulutustasoon nähden sietämättömän matalat palkat, vanhakantainen teollisuus ja alikehittynyt kasvu- ja innovaatioyrittäjyys. Montako kansainvälisesti tunnettua brändiä Suomessa on? Tasan yksi. Ruotsissa pelkkiä vaatetusteollisuuden brändejä on helposti toistakymmentä.
Suomessa poliitikot toistelevat käsittämätöntä mantraansa Suomen erinomaisuudesta. Selvitimme Lumedemokratia -kirjassamme nykyisten kansanedustajien kansainvälistä kokemusta. Tulos oli karmaiseva. Kansankynttilät säätävät lakeja lähes olemattomalla kansainvälisellä osaamisella. Ei ihme, jos Suomi vaikuttaa maailman parhaalta, kun muusta ei tiedetä.
Itsenäisiltä ikävuosiltaan nuori Suomi ei koskaan kehittynyt siksi pohjoismaalaiseksi hyvinvointivaltioksi, jollaiseksi se itsensä mieluusti luokittelee. Sotien jälkeen kehitystä jarrutti rähmällään olo Neuvostoliiton edessä. Kylmän sodan vuodet estivät demokratian kehittymisen ja kansalaisyhteiskunnan muodostumisen. Lehdistö luopui riippumattomuudestaan ja itsenäisestä ajattelusta, ja ryhtyi sensuroimaan itseään. Toisinajattelijat vaikenivat. Hallituksen kokoonpanosta päätti käytännössä vieraan valtion edustajat ja suomalaispoliitikot juoksivat Tehtaankadulla luomassa suhteita. Nyt demokratian rämettymisestä ei 1970-luvun poliitikkojen mielestä saisi keskustella, sillä "politiikkaa tehdään aina ajassa".
Kriittistä keskustelua kuitenkin tarvitaan, mikäli Suomi haluaa irti menneisyyden virheistään. Surullista on, että aika harva nykypäättäjä näyttäisi haluavan.
PÄIVÄN MIELIPIDE: Tiistai 3. Maaliskuu 2009 07:50:00 )
Suomi ei ole länsimaa eikä hyvinvointivaltio. Suomi on autoritäärinen pahoinvointiyhteiskunta, jossa keskustelu on kielletty ja jossa päätökset tehdään pienen piirin kesken ilman kansalaisten osallistumista.
Suomessa lehdistö ei täytä tehtäväänsä vallanpitäjien vahtikoirana eikä täällä ole älymystöä. Äänestysprosentit ovat laskeneet vuosikymmeniä, eikä ihme, sillä puolueet eivät erotu toisistaan.
Suomessa kuollaan viinaan ja tapetaan kanssaihmisiä ennätystahtia. Maassa on kymmenvuotisen kasvukauden jälkeenkin puoli miljoonaa työikäistä työelämän ulkopuolella eikä ketään tunnu kiinnostavan.
Kiitos kekkoslaisen aluepolitiikan suomalaiset asuvat pitkin syrjäkyliä ja maan kaupungistumisaste on länsimaisittain käsittämättömän alhainen, alle 61 prosenttia. Ja sitten vielä ihmetellään, että kuntien palvelurakenne rapautuu! Luonnollista ja taloudellisesti järkevää kaupungistumista on jarruteltu vuosikymmeniä avokätisellä aluepolitiikalla eikä edes kaupunkilaispuolueena esiintyvä kokoomus ole pannut hanttiin.
Suomi masturboi menestyksellään kansainvälisissä kilpailukykytutkimuksissa, mutta kukaan ei puhu siitä, mitä tutkimusten takaa paljastuu: koulutustasoon nähden sietämättömän matalat palkat, vanhakantainen teollisuus ja alikehittynyt kasvu- ja innovaatioyrittäjyys. Montako kansainvälisesti tunnettua brändiä Suomessa on? Tasan yksi. Ruotsissa pelkkiä vaatetusteollisuuden brändejä on helposti toistakymmentä.
Suomessa poliitikot toistelevat käsittämätöntä mantraansa Suomen erinomaisuudesta. Selvitimme Lumedemokratia -kirjassamme nykyisten kansanedustajien kansainvälistä kokemusta. Tulos oli karmaiseva. Kansankynttilät säätävät lakeja lähes olemattomalla kansainvälisellä osaamisella. Ei ihme, jos Suomi vaikuttaa maailman parhaalta, kun muusta ei tiedetä.
Itsenäisiltä ikävuosiltaan nuori Suomi ei koskaan kehittynyt siksi pohjoismaalaiseksi hyvinvointivaltioksi, jollaiseksi se itsensä mieluusti luokittelee. Sotien jälkeen kehitystä jarrutti rähmällään olo Neuvostoliiton edessä. Kylmän sodan vuodet estivät demokratian kehittymisen ja kansalaisyhteiskunnan muodostumisen. Lehdistö luopui riippumattomuudestaan ja itsenäisestä ajattelusta, ja ryhtyi sensuroimaan itseään. Toisinajattelijat vaikenivat. Hallituksen kokoonpanosta päätti käytännössä vieraan valtion edustajat ja suomalaispoliitikot juoksivat Tehtaankadulla luomassa suhteita. Nyt demokratian rämettymisestä ei 1970-luvun poliitikkojen mielestä saisi keskustella, sillä "politiikkaa tehdään aina ajassa".
Kriittistä keskustelua kuitenkin tarvitaan, mikäli Suomi haluaa irti menneisyyden virheistään. Surullista on, että aika harva nykypäättäjä näyttäisi haluavan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.