Moi.
Psykiatrini ehdotti että tuonne kannattaisi mennä "selviintymään". Annoin luvan tehdä lähetteen, kun ei ole paljon vaihtoehtoja.. elämä on mennyt aika pitkälti päin helvettiä jo vuoden ajan.
Tuliko tehtyä huono päätös? Paiholastahan ei ensimmäiseksi ne parhaat mielikuvat mieleen tule.. onko kellään kokemusta tuosta avo-osastosta? Millaisia potilaita tuolla liikkuu? Hoitajat inhottavia? Saako esim. läppäriä mukaan?
Psykiatrini ehdotti että tuonne kannattaisi mennä "selviintymään". Annoin luvan tehdä lähetteen, kun ei ole paljon vaihtoehtoja.. elämä on mennyt aika pitkälti päin helvettiä jo vuoden ajan.
Tuliko tehtyä huono päätös? Paiholastahan ei ensimmäiseksi ne parhaat mielikuvat mieleen tule.. onko kellään kokemusta tuosta avo-osastosta? Millaisia potilaita tuolla liikkuu? Hoitajat inhottavia? Saako esim. läppäriä mukaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Millaisiako potilaita? Millaisena potilaana pidät itseäsi?
Hoitajat eivät ole varmaankaan "inhottavia", ellei itse aiheuta ongelmia.
Pidän itseäni "suht normaalina" siellä mahdollisesti oleviin potilaisiin.. esim. suljetulta osastolta ottavat avoimelle ja vähän pelottaa että joku skitsofreniaa sairastava saa jonkun kohtauksen ja käy päälle. Joo epätodennäköistä mutta ajattelen hirveästi asioita ja saan mielikuvia yms. eli nytkin mietin kokoajan millaisia ihmisiä siellä voi tulla vastaan. Terapeutit eivät ota noita tosissaan.. olen jopa miettinyt että mulla olisi joku skitsofrenian esiaste puhkeamassa, kun kuvittelen ja mietin paljon asioita mitkä ei pidä paikkaansa/ei kannattaisi tehdä.. iso osa niistä järjenvastaisia.
Kärsin syvästä masennuksesta ja uusien ihmisten tapaaminen on erittäin hankalaa.. tuntuu myös ettei halua jutella kellekään ja haluaisi olla vaan yksin.. psykiatrialla kovasti väittävät että vaan tämän masennuksen takia olen "tällainen" mutta omasta mielestäni olen vain minä. Ei kaikkien tarvitse olla sosiaalisia kaikkien kavereita?
Kotona on hankalaa tiettyjen perheasioiden vuoksi ja voisi olla hyvä ottaa vähän etäisyyttä sinne. Mietityttää vaan onko tuo avo-osasto paras paikka.
Kannattaa mennä, kun on mahdollisuus. Avoimen osaston potilaat ovat rauhallisia.
Olin itse aikanaan samantapaisista oireista kärsivänä vastaavalla osastolla, en tosin Paiholassa. Sairaaalreissu paransi mielialaani ja selvitti ajatuksiani.
Koska selvästi olet fiksu, ajattelepas järjellä niin, että pelkosi ja epäilysi (skitsofrenian pelko, osaston potilaiden pelko ym.) ovat masennuksen aikaansaannosta eli yleistä pessimismiä.
Kaikki ajatellaan liian kielteisesti, omaa sairauttakin epäillään vakavammaksi kuin se on, kaikenlaisia pahimman tapauksen skenarioita pyöritellään päässä, pahinta pelätään...Opi tunnistamaan nämä ajatuskuviot..
Osastohoidossa on se hyvä puoli, että siellä ei tarvitse kenellekään selitellä eikä perustella sitä, miksi on sellainen kuin on. Tietysti asioista voidaan puhua, mutta ei ole sitä yleistä olettamusta, että ollaan psyykkisesti tietynlaisia, niitä "terveitä". Siellä ihminen lähtökohtaisesti hyväksytään sellaisena kuin hän on, ei tarvitse esittää muuta kuin on.
Mene sinne osastolle. Ethän sinä sinne asumaan jää, joten turha siitä ainakaan mitään mörköä on tehdä. Eikö?
mulle kotiolot oli suurin pahanolonsuo eli voi tehdä hyvää eristäytyä niistä ja avautua muille enemmän
Mene vaan. os.56 ei oo edes samassa rakennuksessa kun ne suljetut osastot 51-54, missä "oikeita skitsoja" on. Jopa ne käy erittäin harvoin "päälle". 56 on ihan ok.
-ent. Paiholan hoitaja
suosittelen, en todellakaan usko että sillä osastolla kukaan käy päälle! Hoitajatkin ok =) Osasto muistuttaa enemmän jotain asuntolaa kuin sairaalaa ja läppäri saa olla, riippuen tietysti jos oma tilanteesi sen sallii.
Mutta varaudu siihen että sulla on jotain tekemistä siellä, siis jos olet siinä kunnossa että jaksat jotain tehdä. Aika käy nopeesti pitkäks...