Pitkään jatkuneen huonovointisuuden tulokseksi sain tänään paniikkihäiriön ja lääkitys päätettiin aloittaa heti. Olen kuitenkin hyvin skeptinen sekä diagnoosin että lääkityksen suhteen. Keskustelin kyllä aiheesta lääkärin kanssa, mutta hän oli vahvasti sitä mieltä, että kyseessä on kyllä paniikkihäiriö. Kuitenkin kaikki tutut, jotka ovat tavalla tai toisella työskennelleet terveydenhoito alalla, sanovat, että tällainen diagnoosi tuntuu todella kummalta minun kohdallani. Olenkin nyt tässä kahden vaiheilla, että aloitanko lääkityksen kiltisti vai haenko toisenkin lääkärin mielipiteen asiaan. Lääkkeiden haittavaikutukset huomioon ottaen tuntuisi vähän itsetuhoiselta aloittaa lääkitys, jota ei välttämättä ehkä edes tarvitse. Toisaalta taas toisen lääkärin mielipiteen kysyminen tuntuu erikoiselta myös "hei minusta ei löytynyt elimellistä vikaa, mutta en usko tähänkään. Mikä vaivaa?" Haluaisinkin nyt mielipiteen teiltä, jotka paniikkihäiriötä sairastatte, että kuulostaako tämä paniikkihäiriöltä oikeasti ja onko jollakin mahdollisesti kanssani vastaavia kokemuksia.
Minulla on nyt siis ollut usean kuukauden ajan joka päivä huono olo. Pääasiassa olo on pientä kuvottavan etovaa tunnetta ja huimausta ja sitä kestää parista tunnista muutamaa päivään. Välillä nämä kuvottavat olot sitten villiintyvät, tulen entistä huonovointisemmaksi (harkitsen oksentamista, jota pelkään yli kaiken), alan vapisemaan, kädet ja jalat hikoaa ja verenpaine sekä lämpö nousee. Tätä kestää puolesta tunnista useaan tuntiin. Yleensä kohtaus tulee yöllä tai illalla ja kun se menee ohi, seuraava päivä menee huonoa etovaa kuvottavaa oloa potiessa. Välillä taas saattaa olla päiviä, että voin aivan hyvin ja normaalisti tai että huonoa oloa on vain hetken aikaa johonkin aikaan päivästä tai että pää vain tuntuu epävakaalta, tavallaan huimaa. Huonon olon lisäksi vatsaoireita on muitakin, välillä koskee ylävatsaan todella kovasti ja nyt viime aikoina on myös vatsa käynyt lorisemaan ja paukkumaan, mutta ilmavaivoja tai muuta vatsasta ei ulos tule.
Fyysisesti minulta on otettu verenkuvat, munuais- ja kilpirauhasarvot. Mitään ei näistä löydy.
Olen vähän yli kakskymppinen ja elämässä on oikeasti kaikki hyvin. Olen sosiaalinen ja viihdyn ihmisten parissa. Olen aina ollut reipas ja vahva persoona. Oirehdintani ei liity mitenkään mihinkään tiettyyn tilanteeseen tai hetkeen. Lääkkeiden käyttöohjeessa oli, että lääkitys on tarkoitettu "paniikkihäiriöön, johon liittyy julkisten paikkojen kammo", samoin tuntuu, että kaikissa paniikkihäiriö esitteissä yms korostetaan, että paniikkihäiriöön liittyy tällaiset tietyt paikat tai tilanteet, yleensä sosiaaliset kanssakäymiset. Minulla ei ole mitään tämän tyyppistä kammoa tai jännitystä.
Mitä mieltä siis olette, kannattaako tässä alkaa popsimaan nappeja ja ottaa riski, että ne aiheuttavat vielä pahempaa oloa, vai olisiko viisainta käydä vielä toisella lääkärillä tarkistuttamassa diagnoosi?
Minulla on nyt siis ollut usean kuukauden ajan joka päivä huono olo. Pääasiassa olo on pientä kuvottavan etovaa tunnetta ja huimausta ja sitä kestää parista tunnista muutamaa päivään. Välillä nämä kuvottavat olot sitten villiintyvät, tulen entistä huonovointisemmaksi (harkitsen oksentamista, jota pelkään yli kaiken), alan vapisemaan, kädet ja jalat hikoaa ja verenpaine sekä lämpö nousee. Tätä kestää puolesta tunnista useaan tuntiin. Yleensä kohtaus tulee yöllä tai illalla ja kun se menee ohi, seuraava päivä menee huonoa etovaa kuvottavaa oloa potiessa. Välillä taas saattaa olla päiviä, että voin aivan hyvin ja normaalisti tai että huonoa oloa on vain hetken aikaa johonkin aikaan päivästä tai että pää vain tuntuu epävakaalta, tavallaan huimaa. Huonon olon lisäksi vatsaoireita on muitakin, välillä koskee ylävatsaan todella kovasti ja nyt viime aikoina on myös vatsa käynyt lorisemaan ja paukkumaan, mutta ilmavaivoja tai muuta vatsasta ei ulos tule.
Fyysisesti minulta on otettu verenkuvat, munuais- ja kilpirauhasarvot. Mitään ei näistä löydy.
Olen vähän yli kakskymppinen ja elämässä on oikeasti kaikki hyvin. Olen sosiaalinen ja viihdyn ihmisten parissa. Olen aina ollut reipas ja vahva persoona. Oirehdintani ei liity mitenkään mihinkään tiettyyn tilanteeseen tai hetkeen. Lääkkeiden käyttöohjeessa oli, että lääkitys on tarkoitettu "paniikkihäiriöön, johon liittyy julkisten paikkojen kammo", samoin tuntuu, että kaikissa paniikkihäiriö esitteissä yms korostetaan, että paniikkihäiriöön liittyy tällaiset tietyt paikat tai tilanteet, yleensä sosiaaliset kanssakäymiset. Minulla ei ole mitään tämän tyyppistä kammoa tai jännitystä.
Mitä mieltä siis olette, kannattaako tässä alkaa popsimaan nappeja ja ottaa riski, että ne aiheuttavat vielä pahempaa oloa, vai olisiko viisainta käydä vielä toisella lääkärillä tarkistuttamassa diagnoosi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niillä lääkkeillä on useita indikaatioita, siis yhdellä lääkkeellä on niitä useita. Moni saa paniikkikohtauksia kotona, ei siihen suinkaan läheskään aina liity mitään julkisia paikkoja tai sos.fobioita ym.
Itse sain pitkään ainoastaan nukkuessani kohtauksia, heräsin siihen kun kohtaus oli päällä.
Mitäköhän lääettä sinulle mahdettiin kirjoittaa? Jtkn SSRI-tai SNRI-lääkettäkö?
Toki voit konsultoida toista psykiatria. Vaikkakin oireilusi sopii ph:n. Onko sinulla emetofobia?
Yleensä lääkityksen (aiemmin mainittujen ryhmien) alussa olotila pahenee, se kuuluu asiaan.
Kiitos vastauksesta!
Sain SSRI-lääkkeet, Cipralex on tuo merkki. Ja nämä siis kirjoitti ihan yleislääkäri, psykiatria en ole tämän asian tiimoilta tavannut.
En olekaan tiennyt, että oksentamisen pelollekin on olemassa nimi. Eli kyllä emetofobia on ja pelko on vain pahentunut, kun huonvointisuutta on kokoajan. Sehän se noissa lääkkeissä pelottaa, kun yleisin haittavaikutus on nimenomaan pahoinvointi. Meneekö tämä tästä vielä hullummaksi, jos oksentamisen pelko aiheuttaakin paniikkihäiriön... onko muuten ihan tavallista, että emetofobia aiheuttaa/vaikuttaa paniikkihäiriöön?