Luultavasti kaikki alkoi jo 4 v sitten.
Työtapaturmasta sain selkävaurio, repeymä. oli erittäin kipeä ja koko ajan toivoin että se siitä. Mutta toivo on loppunt ja mietin jo itsemurha ajatuksia, mutta skarpasin, mulla on sentän lapsi.
Meni vuosi. Ja alkoi alamäki. Kivut oli hirveät, lääkärit ei kuunellut eikä uskonnut että särkee. lääkket naaman ja odotaa piti. En pystynyt nukku, olin ärtynyt koko ajan. En pystyn suoriutua koti hommista. Onneksi on rakastava aviomies ja on jaksanut tukea koko ajan. Sain jotenkin kinuttua mrt kuvat, missä diagnoosi vahvistui.
Seuraavana vuonna kävin taas ortopeedilla. Se ilmoitti että selässä ei ole vika vain päästä vika. Itkin silloin jatkuvasti, kun oli pettynyt ja toivoton olo. Lääkärin näkeminen sai heti kyynelet esille. Mutta onneksi pääsin neurokirurgille, kukka sanoi että pitäisi selkä leikata kiireisesti, muuten voi jäädä vauriot ja kävelykyky voi mennä.
Silloin vähän toivoa tullut. Selkä leikattin ja piti odotta parantumista, suunnitella uuden uraan. Mutta rajoitettu sellaisen, kun istuminen onnistu 20min, seisominen 15min. Loput ajat sänkyssä.
Nyt on vähän parempi ollut, pääsin vähän kävele, jotain pystyn tekemän kotona.
Odotan ja odotan, rakas aviomies alkoi vihjaila että seksielämä on hieman kärsinyt, itse en ehdotellut jo 4 vuoten ollenkaan, ja pakosti suoriuduin 1-2 kerta kuukaudessa.
Nyt kun menetin rakas kissani ja tuntuu että elämä romahti. Kun se sairasteli ennen lopettamista 4viikkoa. Itkin koko ajan, sulkeuduin kaikilta, kun jos aloitin puhua jostain niin kynelet heti valui, tai siis hysteerinen itku tuli päälle.
Gynekologi vihjasi masennusta keskustelun jälkeen. Kun oireet on monenlaiset ja seuraavat:
Toimintakyky laskenut, unen puute, tai kun saan nukuttua niin 12tuntia ihan keveysti ja väsynyt sen jälkeen. Ruoka haluttomuus tai ahmiminen, paino jojoile koko ajan. Jatkuva ärtyneisyys. Itken aika useasti, mutta sala, en halua sääli pisteitä ja hävettä. Vähentynyt seksualinen mielenkiintoa, tai tässä tapauksessa, en tarvin seksiä lainkan, jos asuisin yksin. Vatsavaivoja:kuten närästys, polttelu ja kouristelu. Jatkuvan stressin tunne.
Jatkuvat päänsäryt, jännitynet lihakset, päivisin ja öisin puren leuat todella luja, niin luja että joskus parin päivän just ja just saa suun sen verran auki että mahtuu teelusikka. Puheiita kuolemasta, että perhe olisi pärjänyt ilman mua paremmin. Erilaisia kipuja. Jatkuva väsymys. Omantunnon väheneminen, siis en arvosta itseä lainkan. Todella pahat muistihäiriöt, se aina pistin siihen että nukun lian vähän. itsesyytökset, siis kaikissa asioissa syytän itseä. ahdistuneisuus. vaikka ennen olin todella sosiaalinen ihminen, niin nyt en halua ketään tavata. alakuuloinen, jatkuva oksettava olo, voimattomuus. Vaikkeuksia keskittyä mihinkään. Uupumus. Päättämätömyys ja kesskittymis vaikeukset, siis vaikea pysyä keskustelussa mukana, tai tehdä jotain. Tuskallinen huokailu. Tulevaisuuden suunnitelu tuntuu ylivoimaiselta tai menetin uskon tulevaisuuden, kiinostuksen puute. Kaikki mun tekemä ratkaisut tuntuu virheltä.
Koitan kovasti selvitä itse mutta tuntuu että olisin tarvinut jonkun avun. Oma terkkari lääkäri ei kuuntele, enkä halua edes puhua asiasta hänen kanssa..
Mitä pitäisi tehdä?
Työtapaturmasta sain selkävaurio, repeymä. oli erittäin kipeä ja koko ajan toivoin että se siitä. Mutta toivo on loppunt ja mietin jo itsemurha ajatuksia, mutta skarpasin, mulla on sentän lapsi.
Meni vuosi. Ja alkoi alamäki. Kivut oli hirveät, lääkärit ei kuunellut eikä uskonnut että särkee. lääkket naaman ja odotaa piti. En pystynyt nukku, olin ärtynyt koko ajan. En pystyn suoriutua koti hommista. Onneksi on rakastava aviomies ja on jaksanut tukea koko ajan. Sain jotenkin kinuttua mrt kuvat, missä diagnoosi vahvistui.
Seuraavana vuonna kävin taas ortopeedilla. Se ilmoitti että selässä ei ole vika vain päästä vika. Itkin silloin jatkuvasti, kun oli pettynyt ja toivoton olo. Lääkärin näkeminen sai heti kyynelet esille. Mutta onneksi pääsin neurokirurgille, kukka sanoi että pitäisi selkä leikata kiireisesti, muuten voi jäädä vauriot ja kävelykyky voi mennä.
Silloin vähän toivoa tullut. Selkä leikattin ja piti odotta parantumista, suunnitella uuden uraan. Mutta rajoitettu sellaisen, kun istuminen onnistu 20min, seisominen 15min. Loput ajat sänkyssä.
Nyt on vähän parempi ollut, pääsin vähän kävele, jotain pystyn tekemän kotona.
Odotan ja odotan, rakas aviomies alkoi vihjaila että seksielämä on hieman kärsinyt, itse en ehdotellut jo 4 vuoten ollenkaan, ja pakosti suoriuduin 1-2 kerta kuukaudessa.
Nyt kun menetin rakas kissani ja tuntuu että elämä romahti. Kun se sairasteli ennen lopettamista 4viikkoa. Itkin koko ajan, sulkeuduin kaikilta, kun jos aloitin puhua jostain niin kynelet heti valui, tai siis hysteerinen itku tuli päälle.
Gynekologi vihjasi masennusta keskustelun jälkeen. Kun oireet on monenlaiset ja seuraavat:
Toimintakyky laskenut, unen puute, tai kun saan nukuttua niin 12tuntia ihan keveysti ja väsynyt sen jälkeen. Ruoka haluttomuus tai ahmiminen, paino jojoile koko ajan. Jatkuva ärtyneisyys. Itken aika useasti, mutta sala, en halua sääli pisteitä ja hävettä. Vähentynyt seksualinen mielenkiintoa, tai tässä tapauksessa, en tarvin seksiä lainkan, jos asuisin yksin. Vatsavaivoja:kuten närästys, polttelu ja kouristelu. Jatkuvan stressin tunne.
Jatkuvat päänsäryt, jännitynet lihakset, päivisin ja öisin puren leuat todella luja, niin luja että joskus parin päivän just ja just saa suun sen verran auki että mahtuu teelusikka. Puheiita kuolemasta, että perhe olisi pärjänyt ilman mua paremmin. Erilaisia kipuja. Jatkuva väsymys. Omantunnon väheneminen, siis en arvosta itseä lainkan. Todella pahat muistihäiriöt, se aina pistin siihen että nukun lian vähän. itsesyytökset, siis kaikissa asioissa syytän itseä. ahdistuneisuus. vaikka ennen olin todella sosiaalinen ihminen, niin nyt en halua ketään tavata. alakuuloinen, jatkuva oksettava olo, voimattomuus. Vaikkeuksia keskittyä mihinkään. Uupumus. Päättämätömyys ja kesskittymis vaikeukset, siis vaikea pysyä keskustelussa mukana, tai tehdä jotain. Tuskallinen huokailu. Tulevaisuuden suunnitelu tuntuu ylivoimaiselta tai menetin uskon tulevaisuuden, kiinostuksen puute. Kaikki mun tekemä ratkaisut tuntuu virheltä.
Koitan kovasti selvitä itse mutta tuntuu että olisin tarvinut jonkun avun. Oma terkkari lääkäri ei kuuntele, enkä halua edes puhua asiasta hänen kanssa..
Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ota yhteys mielenterveyshoitajaan ja kerro sama tarinasi hänelle, siitä se lähtee liikkeelle kuntoutumisesi.
Vaikealta tuntuu. Kanustan hakemaan apua. Uskon että Jumala voi auttaa,
johdattaa myös saamaan apua lääkäreiden kautta.
Muistan rukouksin sinua.
Sulla taitaa olla isommatkin ongelmat, tässä kuitenkin oikoluettuna tekstisi:
Luultavasti kaikki alkoi jo 4 vuotta sitten.
Työtapaturmasta sain selkävaurion, repeymän. Olin erittäin kipeä ja koko ajan toivoin, että se siitä. Mutta toivo on loppunut ja mietin jo itsemurha-ajatuksia, mutta skarpasin, mulla on sentään lapsi.
Meni vuosi. Ja alkoi alamäki. Kivut oli hirveät, lääkärit ei kuunelleet eikä uskonneet, että särkee. Lääkkeet naamaan ja odottaa piti. En pystynyt nukkumaan, olin ärtynyt koko ajan. En pystynyt suoriutumaan kotihommista. Onneksi on rakastava aviomies ja hän on jaksanut tukea koko ajan. Sain jotenkin kinuttua mrt kuvat, joissa diagnoosi vahvistui.
Seuraavana vuonna kävin taas ortopedilla. Hän ilmoitti, että selässä ei ole vikaa, vaan päässä vika. Itkin silloin jatkuvasti, kun oli pettynyt ja toivoton olo. Lääkärin näkeminen sai heti kyynelet esille. Mutta onneksi pääsin neurokirurgille, joka sanoi, että pitäisi selkä leikata kiireisesti, muuten voi jäädä vauriot ja kävelykyky voi mennä. Silloin vähän toivoa tullut. Selkä leikattin ja piti odottaa parantumista, suunnitella uutta uraa. Mutta rajoitettua sellaista, kun istuminen onnistui 20 min, seisominen 15 min. Loput ajat sängyssä.
Nyt on vähän parempi ollut, pääsin vähän kävelemään, jotain pystyn tekemään kotona.
Odotan ja odotan, rakas aviomies alkoi vihjaila että seksielämä on hieman kärsinyt, itse en ole ehdotellut neljään vuoteen ollenkaan, ja pakosti suoriuduin 1-2 kertaa kuukaudessa.
Nyt kun menetin rakkaan kissani, tuntuu että elämä romahti. Kun se sairasteli ennen lopettamista 4 viikkoa. Itkin koko ajan, sulkeuduin kaikilta, jos aloitin puhumaan jostain niin kyyneleet valuivat heti, tai hysteerinen itku tuli päälle.
Gynekologi vihjaisi keskustelun jälkeen masennuksesta. Oireet on monenlaiset ja seuraavat: toimintakyky laskenut, unen puute, tai kun saan nukuttua, niin 12 tuntia ihan kevysti ja olen väsynyt sen jälkeen, ruokahaluttomuus tai ahmiminen, paino jojoilee koko ajan, jatkuva ärtyneisyys (itken aika useasti, mutta salaa, en halua säälipisteitä ja hävettää), vähentynyt seksualinen mielenkiinto (tai tässä tapauksessa, en tarvitse seksiä lainkaan, jos asuisin yksin), vatsavaivoja; kuten närästys, polttelu ja kouristelu, jatkuva stressin tunne, jatkuvat päänsäryt, jännittyneet lihakset (päivisin ja öisin puren leuat todella lujaa, niin lujaa. että joskus parin päivän ajan just ja just saan suun sen verran auki että mahtuu teelusikka suuhun), puheita kuolemasta, jolloin perhe pärjäisi ilman mua paremmin, erilaisia kipuja, jatkuva väsymys, itsetunnon väheneminen (siis en arvosta itseä lainkaan), todella pahat muistihäiriöt (ajattelin, että nukun liian vähän), itsesyytökset (kaikissa asioissa syytän itseäni), ahdistuneisuus (vaikka ennen olin todella sosiaalinen ihminen, niin nyt en halua tavata ketään), alakuloisuus, jatkuva oksettava olo, voimattomuus, vaikeuksia keskittyä mihinkään, uupumus, päättämätömyys, keskittymisvaikeudet (vaikea pysyä keskustelussa mukana, tai tehdä mitään), tuskallinen huokailu, tulevaisuuden suunnittelu tuntuu ylivoimaiselta (menetin uskon tulevaisuuteen) ja kiinnostuksen puute (kaikki mun tekemät ratkaisut tuntuvat virheltä).
Koitan kovasti selvitä itse, mutta tuntuu että olisin tarvinnut jotain apua. Oma terveyskeskuslääkäri ei kuuntele, enkä halua edes puhua asiasta hänen kanssaan.
Mitä pitäisi tehdä?