Sen verran taustatietoa, että olen pian 20-vuotias kolli ja aloin uskomukseni mukaan kärsiä pakko-oireilusta 11-vuotiaana. Pahinta tämä oli 13-16 vuotiaana, mutta ei sen jälkeenkään mitään ihan helppoa. Olen nykyään päässyt melkein kaikista pakko-oireista eroon, mutta ajatuksissani vielä suoritan joitakin, esim. jos ajattelen sanaa "ruma" niin mun on pakko ajatella kaunis, jos ajattelen "saatana" mun on pakko ajatella sanaa "Jumala"... Tosin uskon näistäkin pääseväni eroon. Silloin n. 13-16 vuotiaana tää pakko-oireilu oli pahimillaan, eli mun piti suorittaa monia rituaaleja jotka oikeasti haittasivat elämääni ja näiden rituaalien toteuttaminen oli ahdistavaa ja turhauttavaa, mutta uskoin ihan oikeasti pelastavani niillä sukulaisiani ja maailmaa... Käsien pesu oli pahinta 16-vuotiaana ja nyt melkein 20veenä pesen kädet vain silloin kun on pakko (ei oire) eli esim. ennen ruokaa, vessan jälkeen jne. Mutta kokonaan en ole kylläkään sairaudesta parantunut, ja onhan mulle tullut tästä mukavasti masennusta ja ahdistuneisuutta.
Joo, anteeksi, en ole varma siitä mikä oli tämän viestini syy. Ehkä helpottaa omaa tuskaani jotenkin. Mua on helpottanut ihan helvetisti se, etten ole yksin ongelmani kanssa (ei sillä, että haluaisin kaikkien kärsivän). Kiitos jos joku jaksoi lukea tähän asti ja papukaijamerkki niille, jotka tajusivat sekavasta tekstistäni jotain :)
Joo, anteeksi, en ole varma siitä mikä oli tämän viestini syy. Ehkä helpottaa omaa tuskaani jotenkin. Mua on helpottanut ihan helvetisti se, etten ole yksin ongelmani kanssa (ei sillä, että haluaisin kaikkien kärsivän). Kiitos jos joku jaksoi lukea tähän asti ja papukaijamerkki niille, jotka tajusivat sekavasta tekstistäni jotain :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja sydänkipujakin on ollut tämän helvetin seurauksena jo tässä iässä jonkin verran... Joo, kuolen varmaan nuorena.
Voi kuule mulla on ollut pakko oireita jos jonkimoisia: ajatuksia, mantroja, kävelyreittejä, varmistuksia, ylihengitystä, nypläystä, katsomisongelmaa, puhtausrituaaleja, haukottelua, rappusjuoksua....vaikka mitä ihmeitä on ollut. Huokaus...
Ja kaiken kukkuraksi on näitä fyysisiä paniikkityppisiä oireita ESIM, "sydänkipua" hengenahdistusta ja huimausta. Nää vaan pelottaa mua enemmän ja pelkäilen ihan liian usein sydäninfarkitia tai aivokuolemaa...
Mua on auttanut ajatusten jäsentäminen loogisilla kaaviolla oirekuvastani. Sä voit vaikka(jos tällainen käsittelytapa on sulle jotakuinkin ominaista) kuvitella elävästi sen KAIKKEIN kauheimman tapahtuvan jos jätät oireesi. Oliksiko se loogista? miksi olisi tai ei olisi? Se, että otat riskin ja olet tekemättä oiretta, ei aiheuta takuulla mitään. Jos joku juuri tuolloin vaikka joutuisi onnettomuuteen, niin syynä ei ole todellakaan sinun askeleesi paranemiseen. Sinua tämä varmasti ahdistaa, mutta se ei tapa sinua eikä ketään muutakaan. Ajatuksella, tunteella ei voi vahingoittaa. Mieti sensijaan kuinka oma elämäsi voisi olla valoisampaa jos vaan vedät turpaan sun illuusioita, Tsempit! oikeesti oot ihan fiksu kuiteskin, eikös niin :) :)
Hyvä ttyyytttöööö18!
Juu, tiedän kyllä että pakko-oireiset ajatukseni ovat täysin absurdeja, mutta vielä toistaiseksi en ole "pakko-ajattelusta" päässyt eroon. Olen tosiaankin lopettanut itsekin turhan käsien pesun (tai käsienpesun), kävelyreitit ja monia muitakin idioottimaisia pakko-oireitani, mutta nää ajatusoireet ovat vielä pysyneet. Tottahan toki koin silloin joskus aikamoisen ahdistuksen ja shokin, kun lopetin näkyvien oireiden toteuttamisen... Mutta jälkeenpäin huomasin elämäni helpottuneen ja myös sen, että vaikka en toteuta pakko-oireitani niin siitä ei tule mitään pahaa. Enää vaan pitäs päästä ajatuksista eroon ja uskon senkin tekeväni ihan lähiaikoina! Pitää vaan uskaltaa ajatella "ruma" ilman että ajattelen tai sanon "kaunis", ja ajatella tai jopa sanoa "saatana", ilman että sanon/mietin pakon edessä sanaa "Jumala". Ehkä jo tänään...
Kiitos rohkaisusta ja tsemppiä sinnekin!
Moi pakko-oireinen minä! Hyvin kirjoitat ajatuksistasi etkä yhtään sekavasti. On todella mahtavaa huomata, että olet jo päässyt melko pitkälle oireilusi selättämisessä. Vaikutat älykkäältä kaverilta, ja kykenet tarkastelemaan tilannettasi myös humoristisesti sanavalinnoistasi päätellen. Se on valtava voimavara, oikeastaan kyky, jonka avulla pääset varmasti niskan päälle myös pakkoajatusten kanssa.
Itse olen kohta parikymppinen nainen, pakkoajatuspainotteinen OCD ollut diagnoosina 16-vuotiaasta asti. Monet meistä pakko-oireisista on huomanneet ajatusten ja/tai kompulsioiden olleen läsnä jo muksusta asti - näin myös minulla. Mikäli kaipaat vertaistukea, tsekkaa www.ocd-foorumi.org! :)
kyllä sitä joskus voi vain todeta, että olen oikeasti sairas päästäni, ihan oikeasti mielisairas, vaikka en missään nimessä vaarallinen ja sen tiedostaa, että ocd on vain mielikuvitusta ja täysin vaaratonta. Silti joskus ei voi olla haaveilematta täysin oireettomasta elämästä. Kuinka paljon helpompaa kaikki olisi.
Onneksi olen jalat maassa tyyppiä ja täysin realistinen kaikissa asioissa.
Moi 44446!
Olen tosiaankin päässyt jo melko pitkälle oireiden selättämisessä. Joskus 16/17-vuotiaana vaan huomasin, että eihän tässä ole mitään järkeä, ja aloin tietoisesti vähentämään ajatusten toteuttamista. Tai en nyt oikeastaan enää tarkalleen muista, että teinkö sen vähitellen vai yritinkö ihan ykskaks vaan lopettaa kaiken siihen. Joka tapauksessa nyt kolmen vuoden päästä voin kai sanoa, että olen melkein voittanut sairauden. Silti nykyäänkin tulee vielä noita ajatuksia, mutta ei enää samassa mittakaavassa, enkä myöskään usko että niitä toteuttamalla pelastaisin ketään. Pitääkin tsekata tuo ocd-foorumi myöhemmin tänään. Suurkiitokset tuesta ja kaikkea hyvää sinne!
"Niin...."-nimimerkille sen verran, että itsekin olen (kai) aika realistinen kaikissa asioissa, vaikka ambitiot ovat suuret, mutta olenhan mä vielä nuori ja pitkä elämä on toivottavasti edessä... On se muuten ihmeellistä, kuinka voi täysin tiedostaa ocd:n olevan vain mielikuvitusta, muttei siltikään pääse siitä helpolla eroon, jos ollenkaan pääsee. Uskon kaikesta huolimatta, että tulen menestymään elämässäni, ja samaa toivon sinullekin.
Mutta nyt ulos, ulkona paistaa aurinko...