Monta vuotta jaksoin toivoa, että tämä on se lopullinen suhteeni. Menin naimisiin, vaikka jokin pääkopassa sanoi, ettei tämä kestä. Merkkejä oli ilmassa ollut pitkään. Biologinen kello tikitti, romanttinen puoleni jaksoi uskoa, että tämä on sitä rakkautta. Fantasiaahan se oli, pääni sisäinen toive, joka ei todellisuuteen yltänyt.
Pidin yllä haavekuviani. Voisi sanoa, että elin pitkään haavekuvien kautta. En halunnut nähdä totuutta. Kauan pitkitin väistämätöntä. Jossakin vaiheessa se oli myönnettävä itselleen, ettei tämä ollut mikään vuosisadan rakkaustarina, ei tässä ollut hitustakaan rakkautta. Olin kadonnut maailmaan, jossa prinssi Uljas tulee ja pelastaa pahalta maailmalta. Mutta kuten satujen prinssit, oli omanikin kovin yksiulotteinen. Ystävien puolisot ovat heidän parhaimpia ystäviään, ei heillä ole mitään romanttista lässytystä, ja silti he ovat onnellisempia kuin minä koskaan olin puolisoni kanssa. Olen aina inhonnut Harlekiini-romaaneja ja yhtäkkiä halusin elää sellaisessa. Pidin kiinni kuvitelmista välittämättä, että prinssini aika ajoin löi minua ja haukkui huoraksi.
Se hetki kun myönsin itselleni, että ei tämä onnistu oli yksi elämäni pahimmista. Haaveet kaatuivat. Olin vuosia yrittänyt ylläpitää jotakin, mitä ei koskaan ollut. Oli pakko myöntää itselle, että olin elänyt vuosia kuplassa, valheessa. Olin elänyt tarinaa, en elämää. Nyt on alettava elää elämää ja se pelottaa.
Joku kuvaili narsistin uhria addiktiksi. Olen vähän samaa mieltä. Suhde on todellisuuspakoa tuskasta.
Pidin yllä haavekuviani. Voisi sanoa, että elin pitkään haavekuvien kautta. En halunnut nähdä totuutta. Kauan pitkitin väistämätöntä. Jossakin vaiheessa se oli myönnettävä itselleen, ettei tämä ollut mikään vuosisadan rakkaustarina, ei tässä ollut hitustakaan rakkautta. Olin kadonnut maailmaan, jossa prinssi Uljas tulee ja pelastaa pahalta maailmalta. Mutta kuten satujen prinssit, oli omanikin kovin yksiulotteinen. Ystävien puolisot ovat heidän parhaimpia ystäviään, ei heillä ole mitään romanttista lässytystä, ja silti he ovat onnellisempia kuin minä koskaan olin puolisoni kanssa. Olen aina inhonnut Harlekiini-romaaneja ja yhtäkkiä halusin elää sellaisessa. Pidin kiinni kuvitelmista välittämättä, että prinssini aika ajoin löi minua ja haukkui huoraksi.
Se hetki kun myönsin itselleni, että ei tämä onnistu oli yksi elämäni pahimmista. Haaveet kaatuivat. Olin vuosia yrittänyt ylläpitää jotakin, mitä ei koskaan ollut. Oli pakko myöntää itselle, että olin elänyt vuosia kuplassa, valheessa. Olin elänyt tarinaa, en elämää. Nyt on alettava elää elämää ja se pelottaa.
Joku kuvaili narsistin uhria addiktiksi. Olen vähän samaa mieltä. Suhde on todellisuuspakoa tuskasta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensivaikutelma oli inhotus, sitten päätin yrittää suhtautua myönteisemmin, jopa rakastavammin häneen ja silloin kolahti. En vieläkään tajua mikä minuun iski, mutta jotain kohtalonomaista siinä oli. Jalat maassa oli koko ajan ja on vieläkin, vaikka totuuden nimessä joskus sitä haluaisi olla se heikompi astia, mutta eipä näytä olevan mahdollista ainakaan vielä. Haaveilu ei vielä vahingoita ketään kunhan ei ala uskoa todeksi niitä haihatuksia.
Huora. Niinpä niin. Miksi kaikki käyttää samaa lempinimeä...? Meni vuosia eron jälkeen, ennen kun totuin oikeaan nimeeni taas.
"Miksi kaikki käyttää samaa lempinimeä...? "
;) Totta.
Eilen sain tuota "kullittelua" ihan tarpeeksi taas. Ei sillä kyllä ole enää mitään merkitystä minulle, sanan varsinaisessa merkityksessä. Se ei johdu sanasta, vaan hänestä ja hänen sanomien sanojensa merkityksestä. Siis merkityksettömyydestä. Meneepä hankalaksi=)
Kun sata kertaa päivässä hokee "minä rakastan sinua" se jotenkin menettää merkityksensä :)
rakasrakasrakasrakasrakasrakasrakas....
Eikä menetä, jos on aitoa tunnetta mukana. Jos sataan kertaan hokee päivässä: rakasrakas , sillä asenteella ja äänensävyllä kuin sanoisi: Yläkerran naapurin pökäleet kolahtelee pönttöön muuten just sillätavalla, kuin olisi syönyt kilon rautanauloja eilen ja päälle tuskastunut puhahdus, niin kyllä menettää merkityksensä, jo yhdestä kerrasta sanottuna.
Sulle ei ilmeisesti ole hoettu.