Tänään saimme kuulla seuroissa ristiinnaulitusta Jeesuksesta; jäin miettimään näitä teemoja:
Jeesuksen vaatteet riisuttiin ja niistä heitettiin arpaa. Riisuttiinko ristiinnaulittavat ihan apposten alasti, eli niin, että kikkelitkin näkyivät, vai maalaavatko taiteilijat häveliäisyyssyistä Ristiinnaulitulle Jeesukselle vaatteen keskikohdan kohdalle, ettei intiimit paikat näkyisi.
Toisaaltahan patsaat veistetään usein alastomiksi, kuten Paavo Nurmi, joka juoksee täysin alastomana.
Alastomana taiteilijat ovat kuvanneet myös helvettiin joutuvat ihmiset kirkkojen maalauksissa.
Ja sitten toinen asia. Kun Jeesus huusi ristillä; se on täytetty ja vaipui kuolemaan, kalliot halkesivat ja monien ruumiit tulisvat esiin ja kävelivät lähikyliin näyttäytyen monille.
Herää kysymys, miksei normaali historia tunne näitä tapauksia, eli niistä ei ole mitään kerrontaa, ainoastaan raamatun historia sen tuntee.
Olen varma, että tuollainen tapahtuma, jossa kuolleet alkavat kävelemään, olisi sensaatiouutisena säilynyt maailman seitsemän ihmeen joukossa ja muistettais läpi historian, vaivaiset parituhatta vuotta.
Mutta miksi tälläistä etusivun uutista ei ole silloin tehty ja missään aikakrijoissa siitä ei puhuta.
Vain raamattu, mutta sehän saattaa olla sepitetty kirja.
Kuinka iso olikaan se kivi, joka oli Jeesuksen haudan suulla. Enkeli kuitenkin istahti sen päälle, joka ei siinä tapauksessa voinut olla kovin iso, kun sen päältä ylsi istumaan.
Minä olen kova kritisoimaan, aina saarnaa kuullessani analysoin ja hunteeraan sen sanomaa sahajauhopäässäni.
Ja vielä: Joku tutkija on väittänyt, ettei ristillä voi roikkua naulojen varassa, koska käden ja jalkojen lihakset eivät kestä roikkumista, vaan ne repeytyvät heti irti.
Kun Irakissa näitä sotarikollisia hirtettiin, niin pää ei kestänyt roikkumista, vaan repeytyi samantien irti köyden kiristyessä.
Jeesuksen vaatteet riisuttiin ja niistä heitettiin arpaa. Riisuttiinko ristiinnaulittavat ihan apposten alasti, eli niin, että kikkelitkin näkyivät, vai maalaavatko taiteilijat häveliäisyyssyistä Ristiinnaulitulle Jeesukselle vaatteen keskikohdan kohdalle, ettei intiimit paikat näkyisi.
Toisaaltahan patsaat veistetään usein alastomiksi, kuten Paavo Nurmi, joka juoksee täysin alastomana.
Alastomana taiteilijat ovat kuvanneet myös helvettiin joutuvat ihmiset kirkkojen maalauksissa.
Ja sitten toinen asia. Kun Jeesus huusi ristillä; se on täytetty ja vaipui kuolemaan, kalliot halkesivat ja monien ruumiit tulisvat esiin ja kävelivät lähikyliin näyttäytyen monille.
Herää kysymys, miksei normaali historia tunne näitä tapauksia, eli niistä ei ole mitään kerrontaa, ainoastaan raamatun historia sen tuntee.
Olen varma, että tuollainen tapahtuma, jossa kuolleet alkavat kävelemään, olisi sensaatiouutisena säilynyt maailman seitsemän ihmeen joukossa ja muistettais läpi historian, vaivaiset parituhatta vuotta.
Mutta miksi tälläistä etusivun uutista ei ole silloin tehty ja missään aikakrijoissa siitä ei puhuta.
Vain raamattu, mutta sehän saattaa olla sepitetty kirja.
Kuinka iso olikaan se kivi, joka oli Jeesuksen haudan suulla. Enkeli kuitenkin istahti sen päälle, joka ei siinä tapauksessa voinut olla kovin iso, kun sen päältä ylsi istumaan.
Minä olen kova kritisoimaan, aina saarnaa kuullessani analysoin ja hunteeraan sen sanomaa sahajauhopäässäni.
Ja vielä: Joku tutkija on väittänyt, ettei ristillä voi roikkua naulojen varassa, koska käden ja jalkojen lihakset eivät kestä roikkumista, vaan ne repeytyvät heti irti.
Kun Irakissa näitä sotarikollisia hirtettiin, niin pää ei kestänyt roikkumista, vaan repeytyi samantien irti köyden kiristyessä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oikeassa olet. Ei tota voi järjellä selittää. Se vaatii uskoa.
Usko on sitä että laittaa laput silmille, työntää pään pensaaseen ja laittaa kädet korville.
Siellä puskassa sit huutelee halleluujaa ja Raamattu muuttuukin yhtäkkiä todeksi.
Ajattelen niin, että Jeesus oli ihminen niin kuin mekin. "Jumalan poika" on käsitteenä epämääräinen, mitä se oikeastaan tarkoittaa konkreettisesti. Jeesus oli Jumalan lapsi, niinkuin mekin voimme olla.
Jeesus opetti ja uskoi, hän sai vihamiehiä ja joutui marttyyriksi. Hänen opetuslapsensa ja ystävänsä järkyttyivät syvästi ja Jeesuksen tapauksesta sai alkunsa uskonnollinen herätys. Ehkä tapahtui jokin maanjäristys tms. suht lähellä Jeesuksen kuoleman ajankohtaa. Ehkä, uskon niin, Jeesus nousi hengen maailmassa ja elää Isän kirkkaudessa.
Me voimme kuvitella ja tutkiskella hänen elämäänsä, uskoaan ja kuolemaansa ja ylösnousemistaan. Ja löytää siitä tien, totuuden ja iänkaikkisen elämän Jumalan luona. En usko, että Jeesuksen kuolema oli edellytys Jumalan armon olemassololle. Se on ikuinen ja muuttumaton asia. Oikeudenmukainen kaikkia kohtaan.
Kuvitelkaapa Jeesuksen rukoukseksi Getsemanessa tutun laulun sanat.
"Mua tartu käteen Herra ja taluta, niin, että pääsen kerran mä kotia. En jaksa käydä yksin, vaan lankean, vie kanssas käsityksin, niin uskallan.
Sun armos, rauhas anna mua lohduttaa, ja korpitiellä kanna mua uupuvaa. Mä jalkojesi juureen nyt laskeudun, ja rakkautees suureen taas turvaudun.
Jos tunnekkaan en täällä sun hoitoas, oot kanssain surun säällä, viet kotias.
Siis tartu käteen Herra ja taluta, niin, että pääsen kerran mä kotia."
Sinulla on hyvä pääsiäisusko. Me ihmiset ollaan keksitty jokaiselle juhlalle jotain kummallisuuksia, etenkin pääsiäisenä, jolloin trullit liikkuu, pitää syödä mämmiä, lammasta, vaikka se on sitkeää lihaa. Pääsiäiseen kuuluu värikkäät kananmunat ja tietysti alkoholia runsain mitoin, oli mikä juhla hyvänsä.
Pääsiäinen on oikeastaan joulua suurempi juhla kristillisessä mielessä, koska silloin koko maailman synnit sovitettiin.
On se vaan ihmettä tämä kristinusko, ei sitä oikein tahdo käsittää. Pääsiäinen on salaperäinen, siihen liittyy monenlaisia rituaaleja. Kokkoja poltellaan, pääsiäistiput ja pääsiäisaari, jonka arvoitusta on yritetty ratkoa.
Ihmiset ovat kautta aikojen uhranneet jumalilleen eläimiä, lahjaesineitä ja nuoria tyttöjä, ainakin tuolla Etelä-Amerikan perussa Inkojen valtakunnassa ja miksei muuallakin. Sitten näitä muumioituneita lapsia on löytynyt vuosisatojen päästä jälkipolvien ihmeteltäväksi.
En kyllä käsitä, että meidänkin Jumalalle on pitänyt uhrata ja tämä ristille naulaus uhraus tuntuu kyllä niin älyttömältä.
Minkälainen Jumala meillä oikeastaan on, jolle pitää uhrata verta, hikeä ja kärsimystä. Jumala kaiketi nauttii tappamisesta, raamatun monilta lehdiltä saamme lukea, kuinka Jumala tuhosi ja tappoi tappamisesta päästyäänkin.
Siellä Egyptissä jotkin hornanhenget Jumalan tahdosta kävivät tappamassa esikoisia joka perheestä, jotta Farao päästäisi Israelin kansan lähtemään luvattuun maahan. Sitten vielä hukutettiin takaa-ajajat punaiseen mereen.
Jumala on ratkaissut ongelmia tapattamalla ja tappamalla.
Tappamista ja murhia koko raamattu täynnä ja eikun paranee loppua kohti.
Pääsiäinen on niin surullinen juhla, etten tykkää koko pääsiäisestä muutoin kuin että on vapaapäiviä ja saa syödä pääsiäisherkkuja.
"En kyllä käsitä, että meidänkin Jumalalle on pitänyt uhrata ja tämä ristille naulaus uhraus tuntuu kyllä niin älyttömältä.
Minkälainen Jumala meillä oikeastaan on, jolle pitää uhrata verta, hikeä ja kärsimystä. "
Kristinuskossa on yksi Jumala, joka koostuu isästä, pojasta ja pyhästä hengestä. Niinpä Jumala uhrasi itsensä itselleen. Ja nousi kolmantena päivänä ylös ja istuu itsensä oikealla puolella tuomitsemassa eläviä ja kuolleita.
Jumala siis uhrasi Jeesuksen sovittamaan ihmisten synnit, mutta ei Jeesus niitä sovittanut kun pitää kuitenkin tuomita eläviä ja kuolleita heidän tekemistensä perusteella. Eikö se ollut vähän turha uhraus?
Ja minkälainen uhraus oikeastaan on se, että tietää alusta alkaen olevansa Jumalan poika joka nousee kuolleista tuomitsemaan ihmisiä? Vähän niin kuin pomon poika vähän larppailisi täällä ihmisten keskellä. Vai onko ihmiselämä ihmisille kuitenkin se kaikkein tärkein, koska Jeesuksen kuolemaa pidetään niin merkityksellisenä? Jeesushan meni taivaaseen, mikä pitäisi olla jokaiselle uskovaiselle tavoitteena.
VL-uskovaisetkin riemuiten viettävät Joulua, joka on täysin pakanallinen juhla.
Pääsiäinen on monissa uskonnoissa tärkeäpi. Minä ymmärrän tämän asian hyvin.
Niin, lammas, karitsa varsinkin on erittäin hyvää kun sen vain osaa valmistaa oikein.
Tänään saimme kuulla seuroissa ristiinnaulitusta Jeesuksesta; jäin miettimään näitä teemoja:
>>Jeesuksen vaatteet riisuttiin ja niistä heitettiin arpaa. Riisuttiinko ristiinnaulittavat ihan apposten alasti, eli niin, että kikkelitkin näkyivät, vai maalaavatko taiteilijat häveliäisyyssyistä Ristiinnaulitulle Jeesukselle vaatteen keskikohdan kohdalle, ettei intiimit paikat näkyisi. ** Tässä täyttyi Raamatun ennustus - jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa. ( Ps 22;19 )
Vaatteissa juutalaisessa historiassa käsitetään viittaa yms. ulkovaate osaa.
>>>Ja sitten toinen asia. Kun Jeesus huusi ristillä; se on täytetty ja vaipui kuolemaan, kalliot halkesivat ja monien ruumiit tulisvat esiin ja kävelivät lähikyliin näyttäytyen monille
Herää kysymys, miksei normaali historia tunne näitä tapauksia, eli niistä ei ole mitään kerrontaa, ainoastaan raamatun historia sen tuntee.** Niin Raamatun historia on vain krjoiettu, muuta ei, siinä syy. Samat kirjoitukset löytyvät useassa eri lähetissä muuten, kuten Kiinan alueelta ja Araratin vuoristosta, Ks Pataanit ja Israelin pojat, jos luet englantia.
>>Vain raamattu, mutta sehän saattaa olla sepitetty kirja.** Vai niin, mutta siellähän toistuu jatkuvasti – minä näin OMIN SILMIN?
Pidätkö Heitä valehtelijoina?
>>Minä olen kova kritisoimaan, aina saarnaa kuullessani analysoin ja hunteeraan sen sanomaa sahajauhopäässäni.** Meillä Kirtillisissä seurakunnissa jäädään aina puheen jälkeen keskustelemaan ja jos joku kyseenalaistaa, se vaatii selityksen, EIKÖ TEILLÄ?? Kysele siellä. Raamattu kehottaa kyselyyn puheen jälkeen.
kes.
Ei veikkonen meillä joudeta puheen jälkeen keskustelemaan, kaikilla on kiire kotiin, osalla tupakalle. Puhujatkin haluaa lähteä äkkiä kotimatkalle, kunhan ovat ensin suorittaneet hyvästelyrituaalit ja käyneet täyttämässä matkakorvauslomakkeen.
Eikä muutenkaan uskonasioista ole tapana keskustella seurojen jälkeen. Kotonani olen yrittänyt ottaa saarnan kesksutelun aiheeksi, mutta kukaan ei halua kyseenalaistaa mitään. Uskohan siinä menee, jos alkaisi kovin syvällisesti pohtimaan.
Minä uskon, että huhupuheilla on tapana kasvaa kuin pullataikina. Ristinkuoleman tapahtumat ovat kulkeneet ties monenko suun kautta ja aina tarina muuttuu ja saa uusia muotoja. Jokainen juttu kiertää kuulijalta toiselle ja se muuttuu toisessa päässä jo kokonaan toiseksi, mitä ensimäinen kertoja sanoi. Olen joskus leikkinyt sellaista juoruleikkiä, jossa on vaikka parikymmentä osallistujaa piirissä. Ensimmäinen kertoo lyhyen asian ja kuiskaa kuulemansa seuraavalle. Kun se kahdeskymmenes on sen kuullut, hän keertoo kaikille ääneen. Senjälkeen aloittaja kertoo ja voidaan todeta huvittuneina, kuinka tarina on muuttunut matkan aikana melkoisesti.
Kuitenkin neljä evankelistaa kertovat aika hyvin samat tarinat Jeesuksen elämästä. Mutta miten Mooses pystyi kirjoittamaan sellaista, mitä ei ollut näkemässä, eikä kuulemassa, kuten maailman luominen ja syntiinlankeemuskesta paratiisissa sanatarkasti. Mooses ei ollut läsnä myöskään vedenpaisumuksessa, vaan vasta paljon myöhemmin.
No selitys on tietysti, että¨Jumala itse piti päiväkirjaa ja antoi muistiinpanonsa Moosekselle, muutahan selitystä ei voi olla.