Olen huolissani mieheni (40v.) mielenterveydestä. Hän on aina ollut ns. omalaatuinen mutta nyt kevään aikana kaikki on mennyt huonompaan suuntaan, kaikki omalaatuisuudet ovat pahentuneet ja lisääntyneet huomattavasti. Listaan tähän oireita/persoonanpiirteitä, mitä hänessä ilmenee:
- mieliala heittelee; saattaa olla epätoivoinen ja hetkessä taas iloinen
- omituisia ääntelyjä; mm. kähinää, ulinaa
- puhuu (itsekseen) kuin läsnä olisi joku toinenkin henkilö, kohdistaa siis puheensa tälle kuvitteelliselle henkilölle lähinnä silloin kun luulee etten kuule
- toistaa samoja hokemia päivästä toiseen; mm. "kuolemaa mä odotan", "herran kosto"
- toistaa itse keksimiään sanoja, joilla ei ole "tavalliselle" ihmiselle merkitystä
- aggressiivisia ja hillitsemättömiä purkauksia, kun kokee, että jokin asia menee pilalle; huutaa ja kiroilee kurkku suorana, lyö itseään, kiskoo hiuksiaan, potkii ja lyö seiniä
- irvistelyä ja erilaisia ilmeilyjä
- univaikeuksia
- naureskelee itsekseen
- parisuhdetasolla mies on liki tunteeton, ei osaa suhtautua konflikteihin ns. normaalilla tasolla vaan reagoi aina yli
Mieheni käyttää hyvin ja harvoin vähän alkoholia, mutta silloin jos ottaa niin ainakin itsekseen puhuminen lisääntyy. Lääkärillä sain hänet käymään, sai masennuslääkkeet, joita ei syö sillä hänessä ei omasta mielestään ole mitään vikaa. Puheeksi nämä oireet on otettu monta kertaa mutta mies vain nauraa minun huolilleni. Tilanne on nyt se, että etenkin näiden raivokohtausten takia, joita tulee muutaman kerran kuussa, olen alkanut pelkäämään miestäni.
Olisinkin nyt kysynyt mielipidettä, asiantuntemusta, kokemuksia, että ovatko nämä todellisia oireita vai mahtaako ne vaan olla persoonan piirteitä? Tätä kun on aikansa katsellut niin alkaa itselläkin hämärtyä, että mikä on normaalia ja mikä ei. Itse olen sitä mieltä, että miehen kuuluis päästä hoitoon mutta mitenkäs laitat kun ei hän koe olevansa sairas.
- mieliala heittelee; saattaa olla epätoivoinen ja hetkessä taas iloinen
- omituisia ääntelyjä; mm. kähinää, ulinaa
- puhuu (itsekseen) kuin läsnä olisi joku toinenkin henkilö, kohdistaa siis puheensa tälle kuvitteelliselle henkilölle lähinnä silloin kun luulee etten kuule
- toistaa samoja hokemia päivästä toiseen; mm. "kuolemaa mä odotan", "herran kosto"
- toistaa itse keksimiään sanoja, joilla ei ole "tavalliselle" ihmiselle merkitystä
- aggressiivisia ja hillitsemättömiä purkauksia, kun kokee, että jokin asia menee pilalle; huutaa ja kiroilee kurkku suorana, lyö itseään, kiskoo hiuksiaan, potkii ja lyö seiniä
- irvistelyä ja erilaisia ilmeilyjä
- univaikeuksia
- naureskelee itsekseen
- parisuhdetasolla mies on liki tunteeton, ei osaa suhtautua konflikteihin ns. normaalilla tasolla vaan reagoi aina yli
Mieheni käyttää hyvin ja harvoin vähän alkoholia, mutta silloin jos ottaa niin ainakin itsekseen puhuminen lisääntyy. Lääkärillä sain hänet käymään, sai masennuslääkkeet, joita ei syö sillä hänessä ei omasta mielestään ole mitään vikaa. Puheeksi nämä oireet on otettu monta kertaa mutta mies vain nauraa minun huolilleni. Tilanne on nyt se, että etenkin näiden raivokohtausten takia, joita tulee muutaman kerran kuussa, olen alkanut pelkäämään miestäni.
Olisinkin nyt kysynyt mielipidettä, asiantuntemusta, kokemuksia, että ovatko nämä todellisia oireita vai mahtaako ne vaan olla persoonan piirteitä? Tätä kun on aikansa katsellut niin alkaa itselläkin hämärtyä, että mikä on normaalia ja mikä ei. Itse olen sitä mieltä, että miehen kuuluis päästä hoitoon mutta mitenkäs laitat kun ei hän koe olevansa sairas.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lisäyksenä vielä, että mies käy töissä ja hoitaa työnsä hyvin. Kokee kyllä olevansa jotenkin vainottu tai elämässä hyljeksitty, ei omien sanojensa mukaan ole saanut elämältä mahdollisuutta. Vihaa työpaikkaansa ja työtovereita, työpaikka on pilannut hänen elämänsä jne. Samoin edellinen työpaikka on miehen mielestä laittanut liikkeelle "mustan listan", ettei hän saisi enää töitä omalta alaltaan. Myös edellisessä työpaikassa häntä kuulemma syrjittiin.
Asperger
Asperger-ominaisuus,(as) on haaste niin itselle kuin ympäristöllekin. Tiedän tämän as-henkilönä. Näitäkin on 'lieviä' tai perus asseja.
Kaltaiseni 'syvät' assit joutuvat silmätikuiksi niin työ- kuin asuinympäristössäkin. Kummajaiseksi leimautuminen on liikaa monelle. Näitä on enemmän eri laitoksissa kuin itsellisesti pärjäävinä.
Juuri 40 kantturoilla olin eniten hukassa, eniten alkoholin haittavaikutusten takia, lemppuja asuinnoista, töistäkin.
Yks luonteen tai käyttäytymisen piirre on addiktoituminen, riippuvuus milloin mihinkin. Niiden takana itsellä ainakin ahdistuneisuus.
Myös 'vuoristorata' ilmiö tunteiden spektrissä on tuttua. Melko vähäpätöiseltä joko piilotajunnasta tai ympäristön taholta voi laukaista masennustilan.
Jos osaa roolittua milloin klovnin, milloin zombin käyttäytymismalleihin, aina sitä miten kuten pärjäilee. Nämähän viihtyvät paljolti omissa ympyröissä.
Ellei ympäristössä olisi hyviäkin ihmisiä, jotka näkevät henkilöni hiukan ufotyyppinä, mutta jotka silti hyväksyvät 'oliona', ei tätä jaksaisi.
Maailmahan lopultakin on paikka, jossa saa mitä tilaa. Ellei itsellä ole yhtään mitään annettavaa, vain laitospaikka on edessä.