Olen huolissani mieheni (40v.) mielenterveydestä. Hän on aina ollut ns. omalaatuinen mutta nyt kevään aikana kaikki on mennyt huonompaan suuntaan, kaikki omalaatuisuudet ovat pahentuneet ja lisääntyneet huomattavasti. Listaan tähän oireita/persoonanpiirteitä, mitä hänessä ilmenee:
- mieliala heittelee; saattaa olla epätoivoinen ja hetkessä taas iloinen
- omituisia ääntelyjä; mm. kähinää, ulinaa
- puhuu (itsekseen) kuin läsnä olisi joku toinenkin henkilö, kohdistaa siis puheensa tälle kuvitteelliselle henkilölle lähinnä silloin kun luulee etten kuule
- toistaa samoja hokemia päivästä toiseen; mm. "kuolemaa mä odotan", "herran kosto"
- toistaa itse keksimiään sanoja, joilla ei ole "tavalliselle" ihmiselle merkitystä
- aggressiivisia ja hillitsemättömiä purkauksia, kun kokee, että jokin asia menee pilalle; huutaa ja kiroilee kurkku suorana, lyö itseään, kiskoo hiuksiaan, potkii ja lyö seiniä
- irvistelyä ja erilaisia ilmeilyjä
- univaikeuksia
- naureskelee itsekseen
- parisuhdetasolla mies on liki tunteeton, ei myöskään osaa suhtautua konflikteihin ns. normaalilla tasolla vaan reagoi aina yli
Mieheni käyttää hyvin ja harvoin vähän alkoholia, mutta silloin jos ottaa niin ainakin itsekseen puhuminen lisääntyy. Lääkärillä sain hänet käymään, sai masennuslääkkeet, joita ei syö sillä hänessä ei omasta mielestään ole mitään vikaa. Puheeksi nämä oireet on otettu monta kertaa mutta mies vain nauraa minun huolilleni. Tilanne on nyt se, että etenkin näiden raivokohtausten takia, joita tulee muutaman kerran kuussa, olen alkanut pelkäämään miestäni.
Mies käy töissä ja hoitaa työnsä hyvin. Kokee kyllä olevansa jotenkin vainottu tai elämässä hyljeksitty, ei omien sanojensa mukaan ole saanut elämältä mahdollisuutta. Vihaa työpaikkaansa ja työtovereita, työpaikka on pilannut hänen elämänsä jne. Samoin edellinen työpaikka on miehen mielestä laittanut liikkeelle "mustan listan", ettei hän saisi enää töitä omalta alaltaan. Myös edellisessä työpaikassa häntä kuulemma syrjittiin.
Olisinkin nyt kysynyt mielipidettä, asiantuntemusta, kokemuksia, että ovatko nämä todellisia oireita vai mahtaako ne vaan olla persoonan piirteitä? Tätä kun on aikansa katsellut niin alkaa itselläkin hämärtyä, että mikä on normaalia ja mikä ei. Itse olen sitä mieltä, että miehen kuuluis päästä hoitoon mutta mitenkäs laitat kun ei hän koe olevansa sairas. Sukurasitteena on skitsofrenia, sekä poikansa että veljensä sairastaa skitsofreniaa. Toisella veljellä on diagnosoimaton mielen sairaus.
(kirjoitukseni oli alunperin "Yleistä mielenterveydestä" -osastolla mutta laitoin sen myös tänne)
- mieliala heittelee; saattaa olla epätoivoinen ja hetkessä taas iloinen
- omituisia ääntelyjä; mm. kähinää, ulinaa
- puhuu (itsekseen) kuin läsnä olisi joku toinenkin henkilö, kohdistaa siis puheensa tälle kuvitteelliselle henkilölle lähinnä silloin kun luulee etten kuule
- toistaa samoja hokemia päivästä toiseen; mm. "kuolemaa mä odotan", "herran kosto"
- toistaa itse keksimiään sanoja, joilla ei ole "tavalliselle" ihmiselle merkitystä
- aggressiivisia ja hillitsemättömiä purkauksia, kun kokee, että jokin asia menee pilalle; huutaa ja kiroilee kurkku suorana, lyö itseään, kiskoo hiuksiaan, potkii ja lyö seiniä
- irvistelyä ja erilaisia ilmeilyjä
- univaikeuksia
- naureskelee itsekseen
- parisuhdetasolla mies on liki tunteeton, ei myöskään osaa suhtautua konflikteihin ns. normaalilla tasolla vaan reagoi aina yli
Mieheni käyttää hyvin ja harvoin vähän alkoholia, mutta silloin jos ottaa niin ainakin itsekseen puhuminen lisääntyy. Lääkärillä sain hänet käymään, sai masennuslääkkeet, joita ei syö sillä hänessä ei omasta mielestään ole mitään vikaa. Puheeksi nämä oireet on otettu monta kertaa mutta mies vain nauraa minun huolilleni. Tilanne on nyt se, että etenkin näiden raivokohtausten takia, joita tulee muutaman kerran kuussa, olen alkanut pelkäämään miestäni.
Mies käy töissä ja hoitaa työnsä hyvin. Kokee kyllä olevansa jotenkin vainottu tai elämässä hyljeksitty, ei omien sanojensa mukaan ole saanut elämältä mahdollisuutta. Vihaa työpaikkaansa ja työtovereita, työpaikka on pilannut hänen elämänsä jne. Samoin edellinen työpaikka on miehen mielestä laittanut liikkeelle "mustan listan", ettei hän saisi enää töitä omalta alaltaan. Myös edellisessä työpaikassa häntä kuulemma syrjittiin.
Olisinkin nyt kysynyt mielipidettä, asiantuntemusta, kokemuksia, että ovatko nämä todellisia oireita vai mahtaako ne vaan olla persoonan piirteitä? Tätä kun on aikansa katsellut niin alkaa itselläkin hämärtyä, että mikä on normaalia ja mikä ei. Itse olen sitä mieltä, että miehen kuuluis päästä hoitoon mutta mitenkäs laitat kun ei hän koe olevansa sairas. Sukurasitteena on skitsofrenia, sekä poikansa että veljensä sairastaa skitsofreniaa. Toisella veljellä on diagnosoimaton mielen sairaus.
(kirjoitukseni oli alunperin "Yleistä mielenterveydestä" -osastolla mutta laitoin sen myös tänne)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei ole normaalia käytöstä.
mun mies läiskii mua aina pippelillä suuhu
Jos tämä kirjoitus ei ole provo, vaan aivan tosissaan kirjoitettu, niin sanoisin, että miehesi pitäisi päästä hoitoon ja tutkimuksiin mitä pikimmin. Lähes kaikki kirjoittamasi mielestäni viittasi psykiatriseen tautiin, mutta sitä kyllä jäin ihmettelemään, että sanoit miehesi hoitavan työnsä kuitenkin hyvin.
Ehkä voisit ottaa yhteyttä paikkakuntasi terveyskeskukseen ja päästä siellä keskustelemaan jonkun kanssa siitä, että olisiko miehesi saatava esim. pakkohoitoon siis, ovatko oireet riittäviä siihen. Esim. skitsofreenikko on usein sairaudentunnoton. Samalla voisit toivottavasti saada keskusteluapua myös itsellesi - miten selvitä ja jaksaa vaikeassa tilanteessa.
Ei ole provo. Ihan todellinen tilanne on. Ainut, mitä en muistanut kertoa, on se, ettei nämä oireet ole päällä kaiken aikaa. Joinakin päivinä mies on ns. normaali.
Olen havainnut, että kun raivokohtaus on taas lähestymässä, hän on muutaman päivän enemmän näiden muiden oireiden kourissa. Sitten kun raivokohtaus on päällä, ovat muutkin oireet täydessä huipussaan. Raivarin jälkeen menee ehkä viikko ilman oireita, sitten ne alkaa taas pikkuhiljaa lisääntymään kunnes kohta taas on raivari edessä. Työnsä hän tosiaan hoitaa tunnollisesti ihan joka päivä vaikka vihaakin koko työpaikkaansa. Lähes kaikille oireilleen mies on kertonut selityksen, mm:
- oma huumorintaju (ääntelyt, irvistelyt, hokemiset, itsekseen nauraminen)
- vainottuna olemisesta on todennut, että se on tosiasia, musta lista kiertää, muutenhan hän olisi saanut jo oman alan töitä
- stressi (mielialan heittely, univaikeudet)
- minun, hänen puolisonsa, syytä (raivokohtaukset, muut parisuhdeongelmat)
Toki tiedän, että oikeasti sairas on usein sairaudentunnoton. Epäilen silti, ettei pakkohoitoedellytykset hänen kohdallaan täyty. Mies on vähintäänkin epävakaa persoonallisuus, mutta sairauden puolelle kallistun itsekin. Asiaa ollaan viemässä eteenpäin, katsotaan mitä tapahtuu!
Toivottavasti saat miehesi kuitenkin johonkin hoitoon! Älä ota itsellesi asioiden tilasta syytä. Ei ole oikein, jos miehesi panee sinun tilillesi hänen raivokohtauksensa. Toivottavasti hän ei sentään ole väkivaltainen! Jaksamista sinulle itsellesi!
koska miehesi välillä on ns. normaali, niin voisikohan kysymyksessä olla vaikka kaksisuuntainen mielialahäiriö psykoottisin piirtein. Voihan toi olla paljon muutakin, vaikka ehkä sitä skitsofreniaa.
Asperger syndrooma, vie neurologille.
Minullekin tuli mieleen Asperger. Tällaiset henkilöthän usein sekoitetaan esim. skitsofreenikkoihin. Mutta he yleensä pystyvät hoitamaan työnsä kohtalaisen hyvin, toisin kuin skitsofreenikot, joilla ei lääkitystä. Korjatkaa jos olen pahasti väärässä. :)
VOI PYHÄ JYSÄYS! Itse olen Asperger ihminen, enkä todellakaan käyttäydy noin, myöskään YKSIKÄÄN tuntemani AS EI ole tuollainen!
Miehesi oireet viittaa skitsofreniaan, mikä tietysti voi olla vasta alullaan. Yleensä on niin, että perhepiirissä oireet huomataan ensimmäisenä. Kyselyistäsi huolimatta miehesi ei anna vastauksia, mikä häntä vaivaa. Skitsoille käytös on tyypillistä, koska heillä ei ole sairaudentuntoa. Hyvää on se, että miehesi on kyennyt käymään töissä.
Olet todella vaikeassa tilanteessa, miten saada miehesi lääkäriin. Jos saat, niin ennen tai jälkeen lääkärikäynnin, soita ja kerro lääkärille omat huomiosi.
Oma isäni sairasti skitsofreniaa, muttta tauti oli niinkin vaihtelevaa, että hän kykeni seurustelemaan naisen kanssa, joka oli mielisairaanhoitaja ! No, isäni oli komea mies, mutta hieman erikoinen.
Voisit lähestyä miehen käytöstä parisuhteen kautta.
Voisit esimerkiksi tilata ajan pariterapiaan ja voisitte mennä yhdessä sinne pohtimaan avoimesti molempien kantilta miten parisuhteenne voi. Ulkopuolinen kykenee suhteellisen nopeasti arvioimaan missä mennään mahdollisten mielenterveysongelmien kanssa.
taitaa mies sairastaa jonkinlaista psykoosia tai skitsofreniaa
Kannattaa siis ottaa ero.
Nuohan on hyvin tyypillisiä oireita jonkinlaisessa psykoottisessa sairaudessa. Sairaus voi olla lievä, eikä vielä varsinaista skitsofreniaa, mutta jotain sen tyyppistä oireilua.