Sovimme jo raskausaikana, että jaamme vanhempainvapaat. Olin kotona ensimmäiset 6kk, seuraavaksi jää mieheni ja minä menen töihin neljän tunnin työajalla. Nyt yllättäen sitten olen saanut osakseni uskomattoman paljon p...aa, että olen suunnilleen lastani hylkäämässä kun annan hänet ISÄNSÄ hoitoon muutamaksi tunniksi päivässä! "Lapsi tarvitsee äitiään" jne. Jos olisin mies, loukkaantuisin: että isä on niin kelvoton hoitaja että lapsen jättäminen hoitoonsa vähäksikin aikaa on lapselle haitaksi.
Onko muilla kokemusta siitä, että isä jää vanhempainvapaalle? Oletteko törmänneet tällaiseen?
Onko muilla kokemusta siitä, että isä jää vanhempainvapaalle? Oletteko törmänneet tällaiseen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuo kritiikki on äitiyden kautta elävien, tai niiden, joiden mies ei suostu jäämään/ei pärjää kotona lapsen kanssa, jätä omaan arvoonsa. Ei meille ainakaan mitään sanomista ole tullut, lähinnä ollaan kannustavia siitä, että isä pystyy samaan kuin äitikin. Itse olen ainakin ylpeä, että isä haluaa ja lapsi saa vahvan siteen isäänsä. Ei se minun äitiyttäni syö ja syyllisyyksiä en todellakaan pode.
Teen kolmea täyttä päivä viikossa, ja isä pitää isäkuukautta. Olen kouluttautunut ammattiini kauan, vilpittömästi pidän siitä, sekä työyhteisöstä. "Piipahtaminen" töissä myös antaa ainakin hlökohtaisesti potkua kotiinkin.
Meillä oli vähän samanlaisia kokemuksia. Olin opiskelija, joten jatkoin opiskelujani heti äitiysvapaan jälkeen ja isä jäi vanhempainvapaalle, eli vauva oli silloin noin kolmisen kuukautta. Mainittakoon vielä, että imetin kyllä koko ajan ja lapsi söi poissaollessani vain minun lypsämääni maitoa, eli tämä ei mitenkään häirinnyt hänen ravitsemustaankaan (toki ei silloinkaan, jos lapsi syö korviketta).
Sain valtavasti kauhistuneita syytöksiä, pahimmillaan "jätin pienen vauvan VIERAALLE hoitoon". Siis mille vieraalle, oman isän pitäisi olla ihan tuttu? Lisäksi moni sääli isää siitä, kun tämä JOUTUI niin rankkaan hommaan ja hänelle tarjottiin lapsenhoitoapua sieltä sun täältä (kotona oli myös pari vähän isompaa lastamme hänen hoidettavanaan ja hän oli ollut kotona myös meidän kakkosen kanssa nelikuisesta lähtien, kun ensimmäinen oli reilun vuoden). Minulle taas ei ole varmaan koskaan tarjottu lastenhoitoapua mihinkään tilanteeseen, mutta ei varsinkaan siksi, että saisin levätä.
Mutta ei se isän hoito sen huonompaa ole kuin äidinkään, joten ihan hyvällä omalla tunnolla voi käydä töissä, kun lapsi on isällään.
Itse en olisi raaskinut jättää lasta lapsia niin pian koska itsekkin halusin nuuskutella vauvaa koko ajan, mutta jos isä olisi pyytänyt että hän olisi se kuka jäisi kotiin,olisin kyllä suostunut..toki mieheni ei ole ikinä pitänyt sitä edes vaihtoehtona vaikka olen ehdottanut, että menisin itse töihin (nyt kun lapsi on vanhempi, kohta 2) ja hän jäisi kotiin..mutta niistä iseistä, ketkä on lasten kanssa ollut kotona, on huomannut miten hyvää se heille tekee,..kotiaskareita aletaaan arvostaa ihan eri tavalla..joillekkin tämä on ollut kylläkin niin rankkaa että kun äiti tulee kotiin työpäivän jälkeen, isä painelee kotiin koska "on ollut koko päivän lasten kanssa "...jos tämän tekee äiti, se on huono juttu koska isän tulisi levätä työpäivän jälkeen ja yhdessäkin pitää ehtiä olla...
Ja sama homma tossa lastenvahti hommassaj ahuomaan itsekkin että jos lähden vaikka ystävien luokse kylään, niin että tulen vasta seuraavana päivänä, huolehdin siitä että täällä on ruoka valmiina ja ettei m iehen tarvitse lasten kanssa lähteä kauppaan...Huolehtiiko mies tästä kun hän lähte ejohonkin???No ei!
Mutta hyvä että olette sopineet noin, tekee hyvää kaikille osapuolille!
Ehkä tuo meidän koti-isyys on todella tehnyt miehelle hyvää, sillä yhä edelleen nyt vuosia myöhemmin on aivan itsestäänselvää, että kun hän tulee töistä kotiin, niin osallistuu kotitöihin ja kaikki omat menot sovitaan yhdessä kummankin kohdalta. Ja jos hän lähtee esimerkiksi viikonlopuksi jonnekin, niin huolehtii siitä, että meidän ei sillä aikaa tarvitse käydä kaupassa tai ei yleensä edes tehdä ruokaa, kun hän tekee valmiiksi. Eikä jätä muutenkaan mitään isompia kotitöitä (esimerkiksi ruohonleikkuuta) meille tehtäväksi poissaollessaan.
eiu ole kokemusta
Kyllä se syyllistäminen ikävää on, varsinkin kun tuo on itselleni vähän arka paikka, itsellänikin ilmeisesti hyvän äidin myytti elää sitkeässä.
Vuorokaudessa on kuitenkin 24 tuntia, jos niistä reilun neljä lapsi on isänsä hoidossa, niin järki sanoo ettei se voi olla väärin. Mutta tunnepuoli...
Ohhoh, kerrankin ketjuun saatu aikaan järkeviä vastauksia ilman, että joku kertomassa totuutta siitä, millainen on ainoa oikea ja hyvä äiti =).
Minä en kyllä jätä lastani mieheni hoitoon (syntyy loppukesästä).
Kun ja jos alkaa valittamaan tekemättömmistä kotitöistä ym ja kuinka raskasta hänellä on töissä ettei voi töitten jälkeen vauvaa hoitaa niin sitten kyllä saattaisin harkita viikon kokeiluaikaa miehelle että saisi kokea koti-isyyden :D
Luulen kyllä että meidän tapauksessa minun pää kestää paremmin olla kotona vauvan kanssa ja hoitaa vauvaa ja minulla on paljon enemmän intoa ja halua siihen. Jos mies jäisi vauvan kanssa kotiin niin varmasti vierailisi äitinsä luona joka päivä sen ajan kun olisin töissä :o
Noh, Toivottavasti mies joskus sitten aikuistuisi ja sillekkin uskaltaisi vauvan jättää hoitoon :P
Et ole huono äiti. Varsinkin kun et tee edes täysiä päiviä. Minun mielestäni on tärkeämpää, että lasta hoitaa kotona tuttu äiti tai isä, kuin se, että kumpi se on heistä. Itse en aio missään nimessä lastani (puolivuotias) minnekään päivähoitoon laittaa kuin aikaisintaan syksyllä 2013 (jatkan varmaankin opinnot loppuun; hän on jo lähempänä kolmea vuotta). Tässä välissä pidämme varmaan isän kanssa molemmat hoitovapaata.
Voi kun minunkin mieheni tuollaiseen tarjoutuisi. :D Minusta on ihanaa jos molemmat vanhemmat voivat jäädä vanhempainvapaalle tai hoitovapaalle omalla vuorollaan. Siinä myös paremmin ymmärtää mitä kaikkea toinen oikeasti tekee kotona ollessa ja ettei se tosiaan ole vain kotona hengaamista. Uskoisin, että tämä saattaa myös osaltaan vahvistaa parisuhdetta.
Itse en työstäni pahemmin pidä ja yritänkin löytää uuden työpaikan, sitten kun työelämään palaan, mutta enpä usko että mieheni muutenkaan kovin innokkasti kotiin jäisi lasta hoitamaan. En kuitenkaan pidä niitä äitejä huonona jotka jättävät lapsen isälleen päiväksi, ennemminkin tosi hienoa kun myös isä osallistuu kunnolla. :)
Kyllähän tämä aika rankka ratkaisu on mulle, jotenkin siinä olkapäällä vaan tuntuu joku sanovan että hyvä äiti hoitaa lapsena kotona- varsinkin, kun töissä oikeasti saan kuulla lähes päivittäin ikäviä kommentteja ratkaisustamme!
Olen kyllä miettinyt, että lapsen isällä olisi syytä loukkantua siitä, että hänen vanhemmuutensa katsotaan niin vähäpätöiseksi, että muutama tunti päivässä hänen seurassaan olisi jotenkin paha asia. Mieheni on erittäin hyvä ja hellä isä, kaikki pisteet hänelle.
Lisäksi itselläni kysymys on oikeasti siitä, että en ole työsuhteessa ja jos olisin ollut pois yli 6kk, minulta olisi mennyt työ alta.