Onko vaikeuksia käydä hyvin huonokuntoisia vanhoja omaisia katsomassa, jotka vuosia jopa kymmenen makaa täysin avuttomana puhumattomana letkuissa vuoteessaan? Mitä osaatte hänelle sanoa ?
Koen hyvin ahdistavaksi tilanteen, suru on suuri, mieluummin en kävis ollenkaa, on tullu pakenemisen tarve tilanteesta.
Koen hyvin ahdistavaksi tilanteen, suru on suuri, mieluummin en kävis ollenkaa, on tullu pakenemisen tarve tilanteesta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän tunteen.
Minä kerron kaiken,mistä tiedän omaiseni olevan oletetusti kiinostunut.Yleensä ne ovat niitä lapsuuden muistoja ja nykyisyydestä en kerro,että persut voittivat vaalit ja keskusta hävisi,ainaskaan maanviljelijä serkulleni.
Tyttäreni hoitaa vanhuksia töikseen ja ihmettelee,kun kukaan ei käy katsomassa.
Perunkirjoituksessa ja varsinkin sen omaisuuden jaossa on kyllä porukkaa ja haaskalla ollaan kärkkymässä omaa oletettua osuutta.
Näin sen lapsettoman tätini kuolinpesänhoitajana.Onneksi oli vanha perunkirja josta kävi seville,että tätini miehen kuoltua,siskon osuuden oli kuitannut hänen juoppo ukkonsa valtakirjalla ja mukamas sisko ei muistanut.
Mene vain ja kerro,miltä sinusta tuntuu ja kerro mitä ajatelet,saat helpottavan tunteen ja ehkä omaisesi saattaa jotain tajuta,voimia sinulle Ama
Aivan nappiin kerroit, niinhän se on kun sielu taivaaseen vilahtaa niin piru pitää perijöistä huolen..
Pidän tärkeänä käydä omaisia tervehtimässä, ainakin vanhukset saavat käsityksen heistä pidetään ja hoivataan asianmukaisella tavalla.
Ystävä kertoi osuvan tarinan. Vanhoja vanhempia käydään kerran vuodessa vilkaisemassa, joko kohta olisi saaliin jaon aika. Ensin pidettiin mahtavat peijaiset, hienot kattaukset ykkösklubilla. Siten jumalaton riita perunkirjoituksissa ja perinnönjaossa, jopa korvaton kermanekkakin aiheutti kovan kilpailun,kuka sen ottaa. Onneksi perinnönjakolautakunta on olemassa jonne perunkirja menee ja joka suorittaa maallisen mannonan jaon niille joille se kuuluu.
8 lapsisen perheen äiti kuoli laitoshoidossa, tyttärellä oli pankkikortin koodi, hän meni kuolinpäivänä automaateille ja tyhjensi mummon tilit, sinne jäi vain hautajaisiin suunnitellut varat. Riitahan siitä tuli joka edelleen kuulema jatkuu.
Että näin pidetään vanhuksista omaisten taholta huolta.
Turhaa yleistystä.
Meitä on pariskunta, kumpikin olemme ainoita lapsia.
Aikoinaan e ollut valinnanvaraa, kuka käy vanhempiamme katsomassa.
Eikä tarvinnut tapella kenenkään kanssa perinnönjaosta, siitä vähästä, mitä heiltä jäi.
Yli kymmenen vuotta vanhempiamme kävimme loppuhoidoissasa tervehtimässä.
Isältänikin amputoitiin jalat, äitini sairasti kauan syöpää.
Mikä siinä niin kauheaa olisi ollut.
Eipä ole nyt kaduttavaa.
Se syyllisyydentunne joka yleensä jää,kun läheinen kuolee.Minulle tietenkin taakka tuplautui,kun poikani teki itsarin 22vuotiaana.Tänään hänelle olisi tullut mittariin48vuotta.
Niin siitä läheisen mukanaolosta,kun hän vielä on elävä lähimmäinen.
Hoitotestamentti on yksi ja jopa järkevä tapa armahtaa lähiomaiset piinaavilta sairalakäynneiltä.
Suomessa vain on käytäntö,että vanhukset laitostetaan ja vaippojen vaihto on helpompaa,kun mummo autettais wc:hen.
Se on määrärahoista kuulema kiinni,mutta meillä tota rahaa ihmeesti löytyy,kun EU:kitaan sitä tungemme.
Sorry,nyt poikkesin teemasta,minulla toi ajatus saa noita loikkia,palaan ruotuun Ama