Syy siihen: Minulla ei ole yhtään ystävää kenen kanssa siellä olla. ikää on 21 vuotta, ja muutaman epäonnistuneen ystävyyssuhteen jälkeen ei elämääni ole jäänyt ketään kenelle soittaa, kenen luona käydä kylässä..Paitsi perheeni, mutta perhe on aina perhe, kyllä ystäviäkin kaipaisi elämään.
Tällaisessa 'yhteisössä' , jossa kaikki tavallaan tietävät toisensa, on todella ahdistavaa olla yksinäinen nuori.
Tällaisessa 'yhteisössä' , jossa kaikki tavallaan tietävät toisensa, on todella ahdistavaa olla yksinäinen nuori.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oletko ajatellut että jättäisit koko lahkon ja etsisit ystäviä muuista ympyröistä...?
Vanhoillislestadiolaisuus on ankea uskonto, säälin jokaista joka on siihen kasvatettu. Irti pääseminen vie vuosikausia ja vaatii usein ammattiapua tueksi.
Jos olisin sinä, harkitsisin silti irrottautumista... Voimia sinulle.
En mä nyt kauheasti itseäni sen puoleen säälisi, kyllä mulla sentään paljon parempi elämä on kuin jollain joka vaan ryyppäilee juoppouden partaalla ja päiväst toiseen elää vain juhliakseen... En osaa ajatella ikinä omaa elämää semmoiseksi. Kyllä elämän pitää olla jollain lailla vakaalla pohjalla.
Ovatko vl-saarnamiehet opettaneet sinulle, että ihmisellä on 2 vaihtoehtoa:
1) Olla vanhoillislestadiolainen
tai
2) Ryypätä koko ajan ja olla juoppo
???
Minä ainakin lopetin seuroissa pakkokäymisen.
Olen Jumalaan ja Jeesukseen uskovainen.
Enkä ryypiskele. Perheen kanssa nautimme elämästä, hyvin onnellisena
omakotitaloissa.
On se kumma, että ns. "epäuskovaiset, eli vl-seuroissa käymättömät"
leimataan heti juopoiksi, rentuiksi, jne. Sikaa opetetaan seuroissa,
jossa pakkokäynneillä kävin > 20 vuotta. Heti alkoi hyvät bisnekset, rahaa ja rakkautta omaisuuksineen tuli, kun ajattelin omillaan, ilman "???????"
siis vl---------------------lisäsyntilipukkeita.
Paljon paremmin ja onnellisemmin menee,.
Anteeksi pyydetään ja annetaan rakkalta aviopuolisolta, perheineen,
jossa loistaa rikkaus, rakkaus, rehellisyys, onni, ilman pakkokeinoja.
Anteeksi kun saa Jumalalta, ei pedofiilimaaatiaissaarnamieheltä.
mutta eihän tavallinen normaali nuori vain ryyppää ja juhli; useimmat opiskelevat määrätietoisesti, etsivät itseään kokeilemalla eri ulottuvuuksia taiteesta, tieteestä ja harrastuksista, monia kiinnostavat kansainväliset asiat ja nuorisotoiminta sen parissa jne. Jostain sieltä voisi hyvinkin jokunen kaveri tai ihan ystävä löytyä. Samaa mieltä kanssasi siitä, että ei omaa elämää kannata pelkäksi ryyppäämiseksi päästää, sepä vasta tyhmää olisi.
Itse olen ateisti enkä ole koskaan kokenut humalatilaa. En välitä juhlimisestakaan, vaan pidän rauhallisesta oleskelusta. Jumalaa ei ole olemassa, eikä tätä ainoaa elämää kannata haaskata noudattamalla uskontojen mielivaltaisia sääntöjä. Palkintoa kuoleman jälkeen ei ole nimittäin tulossa kellekään. Kuolema on samanlainen loppu niin uskovaisille kuin uskonnottomille.
Ei se niin mene. Kyllä itsekunnioitus ja usko Taivaan Isään on mahdollista säilyttää vaikka vl-yhteisön jättääkin.
Tuo vastakkainasettelu, johon sinut on kasvatettu (kuten minutkin aikanaan) on tarkoituksellista propagandaa. Eivät kaikki vl-uskonnon ulkopuoliset nuoret todellakaan ryyppää ja huoraa!
Älä hyvä ihminen usko kaikkea vl-maallikkosaarnaajien bullshittiä!
VL-yhteisöstä lähtevän nuoren elämän juurettomuus ajaa useimmat holtittomaan elämään, josta itsekin pääsin runsain mitoin osalliseksi kun en kestänyt hoitokokousajan kauheuksia. Mutta ei sen niin tarvitse olla!
Kirkon piiristä löytyy paljon uskovia nuoria, joiden seuraan voi hakeutua. Vapaita Jumalaan turvaavia nuoria, joita eivät höpösynnit paina, mutta elävät silti kunnon elämää!
Yleensä ihmiset kyllä viihtyy suvareissa hyvin!
http://freepathways.wordpress.com/2010/04/06/suvareis/
"ei elämääni ole jäänyt ketään kenelle soittaa, kenen luona käydä kylässä."
Voi olla, että alun perinkin joukko on ollut turhan pieni, esimerkiksi vain vanhoillislestadiolaisista koostuva (kuten valitettavan usein on tapana). Sitä saa sitten vanhemmalla iällä katua.
Rukoilen Sinulle lähtemisen armoa ja uusia ystäviä muualta.
Ihmisen ei ole pakko olla alkoholisti, vaikkei lestadiolainen olekaan. Maailoma ei ole niin mustavalkoinen kuin uskovaiset väittävät.
Kun joku on koko ikänsä kuulunut uskonnollisen yhteisöön, ulkopuolinen elämä näyttää epäilemättä pelottavalta ja vaaralliselta.
Järkevintä olisi turvautua ammattiapuun ja etsiytyä normaalielämän pariin. Opiskelun tai työpaikan kautta saa myös uusia ystäviä.
Uskomiseen riittää ihan oma pää. Jos sitten kokee tarvitsevansa yhteisöä "turvaksi", sellaiseen voi hakeutua.
"Tällaisessa 'yhteisössä' , jossa kaikki tavallaan tietävät toisensa, on todella ahdistavaa olla yksinäinen nuori."
Tiedän tunteen!! Itsellä on ollut koko ikäni (18) samanlaisia tuntemuksia yksinäisyydestä. Sosiaaliset paineet vl-yhteisössä ovat huikeat. Suviseurat, missä nämä paineet oikein korostuvat, ovat olleet aina minulle pakkopullaa.
Itse olen kuitenkin kasvanut vuosien saatossa irti liikkeestä sydämessäni - tosin en ole uskaltanut irrottautua julkisesti. Nyt olen hengellisesti tasapainossa ja lähempänä Jumalaa kuin koskaan. En usko enää vl sääntöihin vaan oikeaan Jumalaan ja Kristuksen lunastustyöhön, ilman mitään valheellisia Jeesuksen nimessä ja veressä-jaarituksia!
Olen elänyt kaksoiselämää, kokeillut myös viinaa, biletystä jne. Vaikka olen antanut pikkusormen näille jutuille, ne eivät ole vieneet koko kättä. =) Ei asiat ole niin mustavalkoisia, kuin saarnamies opettaa.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja että löytäisit sydämessäsi oikean ratkaisun ongelmaasi =)
Tekee ihmisestä henkisesti jälkeen jääneen, jolla on suuria vaikeuksia pysyä mukana tämän ajan työelmässä, kun ei ole älyä.