Tunnistaako joku itsensä seuraavasta tai tietääkö siihen mitään parannuskeinoja? Olen 31-vuotias mies ja minulla on ilmeisesti vetäytynyt eli estynyt persoonallisuushäiriö. Vuosikausia olen luullut, että kärsin sosiaalisesta fobiasta, mutta se diagnoosi ei kuitenkaan ole koskaan täysin sopinut minuun. Oireitani ovat erittäin matala itsetunto, josta johtuu mm. häpeän ja riittämättömyyden tunteet, punastuminen, hikoilu, hyvin korkea itsensä läsnäolon tiedostaminen sosiaalisissa tilanteissa, muiden reaktioiden tarkkailu sosiaalisissa tilanteissa ja hypersensitiivisyys muiden käyttäytymistä kohtaan (esim. tulkitsen vähänkin vääränlaisen katseen hyökkäykseksi itseni syvintä sisintä kohtaan ja ajattelen helposti näyttäväni rumalta). Lisäksi kotoa lähteminen ahdistaa. Pahinta on lähteminen ns. tuttuihin paikkoihin, joissa voi törmätä ihmisiin, jotka tuntee. Saatan kelata koko päivän kauppaan menoa aamusta asti ja hyvällä tuurilla pääsen sinne juuri ennen sulkemisaikaa. Toisina päivinä kun on enemmän menoa, niin lähteminenkin on helpompaa. Mielihyvää minun on myös vaikea kokea. Olen myös vuosikausia sairastanut syvää masennusta, joka on tietenkin seurausta persoonallisuushäiriön aiheuttamasta ahdistuneisuudesta. Aloitin vähän aikaa sitten Lyrica-lääkityksen (Efexor ja Risperdal oli jo ennestään) ja kyseinen kombinaatio nostaa selvästi mielialaani (masennus on melkein hävinnyt kokonaan Lyrican käyttöönoton jälkeen), muttei kovin hyvin poista sosiaalisten tilanteiden pelkoani. Varasin ajan psykiatrille reilun viikon päähän (aikaisemmin ei kyseiselle saanut) ja täytyy sitten katsoa, jos se keksii jonkun uuden lääkkeen, jota voisi kokeilla. Terapiasta en tiedä olisiko siitä hyötyä? Ehkä, jos löytäisin sopivan terapeutin (tälle häiriölle on tyypillistä, että terapeutti ei saisi millään tavalla arvostella varsinkaan elekielellä potilasta tai muuten potilas ei pysty luottamaan terapeuttiin). En ole koskaan käynyt edes treffeillä saati seurustellut. Mielessäni olen toki kuvitellut vaikka mitä, mutta käytännössä en tiedä miten ahdistuksen takia pystyisin seurustelemaan (siis selviämään ensimmäisistä treffeistä yms.). Toivossa on kuitenkin hyvä elää eli ehkä vielä joku päivä olen se mies joka haluan olla...
Vetäytynyt persoonallisuushäiriö
p_mies79
2472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei! Olen sinua reilusti vanhempi (mies) ja minulla on estynyt ja vaativa persoonallisuushäiriö. En ole koskaan seurustellut. Mulla on nyt ollut Cipralex-lääkitys 4 vuotta. Se on auttanut oireiluun. Toki se on vain tekohengitystä. Pitäisi mennä terapiaan ja selvittää oma pää.
Mun oireet johtuvat lapsuudesta: isäpuolen henkisestä alistamisesta.
Minulla on juuri samanlaisia ongelmia, ja vähän muitakin päälle.
-En ole itse osannut nimetä näitä, muutakuin sos.tilanteiden pelko, ahdistus, pakkoneuroosi.
Olen syönyt lääkkeitä ja käynyt melko kauan kallonkutistajalla, apua on kyllä ollut ja olen oppinut tulemaan toimeen ongelmieni kanssa.
-Itsellä meinaa olla jatkuva melko kovakin ahdistus lähes aina päällä, nytkin huominen työpäivä ahdistaa, pelottaa, vaikka mitään pelkäämistä ei pitäisi olla.
-Kotioloista nämä omatkin ongelmat ovat lähtöisin, väkivaltaa tai alkoholismia ei kumminkaan ole ollut.
Parantua yritän kovastikkin, vaikka kuinka ahdistaa niin periksi en anna.