Kokemuksia kiitos..
Eli.Olen eronnut n.vuosi sitten miehestäni eli yhteistä arkea emme ole perheenä jakaneet päivääkään.Meillä on pian vuoden ikäinen lapsi.Mies on ollut nopea ja asuuu jo avoliitossa ja heille tulee syksyllä yhteinen lapsi.Isä tavannut lastaan kerran viikossa ja uskon kyllä että aidosti välittää lapsesta.Huolenani on että miten käy meidän yhteisen pienen lapsemme kun uusi lapsi tulee mukaan kuvioihin?Laimentuuko uuden lapsen tultua isälapsi suhde?Entä yökyläilyt?Miten ne ovat onnistuneet pienen,alle 2v lapsen ja vastasyntyneen lapsen kanssa?Kyetäänkö isompi "vierailija"huomioimaan tarpeeksi?Lapsi nukkuu täällä kotonaan perhepedissä ja isän luona ilmeisesti omassa huoneessaan tai ainakin omassa sängyssään.Kertokaa miten teillä on vastaavassa tilanteessa asiat muuttuneet ja jos ovat,millä tavalla?Miten lapsi on jaksanut,onko sopeutunut asioihin?
Ja ennenkuin kommentoitte että lapsi pitää viedä enemmän ja pidemmiksi aikaa isälleen jne muistutan että kyseessä todella on hieman alle 1v lapsi jonka maailma rakentuu kodista ja niistä päivittäisistä ihmisistä mm.äiti,kummit,isovanhemmat. Isän puoli on melko tuntematon lapselle edelleen koska sitä varhaista,lähes päivittäistä näkemistä ja yhteistä aikaa ei ole ollut kuten äidin puolella.
Tiedän että pitäisi olla itsestäänselvää ettei toinen lapsi unohdu eikä välittäminen muutu sen uuden lapsen myötä.Mutta kun luulen että se on väistämätöntä ainakin jollakin tasolla.Tiedän että lapsella on täällä kotonaan ainakin varmasti rutiinit ja samat asiat päivittäin jotka luo sitä turvaa.Toivoisin vain että lapsella varmasti olisi yhtä hyvä ja turvallinen olla isän luona kuin kotonaankin. Mutta onko mahdollista tässä tilanteessa saada lapselle tuo turvallinen,hyvä ja lämmin olo myös isällä ollessa? Tämä stressaa kovasti
Eli.Olen eronnut n.vuosi sitten miehestäni eli yhteistä arkea emme ole perheenä jakaneet päivääkään.Meillä on pian vuoden ikäinen lapsi.Mies on ollut nopea ja asuuu jo avoliitossa ja heille tulee syksyllä yhteinen lapsi.Isä tavannut lastaan kerran viikossa ja uskon kyllä että aidosti välittää lapsesta.Huolenani on että miten käy meidän yhteisen pienen lapsemme kun uusi lapsi tulee mukaan kuvioihin?Laimentuuko uuden lapsen tultua isälapsi suhde?Entä yökyläilyt?Miten ne ovat onnistuneet pienen,alle 2v lapsen ja vastasyntyneen lapsen kanssa?Kyetäänkö isompi "vierailija"huomioimaan tarpeeksi?Lapsi nukkuu täällä kotonaan perhepedissä ja isän luona ilmeisesti omassa huoneessaan tai ainakin omassa sängyssään.Kertokaa miten teillä on vastaavassa tilanteessa asiat muuttuneet ja jos ovat,millä tavalla?Miten lapsi on jaksanut,onko sopeutunut asioihin?
Ja ennenkuin kommentoitte että lapsi pitää viedä enemmän ja pidemmiksi aikaa isälleen jne muistutan että kyseessä todella on hieman alle 1v lapsi jonka maailma rakentuu kodista ja niistä päivittäisistä ihmisistä mm.äiti,kummit,isovanhemmat. Isän puoli on melko tuntematon lapselle edelleen koska sitä varhaista,lähes päivittäistä näkemistä ja yhteistä aikaa ei ole ollut kuten äidin puolella.
Tiedän että pitäisi olla itsestäänselvää ettei toinen lapsi unohdu eikä välittäminen muutu sen uuden lapsen myötä.Mutta kun luulen että se on väistämätöntä ainakin jollakin tasolla.Tiedän että lapsella on täällä kotonaan ainakin varmasti rutiinit ja samat asiat päivittäin jotka luo sitä turvaa.Toivoisin vain että lapsella varmasti olisi yhtä hyvä ja turvallinen olla isän luona kuin kotonaankin. Mutta onko mahdollista tässä tilanteessa saada lapselle tuo turvallinen,hyvä ja lämmin olo myös isällä ollessa? Tämä stressaa kovasti
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos asutte lähekkäin isän ja lapsen tapaamisiin voisi lisätä yhden illan viikolla, vaikka parin tunnin ulkoilun, ja lyhentää vastaavasti viikkotapaamista.
Lapsille sisarukset ovat tärkeitä ja pohja suhteelle luodaan nuoremman syntyessä. Noin pienellä ikäerolla lapsille syntyy nopeasti sama rytmi vaikka se olisikin erilainen kuin äidin luona.
Tärkeää on myös se että kaikki kolme aikuista tulevat toimeen keskenään ja että molemmissa kodeissa asenne on se että vauvan syntymä on mukava ja hyvä asia.
Lapsi varmasti reagoi vauvan syntymään ja on mustasukkainen isänsä huomiosta, niinhän se menee ydinperheissäkin.
Edellä oli jo hyvin vastattu. Lisäisin vielä sen, että kotonakin vosi miettiä sitä oman sänkyyn siirtymistä. Kun ei olisi niin suuri se ero nukkumiskuvioissa isän ja äidin luona, niin se helpottaisi lasta.