Ruma kroppa ei sovi seksiin

Mulle merkkaa naisen luonne paljon paljon enemmän kuin kroppa. Jos tykkään naisen luonteesta niin varmaan tykkään sit kropastakin. Enkä ikinä arvostelis naisen kroppaa tai oman kumppanin kroppaa. Kerros nyt vaik sun mitat ni saadaan jotain käsitystä sun kropasta. Ei mullakaan oo häävi kroppa. Olen 167/80 mut ei naiset oo paljoo haukkunut.

Olisin voinu melkeen ite kirjottaa tän,niin samoja ajatuksia pyörii päässä: ihan nätti naama,mutta sitten kun riisutaan vaatteet pois niin ei siinä auta naamakaan enää.

Mä oon myös aivan vakuuttunut ettei sellasta miestä löydykkään,joka mun vartalosta tällaisenaan tykkäisi,toisaalta mun vartalon ongelmat onkin sitä luokkaa että hulluhan sitä ois jos tästä tykkäis...

Alla olevan "mies täältä35v" kommentti oli toki tosi ihana,
mutta sepä se,jos joskus jonkun miehen löydän niin kyllä se varmasti luonteesta tykkää,mutta vartaloon se sitten joutuu tyytymään,siis tyyliin et no onpa se aika kauheen näkönen alasti mutta on se sentään kiva...

Mutta aloittajalle: et suinkaan oo yksin ruman vartalosi kanssa,ehei on meitä muitakin...:)

En tietenkään ole nähnyt teitä alastomana (tai muutenkaan), mutta minusta on vaikea kuvitella, että nainen näyttäisi hoikkana miltään muulta kuin kauniilta. Kyllä saa olla aika huomattava määrä sitä läskiä, jotta se alkaisi näyttämään rumalta.

Älkää siis pitäkö itseänne rumina, vaikka ette ehkä näytäkään malleilta. Yleensä oma itsekuva on huomattavasti huonompi kuin mitä muut teistä ajattelevat.

Minä taas olen lihava tai ainakin pyöreä. BMI 27. Mulla on syömishäiriö ja stressaan koko ajan painostani. Mäkin oon ajatellut, että saa seksi loppua. Mulle kelpaisi vähän pyöreempikin mies kyllä. Mutta eipä oo löytynyt ilosilmäistä ja sympaattista nallekarhua mulle enkä jaksa enää etsiä.

Minulla mitat 164/58 eli normaalipainoinen olen. Mutta en ole niin sirorakenteinen, että minulle kävisi näin olemattomat rinnat kuin ne nyt ovat. Totta puhuakseni en ole nähnyt elämäni aikana varmaankaan kuin alle viisi ikäistäni/vanhempaa naista, joilla olisi ollut yhtä pienet rinnat kuin minulla. Ja he ovat kaikki olleet minua sirompia.
A-kuppeihin kun lisätään vielä kookas peppu, niin ei ole kaunis näky ei. En ole myöskään kuullut koskaan yhdenkään miehen pitävän isommista takamuksista, vaan kaikki tuntuvat olevan pikkupeppujen perään.
Kyllä tämä syö itsetuntoa, kun joka mies hehkuttaa isoja tai edes normaalin kokoisia rintoja. En halua seksiä, koska en halua kuulla enää ikinä sanoja:" on sulla ihan ok:t tissit..." Satuttaa. Parempi yrittää unohtaa koko vartalo ja miehet. Onneksi tosin seksiä ei tee nykyään edes mieli, kun katson itseäni alastomana kokovartalopeilistä.
Onkohan kenellekään kohtalotoverilleni käynyt niin, että olisi löytänyt miehen, joka pitäisi oman naisensa vartaloa maailman kauneimpana.

Just joo. Ei kaikile miehile merkkaa kroppa mitään. mulle ainakin riittää
luonne aivan hyvin.Musta pienet tissit on kauniit ja en muutenkaan haukkuisi ikinä kenekään tissejä.

No, itse sanoisin sinulle sen...että olet vielä nuori jos alla 30v. VIelä moni
kerkeää sanomaan sinulle ne kauniit sanat ja kehumaan kroppaasi.
Eikai sitä tuon takia selibaattiin kannata mennä.

terkuin mies joka muusta syystä selibaatissa ..mukavaa vappua

Niin. Olisi se niin kiva, että löytyisi miehiä, jotka pitäisivät normaalipainoisista pienirintaisista, suuripeppuisista ja sileäihoisista naisista. Mielestäni kasvoni eivät ole niin kauniit, mutta vartaloni saattoi olla. Mulla on nimittäin aika hyvä itsetunto siitä huolimatta, etten löytänyt miestä, joka olisi ylenmäärin ihastunut pieniin rintoihini. Masennuin sitten yksinoloon ja söin itseni läskiksi. Nyt on jo vähän rintojakin. Ei sekään auttanut! No, kuten edellä sanottiin, on vika naisen korvien välissä, jos hän on yksin. Mutta silti! Olisi kiva, kun kaikennäköisillä vartaloilla olisi innokas ihailija.

Et ole alkanut miettimään treenaamista. Ei pienet tissin ole mikään ongelma jos kroppa on muuten kuuma.

Makuja on monia, mutta jos ei arvosta edes itse itseään, niin olis paras ottaa lusikka kauniiseen käteen. Aloittaa sellainen harrastus josta saa liikuntaa ja hyvän mielen, siitä se itsensä arvostus lähtee. Niin ja syö terveellisesti.

Leveä perse on hyvä! Pienuutta arvostaa käsittääkseni vain naiset tai naistenlehtiä liikaa lukevat miehet (kaiken lisäksi sellaiset jotka välittävät enemmän siitä mitä muut ajattelee kuin omista tuntemuksistaan).

Pienet tissit voi olla hyvät jos on symmetriset tai muuten kauniit.

Ei mulla muuta.

no ei tuu heti mieleen

Mulle riittää se levee perse, kun nussisn sua takaa...niinkuin aina teen. Mitäs niistä rinnoista, ei ne sinne taa näy:) Laita yhteystiedot, voin nussia jo tänään, ja kehun sun persettäs, jos sopii??

Sen jälkeen ku oltiin vietetty ilta mun miehen ex-panon kanssa, se sano mulle että mulla "on kuuskymppisen kroppa. Roikkuu ja läskiarpia täynnä. Vaatteet päällä kelpais kelle vaan, mutta ilman ei kukaan koskis pitkällä tikullakaan. Hyi helvetti. " Peiliin ku katon, niin oikeessahan se on. Meillä ei oo seksiä, koska se ei halua ikinä. Platonista koskettelua on paljonki. Itken tosi usein, en enää viitsi ees meikata ku leviää kuitenki. Mikään määrä treenaamista ja diettiä ei koskaan tulis tehoamaan siihen et roikkuu ja on arpia. Ainoa, mihin kannattaa keskittyä, on siihen et mieli pysyis jotenki kunnossa, sille kun voi vielä tehdä jotain.

äskeiselle: Jätä tuo mulkku-miehesi ja tee se heti. Et sinä voi antaa tuollaisen ihmisen pilata elämääsi. Sulla on vain yksi elämä ja lupaan, että sullekin on olemassa oma ihana tyyppi, joka arvostaa sua sellaisena, kuin olet! :)
Kokemusta on.

VAI NIIN

Minulla on tasapaksuhko vartalo ja pienet rinnat. Olen reitevä ja pyllykin on muhkea. Mutta mitä väliä? :) Uskon, että vika on korvien välissä jos kuvittelee olevansa niin ruma, että ei seksiä saa. Hoitakaa itsetuntonne kuntoon, niin alkaa seksinmahdollisuudetkin kasvamaan. Kyllä tuolla kaduilla näkee ei-niin- hurmaavan näköisiä ihmisiä seurustelukumppaneineen, enkä todellakaan usko, että he kaikki elävät selibaatissa.

Meitä miehiä on loputtoman moneen lähtöön ja makumme vaihtelevat yhdestä äärilaidasta toiseen ja on kaikkea siltä väliltä. Vaikka naisella olisi kuinka barbi-nukkemaiset mittasuhteet ja muodot en yksinkertaisesti pysty kiihottumaan, jos hän on ajellut häpykarvansa. Vastaavasti pienet rinnat, litteät pakarat, pömpöttävä vatsa jne. eivät estä minua kiihottumasta, jos pimppiä koristaa kiva karvoitus. Tässä nyt vain on yksi esimerkki siitä kuinka yksi pienikin yksityiskohta voi jonkun silmissä joko pilata tai pelastaa kokonaisuuden ;-).

Olen ihan varma että keskustelun aloittaja on monenkin miehen unelmanainen ;-). Kyllä se sopiva kumppani vielä löytyy :-)!

Minusta aloittaja voisi unohtaa pakkomielteisen kroppansa haukkumisen saman tien. Siitä ei ole mitään hyötyä sinulle itsellesi eikä kenellekään muullekaan. Se nyt vain on niin, että makuja on monia.

Minullakin on iso perse, ja mieheni on aivan hulluna siihen. Olen aina saanut positiivistä palautetta muhkeasta takalistostani. Iso ja pyöreä peppu vetää luonnostaan niitä persemiehiä puoleensa. Ei minua ole koskaan kukaan vain pikkupepuista tykkäävä lähestynytkään. En nimittäin myöskään piilottele perääni, vaan tykkään tiukoista farkuista.

Nyt kun asiaa mietin, niin on minulla pienirintaisia ja isoperseisiä ystäviäkin. Kyllä hekin ovat itselleen hyvät miehet löytäneet, tiettävästi kukaan ei ole joutunut kärvistelemään selibaatissa.

Sitäpaitsi noilla ulkonäköasioilla on merkitystä vain tiettyyn pisteeseen asti. Olin minäkin aina ennen sitä mieltä että pitkät ja laihat lipputankomaiset miehet ovat rumia, mutta sitten kuitenkin rakastuin hujoppiin. Nykyään hänen kroppansa on minusta kaunis ja seksikäs.

Sama täällä. Olen muuten ihan hoikka, mutta kaikki rasva mitä on, tuntuu kerääntyvän perseelle ja reisille, joten olen tyypillinen päärynä. Minulla on myös d-kuppi, joten rinnat ei tosiaan ole pystyt ja kiinteät. Vartaloni on todella ruma, joten eipä ole muuta vaihtoehtoa kuin elää yksin.

Miehet on todella pinnallisia ja todella tarkkoja naisen virheiden suhteen, joten ei tälläisellä tavallisella suomalaisella persjalkaisella naisella ole mitään toivoa löytää miestä, joka tykkäisi. Mutta meitä riittää, joten yritä olla surematta! :(

Ei seksissä ole oikein mitään järkeä rumalle naiselle, koska meitä ei voi kukaan mies haluta ja harva nainen haluaa olla pelkkä masturbaatioalusta samalla kun mies ajattelee jotakuta muuta.

Eikö kannattaisi mennä sitten kuntosalille mostelemaaan painoja ja jumppaamaan jos on ruma kroppa. Ei se kroppa siel kotona parane yhtään?

Hm. Vai että rintojen pitäisi olla symmetriset. Entäs jos ei ole? En taida uskaltautua seksiin minäkään enää ikinä sillä minulla on isot mutta eri pariset rinnat. Häpeän ja inhoan niitä. Muuten olen kropaltani ja ulkonäöltäni sanotaanko vaikka onnekas. Enpä taida enää uskaltautua riisuuntumaan kenenkään miehen kanssa.

näinhä se on että timmit tytöt nauttii enempi vaihtelevasta seksistä ja pullatytöille riittää se hali jos vähän hydraulikkaa harrastaa nek un ei tunne niin sinut olevan kropan kanssa

Jokaisella naisella, oli hän kaunis tai ruma, on oma sisäinen minuuden osa, joka on osa/yhteydessä voimaannuttaviin naisjumalattariin. Älkää aliarvioiko itseänne, se on suuri synti jota vanhana kadutte.
Masentunut mieli näkee kaiken, ja varsinkin oman itsen, rumana ja arvottomana. Jos on sellaisia fiiliksiä, selibaattia parempi vaihtoehto on puhua, puhua asia, huoli, murhe ulos. Ystäville, äidille, miespuoliselle ystävälle, jos ei ole muita niin psykologille, terapeutille. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru vain puolet surusta.
Aloittaja: sulla on ollut mulkkuja poikakavereita, jotka ovat ihastuneet kauniisiin kasvoihin, varmaan joitakin omasta mielestään komeita alfauroksia. Etsi parempaa seuraa jatkossa! Siis henkisesti tasokkaampaa. Kyllä sellaistakin on, kunhan avaat omat silmäsi.

Olen 37 v. mies ja edellisessä suhteessa minua huijattiin kaikin tavoin, meni rahat, omaisuus ja luottamus ihmisiin...nyt oon ollu n.2,5 vuotta täydellisessä selibaatissa koska haluan että se tapahtuu vasta kun voin luottaa toiseen.
Minulle naisen vartalo on kauneimmillaan aina, pidän itse pienistä rinnoista paljon eikä vartalon muoto ole tärkeä. Suurin ongelmani on että olen toivottoman ujo ja koska en käy baarissa en ehkä tule enään koskaan tapaamaan ketään.

Täällä kohtalotoveri, jolla myös nätit kasvot ja ruma kroppa. Tissit kuin ampiaisen pistot, takamus isohko eikä kummoista vyötäröä. Miesten positiivista huomiota en ole saanut osakseni,mutta koska tilanne on ollut aina tällainen,siihen on tottunut ja turtunut. Kerran, pari tuntemattomat kehuneet peppua (säälittävää, mutta kun muutaman kerran elämässään saa yllättävää positiivista palautetta, sen muistaa, kun vittuilua on saanut kuulla yli sietorajankin..). En siis todellakaan ole mikään miesten unelma, enkä ollut sitä timmimmässäkään kunnossa.Olen lisäksi käynyt elämässäni todella vaikeita asioita läpi, joiden aiheuttama masentuneisuuss varmasti näkyy minusta,mikä ei tunnetusti lisää viehätysvoimaa.

Hiukan paremmassa, tosin lyhytkestoisessa elämänvaiheessa, jaksoin itse olla positiivisempi, hyväksyvämpi ja tasapainoisempi itseni, muiden ihmisten ja elämän suhteen. Tapasin sitten noihin aikoihin sattumalta miespuoleisen tutun ja enemmän minun kuin hänen aloitteestaan aloimme seurustella.

Tämä suhde jatkuu yhä, pitkälti tottumuksesta, ja elämän olosuhteista johtuen. Suhde ei ole ollut koskaan suurta intohimoa, mutta mies on ns. kunnollinen, rehellinen, kiltti, hellä, ehdottoman lojaali, mutta melko epäsosiaalinen ja epävarma, monen mielestä varmaan ns. alemman tason mies. Alkuun olin häneen toki ihastunut ja itse seksuaalisesti hyvinkin aloitteellinen ja innokas, vaikka rintojani häpeilinkin. Mies kuitenkin selkeästi osoitti haluvansa minua ja kerrottuani epävarmuudestani, kehui kasvojani ja vartaloani. Erityisesti miestäni kiihottaa pyöreähkö peppuni ja ns. normaalipainoisuuteni, eivätkä lähes olemattomat tissini aiheuta inhon väristyksiä, alkuun hän niistä kuitenkin kertomansa mukaan hieman hämmentyi ja ehkä pettyi. Mutta sanojensa mukaan kun 2/3 pelittää eli kasvot ja peppu, niin rinnat eivät ole "deal breaker". Ja mies kyllä hyväilee myös rintojani (sen mitä niissä nyt on kosketeltavaa) vaikka itse koen sen välillä melko kiusalliseksi . Suhdetta ob nyt nyt yli 5, mutta alle 10 vuotta takana ja seksin määrä ja laatu vaihdellut, toki vertailukohtaa minulla ei ole. Mies kokee jutteluidemme perusteella seksin edelleenhyväksi ja minut riittävän haluttavaksi, mutta itse olen tympääntynyt ja pettynytkin itseeni ,mieheen ja suhteeseemme. Niin ikävää ja kypsymättömän kuuloista kuin se onkin, en ole vieläkään täysin hyväksynyt kehoni "virheitä" enkä koe itseäni "täydeksi naiseksi" ja uskon useimpien miesten suhtautuvan minuun alentuvaisesti ja pilkallisesti. Niin pinnallista porukkaa olen elämäni varrella valitettavasti kohdannut.

Mutta viestini siis sinulle on se, että varmaankin on mahdollista löytää mies, joka pitää sinua kiihottavana ja ihanana (ennen kaikkea), mutta tuskin niiden kaikkein ns, "suosituimpien", sosiaalisten ja komeiden miesten joukosta, varsinkaan, jos et itse ole sinut vartalosi kanssa ja nauti naisena olemisesta siitä huolimatta, ettet täytä jotakin tiettyä kulttuurista ihannetta. Se, että pidät itsestäsi ja elämästäsi, lisää kummasti viehätysvoimaa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaaakin.

No mutta pää pystyyn, jos on edes joku osa nätti niin sehän riittää! Itselläni ollut aina iso takamus ja pienehköt rinnat, paino vaihdellut laihasta lihavaan, eikä koskaan ole tarvinut selibaattiin ryhtyä. Korvien välissä on usein ainoastaan parannettavaa, kaikenlaisille vartaloille löytyy kyllä kannattajansa. Näin ylipainoisenakin kun vientiä riittää niin uskoisin sen johtuvan ainoastaan siitä että rakastan itse itseäni ja se näkyy ulospäin!

Tiedän täysin miltä sinusta tuntuu. Tai siis en itse ole selibaattia aloittanut, sillä elän parisuhteessa, mutta se tunne miten mieheni joutuu tyytymään kroppaani, jotta voi muuten olla kanssani. Jotenkin helpottaisi tätä suhteessa elämistä jos mies suostuisi vaikka käymään vieraissa tai jotain, mutta kun on niin vannoutunut vain yhdelle naiselle. Emme ole edes seurustelleet kovin kauaa, mutta joka päivä mielessä pyörii että pitäisi erota, kun tuntuu ettei vaan pysty täyttämään miehen toiveita ja haluja tämän näköisenä. Minulla kun ei ole edes nätti naama. Tissit kyllä löytyy mutta ihan ruman muotoiset nekin..

Vinkkinä aloittajalle että korseteilla ja sukkanauhoilla saa "muokattua" vartaloa. Mekin mieheni kanssa pannaan usein niin että minulla on vaikka mekko päällä tai jotain, niin ettei sitten halut lopu ainakaan sen takia. En tiedä kauanko suhdetta voi näin jatkaa. Toisaalta jos saisin itsetuntoni korjattua, enkä häpeilisi vartaloani näin paljoa, saattaisi suhdekkin pelastua.
(Ja vielä vinkkinä aloittajalle, että jotkin e-pillerit suurentavat rintoja ihan reilustikin, että kannattaa kysyä lääkäriltä)

Ei kaikki miehet todellakaan ole isojen rintojen perään. Itse olen paremminkin mieltynyt niihin pienempiin. Peppujen suhteen varmaan menee mieltymykset samoin. Jos ihan tilastollisesti ajatellaan niin eiköhän ihmisten mieltymykset jakaudu ihan normaalijakauman mukaisesti - eli kaikelle löytyy tykkääjänsä! Joten ei ole syytä vaipua epätoivoon.

Ja uskaltaisin ihan perstuntumalta sanoa että naiselle kuin naiselle riittää vientiä aina. Markkinoilla naisille on kysyntää runsaasti enemmän kuin tarjontaa, joten kyllä naisilla se elo on tässä suhteessa helpompaa kuin miehillä. Chris Rockilla oli mielenkiintoinen teoria siihen miksi naiset kieltäytyy seksuaalisista kanssakäymisistä helpommin ja enemmän kuin miehet... :D
http://www.youtube.com/watch?v=XMiyg87UhL4

Hyvää päivää!!!

Olen komea nelikymppinen mies, ja en ymmärrä asennettasi? Jokainen nainen on kaunis alastomana, naisen vartalo ei voi olla ruma! Jos et ole tyytyväinen ulkoiseen olemukseesi, harrasta liikuntaa?

Minulla on ollut teini-ikäisestä lähtien suuria ongelmia hyväksyä vartaloni. Olin yläasteelta lähtien rintava ja reidet ja takapuoleni uhkaa painovoiman kaikkia lakeja :D Raskausarpeja riittää vaikka muille, vaikka en ole synnyttänyt! Vyötärö on taas kamalan pieni. Kärsin siis ns. x-tyypin vartalosta. Joo, kaikkien miesten tulisi olla hulluna tällaiseen vartaloon, mutta kun olen todella lyhyt, vartaloni näyttää... eletyltä) Olin aikoinani koulukiusattu yläasteen ja lukion ajan ulkonäön vuoksi. Ja koulustressin ja kiusauksen takia sairastuin anoreksiaan. En edes huomannut muutoksia kehossani, vaikka vaa'an lukemat vaipuivat alas. Oli ihanaa, kun olin hoikka. Harmi vain, että läheiseni haukkuivat silti olemustani. Sitten tapasin miehen, joka muutti maailmani. Hän sanoi rohkeasti, että minulla riittäisi miehiä, kunhan saisin hieman lihaa luitteni ympärille. Olin hämilläni, ajattelin, että eikö kaikki miehet halua isorintaisen kapea-uumaisen naisen. Kun huomasin ajattelumaailmani olleen aivan pielessä, ja totesin, että ei minun persoonani muutu olin minä hoikka tai en. Painoni alkoi nousemaan pikkuhiljaa. En voi vieläkään uskoa, että tarvitsin jonkun miehen parantuakseni vartalokompleksistani. Hän on ihana. Kehuu aina vartaloani (vaikka siinä roikkuu siellä sun täällä jotakin :D ) ja viimeksi sanoi, että höpö, höpö, mitään kuntosalilla käymistä. Sanoi,että voisin olla vielä isompikin. Kyllä aidot miehekkäät miehet pitää naisista, joilla on muotoja ja pienet rinnatkin on kuulemma seksikkäämmät ;) Itsevarmuus omasta vartalosta on kuulemma seksikästä. Pitää vain yrittää muuttaa omaa ajattelumaailmaa oman kehon suhteen!

Tuskin kroppasi niin ruma on. Itsekin muistan olleeni yli 30 vee, kun minua eka kerran sanottiin sieväksi tai hyväkroppaiseksi. On varmaan sanottu ennenkin - en ole vain kuullut/ymmärtänyt/uskonut.

Koko teini-iän ja nuoren aikuisuuden odotin rintojen ihmekasvua. Ei tapahtunut. Pienet ovat edelleenkin. Monet miehet sanovat niitä käsiinsopiviksi. Kaunista. siis tuo käsiinsopiva.

Pienet rinnat valuvat vanhemmiten vähemmän kuin suuret. Tarvitsee vähemmän panostaa rintaliiveihin ja kiinteyttäviin voiteisiin rinnanpienennysleikkauksista ja niskavaivoista puhumattakaan. Pienet rinnat ovat liikkuessa tai urheillessa käytännölliset. Rakastan pienten rintojeni herneiden kokoisia nännejä. Pienirintainen nainen voi säilyä tyttökroppaisena hyvin pitkään. Suuret valuvat rinnat vanhentavat nuortakin naista.

Toki itsekin kammoan vartaloani joiltain suhteilta. Laihduin paljon edellisenä talvena. Nyt kilot ovat tulleet takaisin. En pidä pehmeydestä ja lantion ja takamuksen kaarista. Vaikka miehet ovat asiasta eri mieltä. Muotoja on kuulemma nyt sopivasti.

Oleellisinta on varmasti itsensä hyväksyminen. Omassa kropassa viihtyminen. On niin kovin erilaisia vartaloita molemmilla sukupuolilla. Harvapa miesystävistänikään on kiiltokuvan kaunis ollut. Miksi sitä pitäisi edellyttää minulta? En piilottele puutteitani. Kun rintoja ei juurikaan ole, en käytä myöskään toppauksia. Kun riisun vaatteet, alta paljastuu jotain haluttavaa, ei valheellisten lupausten vuoksi pettymys.

Kropan lisäksi on oleellista, miten sitä käyttää. Asennot, eleet, liikkeet. Kokonaisuus. Seuratkaa joskus Burleskia. Olen nähnyt vain telkusta, mutta auttaa varmasti hyväksymään itsensä. Ja osoittaa, miten upealta voi näyttää, vaikkei ole nykynormien näköinen.

Kroppa on tehty käytettäväksi, koko iäksi. Olipa sitten millaista prototyyppiä tahansa.

Ootko koskaan miettinyt että sexi on kokonaisuus eikä siinä ns. ruma kroppa haittaa jos oikeesti välittää toisesta. Sulla ei vissiin oo ollu koskaan sellasta miestä joka on sust välittäny. Ei ole olemassa rumia tai kauniita kroppia jos löydät se oikean.