Epätietoisena

Vaikka aika vapaamielinen olenkin, niin emmä lähtis menee avikseen tollaseen systeemiin. Muuten vois toki pitää kivaa niin kauan kun tuntuu hyvältä. Vaikka, itse kunkin täytyy ne omat päätöksensä tehdä. Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti, paitsi jos niitä on on siinä kaupassa jo kolme tai neljä niin sitten loppuu sananlaskutkin kesken. Jotenkin tollasessa tulis ainakin mulle vähän aisankannattaja-fiilis. Paitsi jos tollasesta _ihan oikeesti_ tykkäät ja nautit, niin why not. Mutta, jos yhtään toi asetelma v.tuttaa, niin tässä vaiheessa on vielä mahdollisuus perääntyä...

-Pera

Olisin kyllä tosi epätietoinen itsekin...tai ehkä mielummin järkyttynyt, hämmentynyt, palikalla päähänlyöty.
Aika yllättävä tarina. Minä pidän itseäni hyvinkin suvaitsevana tyyppinä, mutta tuo tuntuu oudolta. Ihmettelen suuresti, että miksi ihmeessä??? Lasten tähden??? Mitä ne lapset siitä hyötyvät, että äiti harrastaa seksiä isin kanssa, joka asuu maailman äärissä ja äiti olisi naimisissa toisen setän kanssa ja jonka kanssa myös mahdollisesti on siskoja/veljiä ja se isi olisi kotona. No, ei kai ne sitä seksiä lasten nähden harrasta, no ei tietenkään ei kukaan täysjärkinen. En todella ymmärrä kuviota enkä ikinä ole moisesta kuullut. Ymmärrän, että seksi liittyy lasten alullesaattamiseen hyvinkin kiinteästi useimmissa tapauksissa, mutta mitä se sitten enää lasten elämään vaikuttaa, jos vanhemmat ovat valinneet eri tiet.

...ei voi muuta sinusta sanoa. Miten voit hyväksyä sen että akkasi panettaa itseään muilla vaikka seurustelee sinun kanssasi, voi tsiisus ....
Jos hän todella välittäisi sinusta niin tuskinpa tekisi tuollaista.
Siis lastenko kannalta on hyvä asia että vaimosi panettaa itseään kolmella eri miehellä (sinä mukaanlukien...kai), en ihan heti ymmärtänyt tuota pointtia.
Ei oikein muuta tule k.o. naisesta mieleen kuin että horo mikä horo.
Aiotko itse liittyä kerhoon näiden kahden seuraksi, kun akkasi löytää seuraavan....

Kiitoksia vastauksista, vaikka eivät ne minua vielä kovin paljon auttaneet. Naisten näkemyksiä vähän odottelin, ja taisi eräs "pusu" siltä kantilta vastailla. Hänkin oli lähinnä järkyttynyt, "palikalla päähänlyöty". Joltakin loppuivat vanhat sananlaskut kesken. Mutta nämä ovatkin niitä uusioperheiden ongelmia. Minäkin tiedän tapauksia, joissa lapset saavat tosissaan vaivata päätään opetellessaan, kuka on kenenkin isä ja äiti. Mutta eletään sitä silti vaan, ja elää pitää, yhdessä senkin asian kanssa. Kamalaltahan se voi kuulostaa yhtäkkiä, että meillä naisystävän kanssa tämmöinen juttu on päässyt muotoutumaan. Ystävättärelläni on joka tapauksessa ollut elämää ennen kuin me tapasimme, ja siitä on nämä lapset, joista on vastuu kannettava. Tässä nyt pitäisi ihminen tuntea, eikä vain sanoja asetella, mutta minusta on kumminkin tuntunut oikealta sekin, että vaimolla, tai siis tulevalla vaimollani, on ollut nämä entiset miessuhteet, ja että niissä on niinkin tärkeää vielä jäljellä, että sitä saatetaan pitää yllä sängyssäkin. Voihan tästä järkyttyä, ja olen minäkin kahden vaiheilla, vaikka tässä joudun nyt vaan puolustelemaan. Mutta minä nämä ihmiset tunnen, ja puhun nyt vain heistä, enkä yleisesti, ja olen ajatellut, että naisella saa olla "miesystäviä". Tästä olemme ystävättäreni kanssa keskenämme puhuneet. Ja kun naisella on "miesystävä", niin siinä on jo tuo sukupuoli mukana, ja erotiikkaa ehkä. Ja näissä suhteissa sitä on kumminkin ollut. Ja jos siinä on kyse "ystävyydestä", eikä vain "seksin harjoittamisesta", niin kuin joku kirjoitti, ja jotkut vielä pahemmin, niin siihen silloin kuuluu myös luottamus ja vastuu. Me on siihen haluttu luottaa ja sitä kehittää. Voihan siitä tulla "kolmannen korvapuusti", tapauskohtaisiahan nämä aina ovat, ja pitäisi tuntea ne ihmiset lähemmin. Moneksihan meitä on. Ystävättäreni haluaa pitää lastensa isät edelleen mukana perheessä, läheisissä suhteissa, ja jopa sillä voimakkaimmalla tavalla, millä nainen voi olla suhteessa mieheen. Eli siis lapsensa isään. En minä kiellä, ettenkö olisi ollut välillä tyrmistynyt, ja vieläkin olen, mutta täytyy sanoa, että hyvin vaimo on osannut minut siinä asiassa lepyttää. Minä sanon jo vaimo, ja kirjoitin sen jo tuonne aikaisemminkin. Kyllä minulla on vakaa aikomus avioon pyrkiä tämän ihastukseni kanssa ja niilläkin ehdoilla, joilla tässä on eletty. Mutta sitä minä olen itsekin ihmetellyt, että minä koen tavallaan ystävyyttä näihin vaimoni entisiin miehiin, siis hänen lastensa isiin, enkä koe heitä uhkana vaan mahdollisuutena. Minä ajattelen, että he ovat olleet aikanaan samassa asemassa kuin minä nyt. Hyvin ainutlaatuisessa asemassa itse asiassa, ja minäkin olen halunnut heihin siinä mielessä tutustua. Kyllähän meissä miehissä on paljon ollut napalankoja maailman sivu, ja miksei sitä voitaisi ihan avoimesti tunnustaa. Tilanne oli jo olemassa, kun minä kuvioihin tulin, ja tavallaan olen jo tottunut siihenkin ajatukseen, että tämmöinenkin lauma voisi täällä laiduntaa. En osaa olla mustasukkainen näille miehille siitä, mitä heidän ja tulevan vaimoni välillä on tapahtunut ennen minua. Tavallaan olen utelias jopa jatkamaan ja katsomaan mitä tästä tulee. Ja lasten kannalta, joku kysyi sitäkin, voisi olla ennalta arvaamattoman paljon hyötyä ja tukea ja iloa jatkossa siitä, että heidän biologinen isänsä olisi siellä taustalla edelleen myös biologisessa yhteydessä äitiin. Eli sillä tavalla osa perhettä. Mutta kuten sanoin, minä olen edelleen kovasti kahden vaiheilla, kun tämä kumminkin on vielä niin uutta.