Kuinka kriittisesti suhtaudut omaan ulkonäköösi?
Tällä palstalla on kyllä paljon ulkonäkö aiheista keskustelua, mutta hyvin usein se liittyy pelkästään siihen vastakkaisen sukupuolen ulkonäköön. Mutta entäpä se oma peilikuva sitten? Oletko tyytyväinen omaan ulkonäköösi vai pidätkö itseäsi vähemmän viehättävänä, jopa rumana?
Itse en ole aiempina vuosina kovinkaan paljoa peiliin tuijotellut, mitä nyt vähän vessanpeilistä katsonut että onko parta ajettu ja hiukset siististi kun kotoa olen lähtenyt. Mutta nyt kun sain tämän itseni "parantamisen" -ajatuksen, niin olen alkanut suhtautua omaan ulkonäkööni entistä kriittisemmin. Ostin jopa ison peilin seinälle, kun ei minulla sellaista ollut ja tuota omaa peilikuvaa tulee nyt ihan päivittäin katseltua ja joka päivä huomaan olevani entistäkin tyytymättömämpi omaan ulkonäkööni.
Voiko tämä oman ulkonäön liika tuijottelu ja murehtiminen olla ihan haitaksikin näin sinkkumiehelle, vai pitäisikö tähän omaan ulkonäkökriittisyyteensä suhtautua vain motivaatiota lisäävänä tekijänä?
Kuinka krittinen olet omaa ulkonäköäsi kohtaan?
66
458
Vastaukset
- crazycyborg
Peiliin tulee kyllä katseltua toisinaan aika runsaasti, mutta ihan muista syista kuin oman karvaisen turpani arvointia.
- Luu kurkkuun
En ole koskaan ollut kriittinen oman ulkonäön suhteen vaikka olen muuten hyvin itsekriittinen.
Ainoat asiat joista ulkonäössä olen huolta kantanut ja samaa odotan naiselta on että keho on ns. kuosissa sekä ollaan siisteinä jne.
Mutta kun aloin aktiivisemmin etsiä seuraa niin huomasin että olen naisten mielestä aika usein suoraan sanottuna jos en epäviehättävä niin ainakin vähemmän miehekkään haluttava kuin monet muut miehet.
Edelleen katselen omaa peilikuvaani kuten ennenkin ja mitä se auttaa siitä murehtiminen jos ei halua mennä leikkaukseen parantelemaan ulkonäköään?
Siinä ei itkut auta kun nainen vilkaisee ja toteaa että hän valitsee mieluummin seksikkään naaman omaavan tylsämielisen mörököllin kuin minut.
Jos sinulla on liikakiloja, ryhti on huono tai tahdot kokeilla eri tyyliä. Muuten niin älä jaksa välittää koska et sinä sille mitään mahda. Naiset valisee mitä valitsee yleensä ihan panetusten perusteella. Suotta siitä alkaa itseään moittimaan. - ..,.,..,,,,
Kun olen lukenut näitä sun juttuja miehekkään harrastuksen keksimisestä, ulkonäöstä yms. ja siitä miten ihmeessä iskeä nainen, niin mielessäni on alkanut pyöriä, kuinkahan monta naista sinulla on suunnitelmissa kaataa... Eikö yksi riittäisi koko loppuelämäksi? Yksi mukava ja fiksu tyttö/nainen.
- cmbnc,vnc,
Se yksi nainen voi lähteä koska tahansa, eli realistista on varautua kaatamaan useampi.
- dgfdj.hg
cmbnc,vnc, kirjoitti:
Se yksi nainen voi lähteä koska tahansa, eli realistista on varautua kaatamaan useampi.
Se yksi mies voi lähteä koska tahansa, eli realistista on varautua kaatamaan useampi.
- cmncbmnc
dgfdj.hg kirjoitti:
Se yksi mies voi lähteä koska tahansa, eli realistista on varautua kaatamaan useampi.
Juuri näin myöskin.
- jackaroo
---Kun olen lukenut näitä sun juttuja miehekkään harrastuksen keksimisestä, ulkonäöstä yms. ja siitä miten ihmeessä iskeä nainen, niin mielessäni on alkanut pyöriä, kuinkahan monta naista sinulla on suunnitelmissa kaataa... Eikö yksi riittäisi koko loppuelämäksi? Yksi mukava ja fiksu tyttö/nainen. ---
Niin no, kyllähän se yksi nainen riittäisi ihan hyvin ja kaikkein paras hommahan se olisi jos sitä jo ensitreffeillä tapaisi tuon naisen ja kaikki menisi kerralla putkeen, mutta olen kyllä sen verran pessimisti että en usko noin kuitenkaan oikeassa elämässä käyvän.
Kyllä minun pitää varmasti pystyä ottamaan kymmeniin naisiin kontaktia, käymään useilla treffeillä eri naisten kanssa jotta minä voisin löytää sellaisen naisen jonka kanssa olisi sitä molemminpuolista kiinnostusta ja yhteisiä tavoitteita elämässä.
Mun pitäisi varata aika parturiin niin ulkonäkö olisi kunnossa kun sen tekee. Mutta toisaalta mitä jos kasvattaisi hevi-letin? Äh kyllä se pitää käydä siistimässä parturissa.
Enempään joutuu jo varaamaan ajan plastiikkakirurgilta, joka on ei kiitos.
Tosin kukaan ei ole koskaan sanonut mitään mun ulkonäöstä onko ruma vai komea, ainoastaan yks känninen 50:n nainen sanoi kerran 2kk:ta sitten että olen komea. Joten ei voi tietää miltä näyttää. En sitten lataa profiiliin kuvaa se on varma.- jackaroo
Minunkin pitäisi varmaan kohta käydä parturissa, olen käynyt vain kerran parturissa täällä Helsingissä ja hirmu kallista oli. Miesten hiustenleikkuu maksoi 28 euroa!
Uusi tyyli pitäisi löytyy niin pukeutumisen kuin hiustenkin osalta, joten eipä tuo kyllä haittaa vaikka vielä muutaman viikon näitä kasvattelisinkin ja ehkä se parturi osaisi sitten leikata jonkin uudemman tyylin minulle, ilman että tulisi aina automaattisesti tämä sama mikä minulla on ollut jo vuosien ajan. - sir_eino
jackaroo kirjoitti:
Minunkin pitäisi varmaan kohta käydä parturissa, olen käynyt vain kerran parturissa täällä Helsingissä ja hirmu kallista oli. Miesten hiustenleikkuu maksoi 28 euroa!
Uusi tyyli pitäisi löytyy niin pukeutumisen kuin hiustenkin osalta, joten eipä tuo kyllä haittaa vaikka vielä muutaman viikon näitä kasvattelisinkin ja ehkä se parturi osaisi sitten leikata jonkin uudemman tyylin minulle, ilman että tulisi aina automaattisesti tämä sama mikä minulla on ollut jo vuosien ajan.Kasvata heviletti. Mäkin koitan kasvattaa tukkaa takaisin.
- jopän
Vaihtelee aika paljonkin. Joskus olen ihan tyytyväinen, jopa mielestäni hyvännäköinen. Joskus taas tuntuu että kaikki on pielessä. ulkonäkö kyllä vaikuttaa hurjasti omaan itsetuntoon ja jos on itsellä sellainen olo että on aivan ääliön näköinen niin ei tuu pahemmin mieli lähestyä ketään vaan koittaa vaan hautautua johonkin massaan.
Jos kaupungilla vaikka vilisee viimesen päälle laitettuja nuoria ja kauniita tyttöjä ja nuoria naisia, alkaa itsestä yhtäkkiä löytääkin vikoja sieltä sun täältä. Aina löytyy joku jolla on paksummat hiukset, kauniimmat kasvot, pitemmät jalat, sopusuhtaisempi vartalo..ym. kuin itsellä. Tallinnassa sai myös kehiteltyä ties millaisia ulkonäkökomplekseja, kun todella monet naiset olivat niin viimeisenpäälle laitettuja, hiuslisäkkeisiin, tekokynsiin, rusketukseen, kauneushoitoihin, kauneusleikkauksiin, muotivaatteisiin ja ties mihin kikkoihin turvautuneita. Siellä huomas laittautuvansa itsekin kauemmin ku normaalisti..- junassakin on wlan
Komppaan tätä, itsekin olen huomannut sen että minusta tulee aina kriittisempi itseäni ja varsinkin omaa ulkonäköäni kohtaan kun näkee nuoria ja kauniita naisia tulevan vastaan. Ei tuota osannut edes ajatella noin silloin aikoinaan kun oli itse vielä nuori, vaikka kyllä minä silloinkin peiliin tuijottelin ja omasta ulkonäöstäni huolehdin.
Itänaiset pukeutuvat näyttävämmin ja kyllä minäkin vähän hienompaa vaatetta aina Pietarin matkalla päälleni laitan kun tulee siellä työnpuolesta aina silloin tällöin käytyä. Ensimmäisellä vierailukerralla taisin olla koko 50 hengen toimistossa ainoa nainen jolla ei ollut korkokenkiä jalassaan, mutta sen jälkeen on kyllä aina ollut kun tuolla olen käynyt.
- .,.,;............
Jackaroo, paa vaan profiiliisi kuva. Kyllä palstalaiset antaa siitä objektiivisen arvion...
- jackaroo
Objektiivisuus ei kyllä ole se sana mitä tämän palstan kirjoittelijoista käyttäisin tuon asian suhteen.
En minä aio nettiin omaa kuvaani laittaa, en tälle palstalle, enkä varmasti edes noihin nettideittihin mitä aion tässä jossain vaiheessa kokeilla.
- sad but true
olen hyvinkin kriittinen ulkonäköäni kohtaan. Siinä on epäsuhtaa, että syön terveellisesti ja liikun paljon, mutta silti on ulkonäössä paljon korjailtavaa. Plastiikkakirurgiaan en kuitenkaan aio turvautua, vaan mieluummin olen sitten sinkkuna.
Olen siisti, en haise hieltä ja omaan käytöstavat, mutta en aio ryhtyä siihen, että alkaisin kävellä arkisinkin korkokengillä ja meikkaisin päivittäin. Elämässäni on niin paljon kaikkea muuta, että en jaksa kerta kaikkiaan vaivautua miellyttämään miehiä vain siksi, että jos joku sattuisi minut jostakin kassajonosta bongaamaan.
Todennäköisesti naamakuvani ei miellytä, koska vaikka satoja kävijöitä on ollut profiilissani, niin viestejä ja flirttejä ei satele. Ehkä pitäis hommata nenäleikkaus, kasvonkohotus, piilolinssit, personal trainer jne jne... - ES
Olen ollut suorastaan sairaalloisen kriittinen ulkonäköäni kohtaan ja itkenyt aikaisemmin sen takia usein: en voi ikinä kelvata kenellekään. Nykyään olen lähinnä väsynyt ja turhautunut ulkonäön suhteen. Sellainen olo etten enää osaa sanoa ulkonäöstäni mitään.
Miehetkin varmaan ajattelevat omaa ulkonäköään ja kelpaavuuttaan paljonkin, mutta yleensä miehet eivät sano sitä ääneen, mikä on aika outoa. Kyllähän kaikki ihmiset näyttävät joltain, paitsi ne jotka ovat astraaliolentoja. Toisaalta voi epävarmana mennä helposti liiallisuuksiin: ulkonäköä on helppo syyttää, koska se on niin konkreettinen.
Kun sinulla on nyt tarve käsittää ulkonäköäsi, niin ulkonäköpiirteet voi jakaa sellaisiin joille voi tehdä jotain ja sellaisiin joille ei voi mitään. Ja on hyvä tajuta, mitkä ovat omat vahvat puolet ulkonäössä ja mitkä heikommat, niin voisi korostaa hyviä puolia ja korjata tai häivyttää huonoja puolia tai ainakin olla tuijottamatta niitä itse.- also_sprach_jungfrau
"Olen ollut suorastaan sairaalloisen kriittinen ulkonäköäni kohtaan ja itkenyt aikaisemmin sen takia usein: en voi ikinä kelvata kenellekään. Nykyään olen lähinnä väsynyt ja turhautunut ulkonäön suhteen. Sellainen olo etten enää osaa sanoa ulkonäöstäni mitään."
Minulla on ihan sama. Tai nykyään se ehkä heittelee jonkin verran: jonain päivinä en voi sietää ulkonäköäni enkä haluaisi astua ulos ovesta, jonain päivinä en välitä siitä tippaakaan. Niinä päivinä, kun en välitä tippaakaan, on helpompi olla itsevarma ja hymyilevä, ja jostain syystä silloin ihmiset katsovat myös enemmän silmiin ja hymyilevät enemmän (pitävät sitten "nättinä" tai ei). Kun sanon, etten välitä tippaakaan, en tietenkään tarkoita että kulkisin rääsyissä hiukset rasvaisina ja hieltä löyhkäten, alistuneena rumuuteeni, vaan... hmm. Ero on siinä, että vilkaiseeko peiliin tarkistaakseen että kaikki on ok eikä suunpielissä ole hilloleivän jämiä, vai jääkö sitä peilikuvaa tuijottamaan kriittisesti. Mitä enemmän yritän huolitella ulkonäköäni, sitä lamaannuttavalta se tuntuu. Olisi todella mukavaa olla sellainen ihminen, joka osaa näyttää vaivattoman tyylikkäältä ja huolitellulta, vaikka sen eteen olisi nähnyt paljonkin vaivaa. Itse onnistun vain näyttämään epävarmalta ja tuskastuneelta, ja niinä harvoina kertoina elämässäni kun olen todella nähnyt vaivaa näyttääkseni hyvältä, tulos on ollut ihan täydellinen sotku ja katastrofi.
Ja mitä tulee jackaroon kysymyksiin... Liiallinen ulkonäön pohtiminen on haitallista, se on varmaa. Toisaalta tätä nykyä tuntuu jotenkin vaikealta keskittyä ulkonäköön "vain jonkin verran" tai "tarpeeksi". Huolitellun olemuksen vaatimukset ovat kasvaneet ihan järjettömästi, kun vertaa vaikka vielä 90-luvun alkuunkin. En tarkoita pelkästään sitä, että jokaisella pitäisi kulkea oma photoshoppaaja mukana, vaan ihan pikkujuttujakin kuten esim. minkälainen on siisti kampaus. Jos muutama hius sattuu sojottamaan minne sattuu, niin ne lasketaan jo epäsiistiksi, sairaannäköisiksi, katkeileviksi ja sähköisiksi hiuksiksi. Kun katson valokuvia 90-luvun alun tyylikkäinä pidetyistä ihmisistä, niin hiuksilta, meikiltä, vaatteilta ja yleensäkin kaikelta ei tunnuttu vaadittavan sellaista täydellisyyttä kuin nykyään. Hyvännäköinen - tai mikä tärkeintä, riittävän hyvännäköinen - oli vähemmälläkin. Yleensäkin siisteys tuntuu nykyään tarkoittavan steriiliyttä, ja siisti ulkomuoto sellaista, jossa ei ole pienintäkään säröä: olen esimerkiksi jo monta kertaa kuullut ihmisten sanovan, että pisamat tekevät kasvoista "likaisen näköiset". Mitä hittoa?
Pukeutumiseen on helpompi vaikuttaa kuin pärstävärkkiin, ja monet kanavoivat tyytymättömyytensä ulkonäön suhteen tyylikkääseen ja todella kalliiseen pukeutumiseen. (Olen totta kai itsekin huomannut, että on helpompi tuntea olonsa itsevarmaksi kun on nätti mekko päällä.) Mutta siinäkin mennään nykyään niin herkästi överiksi. Ei ole loppujen lopuksi yhtään sen vähemmän turhauttavaa ylläpitää täydellistä garderobia kuin täydellistä kroppaa tai naamaa. Tavallaan helpompaa, mutta kuitenkin yhtä lailla kilpailu, jossa ei voi voittaa. Varsinkin kun se kroppa ja naama, joihin ei ole tyytyväinen, eivät kuitenkaan lakkaa olemasta olemassa.
Kaikki esimerkit, mitä ylläolevista jutuista tulee juuri nyt mieleen, ovat naisia... mutta kyllä varmasti vastaavat täydellisyyden paineet haittaavat miestenkin elämää kasvavassa määrin. Etenkin mitä nuoremmista ikäluokista puhutaan. - also_sprach_jungfrau
also_sprach_jungfrau kirjoitti:
"Olen ollut suorastaan sairaalloisen kriittinen ulkonäköäni kohtaan ja itkenyt aikaisemmin sen takia usein: en voi ikinä kelvata kenellekään. Nykyään olen lähinnä väsynyt ja turhautunut ulkonäön suhteen. Sellainen olo etten enää osaa sanoa ulkonäöstäni mitään."
Minulla on ihan sama. Tai nykyään se ehkä heittelee jonkin verran: jonain päivinä en voi sietää ulkonäköäni enkä haluaisi astua ulos ovesta, jonain päivinä en välitä siitä tippaakaan. Niinä päivinä, kun en välitä tippaakaan, on helpompi olla itsevarma ja hymyilevä, ja jostain syystä silloin ihmiset katsovat myös enemmän silmiin ja hymyilevät enemmän (pitävät sitten "nättinä" tai ei). Kun sanon, etten välitä tippaakaan, en tietenkään tarkoita että kulkisin rääsyissä hiukset rasvaisina ja hieltä löyhkäten, alistuneena rumuuteeni, vaan... hmm. Ero on siinä, että vilkaiseeko peiliin tarkistaakseen että kaikki on ok eikä suunpielissä ole hilloleivän jämiä, vai jääkö sitä peilikuvaa tuijottamaan kriittisesti. Mitä enemmän yritän huolitella ulkonäköäni, sitä lamaannuttavalta se tuntuu. Olisi todella mukavaa olla sellainen ihminen, joka osaa näyttää vaivattoman tyylikkäältä ja huolitellulta, vaikka sen eteen olisi nähnyt paljonkin vaivaa. Itse onnistun vain näyttämään epävarmalta ja tuskastuneelta, ja niinä harvoina kertoina elämässäni kun olen todella nähnyt vaivaa näyttääkseni hyvältä, tulos on ollut ihan täydellinen sotku ja katastrofi.
Ja mitä tulee jackaroon kysymyksiin... Liiallinen ulkonäön pohtiminen on haitallista, se on varmaa. Toisaalta tätä nykyä tuntuu jotenkin vaikealta keskittyä ulkonäköön "vain jonkin verran" tai "tarpeeksi". Huolitellun olemuksen vaatimukset ovat kasvaneet ihan järjettömästi, kun vertaa vaikka vielä 90-luvun alkuunkin. En tarkoita pelkästään sitä, että jokaisella pitäisi kulkea oma photoshoppaaja mukana, vaan ihan pikkujuttujakin kuten esim. minkälainen on siisti kampaus. Jos muutama hius sattuu sojottamaan minne sattuu, niin ne lasketaan jo epäsiistiksi, sairaannäköisiksi, katkeileviksi ja sähköisiksi hiuksiksi. Kun katson valokuvia 90-luvun alun tyylikkäinä pidetyistä ihmisistä, niin hiuksilta, meikiltä, vaatteilta ja yleensäkin kaikelta ei tunnuttu vaadittavan sellaista täydellisyyttä kuin nykyään. Hyvännäköinen - tai mikä tärkeintä, riittävän hyvännäköinen - oli vähemmälläkin. Yleensäkin siisteys tuntuu nykyään tarkoittavan steriiliyttä, ja siisti ulkomuoto sellaista, jossa ei ole pienintäkään säröä: olen esimerkiksi jo monta kertaa kuullut ihmisten sanovan, että pisamat tekevät kasvoista "likaisen näköiset". Mitä hittoa?
Pukeutumiseen on helpompi vaikuttaa kuin pärstävärkkiin, ja monet kanavoivat tyytymättömyytensä ulkonäön suhteen tyylikkääseen ja todella kalliiseen pukeutumiseen. (Olen totta kai itsekin huomannut, että on helpompi tuntea olonsa itsevarmaksi kun on nätti mekko päällä.) Mutta siinäkin mennään nykyään niin herkästi överiksi. Ei ole loppujen lopuksi yhtään sen vähemmän turhauttavaa ylläpitää täydellistä garderobia kuin täydellistä kroppaa tai naamaa. Tavallaan helpompaa, mutta kuitenkin yhtä lailla kilpailu, jossa ei voi voittaa. Varsinkin kun se kroppa ja naama, joihin ei ole tyytyväinen, eivät kuitenkaan lakkaa olemasta olemassa.
Kaikki esimerkit, mitä ylläolevista jutuista tulee juuri nyt mieleen, ovat naisia... mutta kyllä varmasti vastaavat täydellisyyden paineet haittaavat miestenkin elämää kasvavassa määrin. Etenkin mitä nuoremmista ikäluokista puhutaan.Tuli muuten yksi mielenkiintoinen esimerkki mieleen. Olen ajatellut vähän leikata tukkaani, ja eilen kun etsin netistä kuvia sellaisista hiusmalleista joita olen ajatellut, tuli tämä kuva vastaan:
http://www.stylebistro.com/lookbook/Cheryl Cole/rYgutDvj_0S/Medium Straight Cut with Bangs
Selasin joku päivä sitten jotain kaapista löytyneitä 90-luvun alun muotilehtiä, eivätkä edes mallit retusoiduissa mainoksissa olleet noin "täydellisiä" kuin tämän kuvan nainen. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että noin huoliteltu olemus on edes mahdollinen. - Hollywood Reporter
also_sprach_jungfrau kirjoitti:
Tuli muuten yksi mielenkiintoinen esimerkki mieleen. Olen ajatellut vähän leikata tukkaani, ja eilen kun etsin netistä kuvia sellaisista hiusmalleista joita olen ajatellut, tuli tämä kuva vastaan:
http://www.stylebistro.com/lookbook/Cheryl Cole/rYgutDvj_0S/Medium Straight Cut with Bangs
Selasin joku päivä sitten jotain kaapista löytyneitä 90-luvun alun muotilehtiä, eivätkä edes mallit retusoiduissa mainoksissa olleet noin "täydellisiä" kuin tämän kuvan nainen. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että noin huoliteltu olemus on edes mahdollinen.Heh heh. Ei sinusta mitään Cheryl Colea saa vaikka leikkaisit minkälaisen tukan.
- FartBeer
also_sprach_jungfrau kirjoitti:
"Olen ollut suorastaan sairaalloisen kriittinen ulkonäköäni kohtaan ja itkenyt aikaisemmin sen takia usein: en voi ikinä kelvata kenellekään. Nykyään olen lähinnä väsynyt ja turhautunut ulkonäön suhteen. Sellainen olo etten enää osaa sanoa ulkonäöstäni mitään."
Minulla on ihan sama. Tai nykyään se ehkä heittelee jonkin verran: jonain päivinä en voi sietää ulkonäköäni enkä haluaisi astua ulos ovesta, jonain päivinä en välitä siitä tippaakaan. Niinä päivinä, kun en välitä tippaakaan, on helpompi olla itsevarma ja hymyilevä, ja jostain syystä silloin ihmiset katsovat myös enemmän silmiin ja hymyilevät enemmän (pitävät sitten "nättinä" tai ei). Kun sanon, etten välitä tippaakaan, en tietenkään tarkoita että kulkisin rääsyissä hiukset rasvaisina ja hieltä löyhkäten, alistuneena rumuuteeni, vaan... hmm. Ero on siinä, että vilkaiseeko peiliin tarkistaakseen että kaikki on ok eikä suunpielissä ole hilloleivän jämiä, vai jääkö sitä peilikuvaa tuijottamaan kriittisesti. Mitä enemmän yritän huolitella ulkonäköäni, sitä lamaannuttavalta se tuntuu. Olisi todella mukavaa olla sellainen ihminen, joka osaa näyttää vaivattoman tyylikkäältä ja huolitellulta, vaikka sen eteen olisi nähnyt paljonkin vaivaa. Itse onnistun vain näyttämään epävarmalta ja tuskastuneelta, ja niinä harvoina kertoina elämässäni kun olen todella nähnyt vaivaa näyttääkseni hyvältä, tulos on ollut ihan täydellinen sotku ja katastrofi.
Ja mitä tulee jackaroon kysymyksiin... Liiallinen ulkonäön pohtiminen on haitallista, se on varmaa. Toisaalta tätä nykyä tuntuu jotenkin vaikealta keskittyä ulkonäköön "vain jonkin verran" tai "tarpeeksi". Huolitellun olemuksen vaatimukset ovat kasvaneet ihan järjettömästi, kun vertaa vaikka vielä 90-luvun alkuunkin. En tarkoita pelkästään sitä, että jokaisella pitäisi kulkea oma photoshoppaaja mukana, vaan ihan pikkujuttujakin kuten esim. minkälainen on siisti kampaus. Jos muutama hius sattuu sojottamaan minne sattuu, niin ne lasketaan jo epäsiistiksi, sairaannäköisiksi, katkeileviksi ja sähköisiksi hiuksiksi. Kun katson valokuvia 90-luvun alun tyylikkäinä pidetyistä ihmisistä, niin hiuksilta, meikiltä, vaatteilta ja yleensäkin kaikelta ei tunnuttu vaadittavan sellaista täydellisyyttä kuin nykyään. Hyvännäköinen - tai mikä tärkeintä, riittävän hyvännäköinen - oli vähemmälläkin. Yleensäkin siisteys tuntuu nykyään tarkoittavan steriiliyttä, ja siisti ulkomuoto sellaista, jossa ei ole pienintäkään säröä: olen esimerkiksi jo monta kertaa kuullut ihmisten sanovan, että pisamat tekevät kasvoista "likaisen näköiset". Mitä hittoa?
Pukeutumiseen on helpompi vaikuttaa kuin pärstävärkkiin, ja monet kanavoivat tyytymättömyytensä ulkonäön suhteen tyylikkääseen ja todella kalliiseen pukeutumiseen. (Olen totta kai itsekin huomannut, että on helpompi tuntea olonsa itsevarmaksi kun on nätti mekko päällä.) Mutta siinäkin mennään nykyään niin herkästi överiksi. Ei ole loppujen lopuksi yhtään sen vähemmän turhauttavaa ylläpitää täydellistä garderobia kuin täydellistä kroppaa tai naamaa. Tavallaan helpompaa, mutta kuitenkin yhtä lailla kilpailu, jossa ei voi voittaa. Varsinkin kun se kroppa ja naama, joihin ei ole tyytyväinen, eivät kuitenkaan lakkaa olemasta olemassa.
Kaikki esimerkit, mitä ylläolevista jutuista tulee juuri nyt mieleen, ovat naisia... mutta kyllä varmasti vastaavat täydellisyyden paineet haittaavat miestenkin elämää kasvavassa määrin. Etenkin mitä nuoremmista ikäluokista puhutaan.Saattaisit yllättyä miten vähän esim. miehet kiinnittää huomiota onko naisella tukka miten sotkussa vai ei. Te saatanan nörtit ootte ihan hirviöitä ton miinus sata itsetuntonne kanssa. Menkää ton DarkFearin kanssa laivaristeilylle ja naurakaa itsenne hengiltä. hahahahahahahhahaaa
- also_sprach_jungfrau
Hollywood Reporter kirjoitti:
Heh heh. Ei sinusta mitään Cheryl Colea saa vaikka leikkaisit minkälaisen tukan.
Voi ei! Ja minä kun ihan luulin, että saisi.
- also_sprach_jungfrau
FartBeer kirjoitti:
Saattaisit yllättyä miten vähän esim. miehet kiinnittää huomiota onko naisella tukka miten sotkussa vai ei. Te saatanan nörtit ootte ihan hirviöitä ton miinus sata itsetuntonne kanssa. Menkää ton DarkFearin kanssa laivaristeilylle ja naurakaa itsenne hengiltä. hahahahahahahhahaaa
Ei minulla ole miinus sata itsetunto. Minä vaan en pidä itseäni kovinkaan kauniina tai viehättävänä. Onneksi elämässä on muutakin.
- FartBeer
also_sprach_jungfrau kirjoitti:
Ei minulla ole miinus sata itsetunto. Minä vaan en pidä itseäni kovinkaan kauniina tai viehättävänä. Onneksi elämässä on muutakin.
Mutta jos pitäisit niin muutkin pitäisi. Itsetunto on aivan kaikkeen. Aika taviksetkin menee hyvännäkösistä kun luulee itsestään liikoja ja käyttäytyy ja pukeutuu sen mukaisesti. Sun pitää alkaa juomaa enemmän, siis alkoholia.
- ES
also_sprach_jungfrau kirjoitti:
"Olen ollut suorastaan sairaalloisen kriittinen ulkonäköäni kohtaan ja itkenyt aikaisemmin sen takia usein: en voi ikinä kelvata kenellekään. Nykyään olen lähinnä väsynyt ja turhautunut ulkonäön suhteen. Sellainen olo etten enää osaa sanoa ulkonäöstäni mitään."
Minulla on ihan sama. Tai nykyään se ehkä heittelee jonkin verran: jonain päivinä en voi sietää ulkonäköäni enkä haluaisi astua ulos ovesta, jonain päivinä en välitä siitä tippaakaan. Niinä päivinä, kun en välitä tippaakaan, on helpompi olla itsevarma ja hymyilevä, ja jostain syystä silloin ihmiset katsovat myös enemmän silmiin ja hymyilevät enemmän (pitävät sitten "nättinä" tai ei). Kun sanon, etten välitä tippaakaan, en tietenkään tarkoita että kulkisin rääsyissä hiukset rasvaisina ja hieltä löyhkäten, alistuneena rumuuteeni, vaan... hmm. Ero on siinä, että vilkaiseeko peiliin tarkistaakseen että kaikki on ok eikä suunpielissä ole hilloleivän jämiä, vai jääkö sitä peilikuvaa tuijottamaan kriittisesti. Mitä enemmän yritän huolitella ulkonäköäni, sitä lamaannuttavalta se tuntuu. Olisi todella mukavaa olla sellainen ihminen, joka osaa näyttää vaivattoman tyylikkäältä ja huolitellulta, vaikka sen eteen olisi nähnyt paljonkin vaivaa. Itse onnistun vain näyttämään epävarmalta ja tuskastuneelta, ja niinä harvoina kertoina elämässäni kun olen todella nähnyt vaivaa näyttääkseni hyvältä, tulos on ollut ihan täydellinen sotku ja katastrofi.
Ja mitä tulee jackaroon kysymyksiin... Liiallinen ulkonäön pohtiminen on haitallista, se on varmaa. Toisaalta tätä nykyä tuntuu jotenkin vaikealta keskittyä ulkonäköön "vain jonkin verran" tai "tarpeeksi". Huolitellun olemuksen vaatimukset ovat kasvaneet ihan järjettömästi, kun vertaa vaikka vielä 90-luvun alkuunkin. En tarkoita pelkästään sitä, että jokaisella pitäisi kulkea oma photoshoppaaja mukana, vaan ihan pikkujuttujakin kuten esim. minkälainen on siisti kampaus. Jos muutama hius sattuu sojottamaan minne sattuu, niin ne lasketaan jo epäsiistiksi, sairaannäköisiksi, katkeileviksi ja sähköisiksi hiuksiksi. Kun katson valokuvia 90-luvun alun tyylikkäinä pidetyistä ihmisistä, niin hiuksilta, meikiltä, vaatteilta ja yleensäkin kaikelta ei tunnuttu vaadittavan sellaista täydellisyyttä kuin nykyään. Hyvännäköinen - tai mikä tärkeintä, riittävän hyvännäköinen - oli vähemmälläkin. Yleensäkin siisteys tuntuu nykyään tarkoittavan steriiliyttä, ja siisti ulkomuoto sellaista, jossa ei ole pienintäkään säröä: olen esimerkiksi jo monta kertaa kuullut ihmisten sanovan, että pisamat tekevät kasvoista "likaisen näköiset". Mitä hittoa?
Pukeutumiseen on helpompi vaikuttaa kuin pärstävärkkiin, ja monet kanavoivat tyytymättömyytensä ulkonäön suhteen tyylikkääseen ja todella kalliiseen pukeutumiseen. (Olen totta kai itsekin huomannut, että on helpompi tuntea olonsa itsevarmaksi kun on nätti mekko päällä.) Mutta siinäkin mennään nykyään niin herkästi överiksi. Ei ole loppujen lopuksi yhtään sen vähemmän turhauttavaa ylläpitää täydellistä garderobia kuin täydellistä kroppaa tai naamaa. Tavallaan helpompaa, mutta kuitenkin yhtä lailla kilpailu, jossa ei voi voittaa. Varsinkin kun se kroppa ja naama, joihin ei ole tyytyväinen, eivät kuitenkaan lakkaa olemasta olemassa.
Kaikki esimerkit, mitä ylläolevista jutuista tulee juuri nyt mieleen, ovat naisia... mutta kyllä varmasti vastaavat täydellisyyden paineet haittaavat miestenkin elämää kasvavassa määrin. Etenkin mitä nuoremmista ikäluokista puhutaan.Steriiliä ja särötöntä pitäisi ulkonäön olla, niin. Olen nähnyt valokuvia häistä ja hautajaisista 60-80 -luvuilta ja niissä ihmisillä (lapsilla ja nuorilla) saattoi olla päällä t-paita, verkkatakki ja jalassa lenkkarit ja tukka hapsotti; eivät aikuisetkaan todellakaan niin huolitelluilta näyttäneet kuin nykyään, kun joka hiuskarvan pitää olla ojennuksessa. Elintaso on muuttunut, mutta olennaisin muutos tapahtunut varmaan asenteissa ja vaatimuksissa.
"olen esimerkiksi jo monta kertaa kuullut ihmisten sanovan, että pisamat tekevät kasvoista "likaisen näköiset"."
Siinä tapauksessä minä olen juuri nyt törkyturpa. - Freckles Warrior
ES kirjoitti:
Steriiliä ja särötöntä pitäisi ulkonäön olla, niin. Olen nähnyt valokuvia häistä ja hautajaisista 60-80 -luvuilta ja niissä ihmisillä (lapsilla ja nuorilla) saattoi olla päällä t-paita, verkkatakki ja jalassa lenkkarit ja tukka hapsotti; eivät aikuisetkaan todellakaan niin huolitelluilta näyttäneet kuin nykyään, kun joka hiuskarvan pitää olla ojennuksessa. Elintaso on muuttunut, mutta olennaisin muutos tapahtunut varmaan asenteissa ja vaatimuksissa.
"olen esimerkiksi jo monta kertaa kuullut ihmisten sanovan, että pisamat tekevät kasvoista "likaisen näköiset"."
Siinä tapauksessä minä olen juuri nyt törkyturpa.Pisamat on viehättäviä naisella jos niitä on kohtuullinen määrä eikä koko naama täynnä.
- ES
also_sprach_jungfrau kirjoitti:
Tuli muuten yksi mielenkiintoinen esimerkki mieleen. Olen ajatellut vähän leikata tukkaani, ja eilen kun etsin netistä kuvia sellaisista hiusmalleista joita olen ajatellut, tuli tämä kuva vastaan:
http://www.stylebistro.com/lookbook/Cheryl Cole/rYgutDvj_0S/Medium Straight Cut with Bangs
Selasin joku päivä sitten jotain kaapista löytyneitä 90-luvun alun muotilehtiä, eivätkä edes mallit retusoiduissa mainoksissa olleet noin "täydellisiä" kuin tämän kuvan nainen. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että noin huoliteltu olemus on edes mahdollinen.Mulla on tuollainen otsatukka - no joo, ei ole. Se on vain ylipitkä eikä joka karvalla ole täsmällistä omaa paikkaansa. Olen harkinnut Eri Keeperiä.
- also_sprach_jungfrau
ES kirjoitti:
Steriiliä ja särötöntä pitäisi ulkonäön olla, niin. Olen nähnyt valokuvia häistä ja hautajaisista 60-80 -luvuilta ja niissä ihmisillä (lapsilla ja nuorilla) saattoi olla päällä t-paita, verkkatakki ja jalassa lenkkarit ja tukka hapsotti; eivät aikuisetkaan todellakaan niin huolitelluilta näyttäneet kuin nykyään, kun joka hiuskarvan pitää olla ojennuksessa. Elintaso on muuttunut, mutta olennaisin muutos tapahtunut varmaan asenteissa ja vaatimuksissa.
"olen esimerkiksi jo monta kertaa kuullut ihmisten sanovan, että pisamat tekevät kasvoista "likaisen näköiset"."
Siinä tapauksessä minä olen juuri nyt törkyturpa.Etpäs ole! Pisamat ovat kauniita. Nuo kommentoijat olivat kaikki amerikkalaisia, se varmasti vaikuttaa asiaan.
"Elintaso on muuttunut, mutta olennaisin muutos tapahtunut varmaan asenteissa ja vaatimuksissa."
Varmaankin. Tosin elintason nousu on kait johtanut suoraan asenteiden muuttumiseen. Ensin keksitään uusia tapoja kuluttaa rahaa, ja niistä tulee sitten perustason "vaatimuksia" kaikille. - also_sprach_jungfrau
FartBeer kirjoitti:
Mutta jos pitäisit niin muutkin pitäisi. Itsetunto on aivan kaikkeen. Aika taviksetkin menee hyvännäkösistä kun luulee itsestään liikoja ja käyttäytyy ja pukeutuu sen mukaisesti. Sun pitää alkaa juomaa enemmän, siis alkoholia.
Niin kai pitäisi, jos päämääränä olisi huijata ihmisiä pitämään minua hyvännäköisenä. Mukavampaa silti olisi olla realistinen ja kuitenkin tyytyväinen itseensä sellaisenaan.
- also_sprach_jungfrau
ES kirjoitti:
Mulla on tuollainen otsatukka - no joo, ei ole. Se on vain ylipitkä eikä joka karvalla ole täsmällistä omaa paikkaansa. Olen harkinnut Eri Keeperiä.
Minullakin on tuollainen otsatukka! Tai siis ylipitkä minullakin, mutta periaatteessa... Ajattelin vaan loput hiuskuontalosta leikata tuollaiseksi olkapääpituiseksi.
- ES
also_sprach_jungfrau kirjoitti:
Minullakin on tuollainen otsatukka! Tai siis ylipitkä minullakin, mutta periaatteessa... Ajattelin vaan loput hiuskuontalosta leikata tuollaiseksi olkapääpituiseksi.
Oh! Olemme molemmat otsistyyppejä! Mulla on ihan aina elämässäni ollut otsis, ei sovi (kai) muunlainen. Mun hiukset ulottuvat nyt hieman olkapäiden yläpuolelle.
- also_sprach_jungfrau
ES kirjoitti:
Oh! Olemme molemmat otsistyyppejä! Mulla on ihan aina elämässäni ollut otsis, ei sovi (kai) muunlainen. Mun hiukset ulottuvat nyt hieman olkapäiden yläpuolelle.
Ooh! Minulla on ollut otsatukka vasta pari vuotta - koskaan aiemmin ei tainnut olla, ellei sitten joskus kahdeksanvuotiaana; en ole ihan varma. Joka tapauksessa tykkään kovasti. Tällä hetkellä muut hiukset ovat selän puoliväliin, enkä osaa päättää mitä niille tekisin. Olevinaan kovinkin vaikea päätös...
- hgh676f
also_sprach_jungfrau kirjoitti:
Ooh! Minulla on ollut otsatukka vasta pari vuotta - koskaan aiemmin ei tainnut olla, ellei sitten joskus kahdeksanvuotiaana; en ole ihan varma. Joka tapauksessa tykkään kovasti. Tällä hetkellä muut hiukset ovat selän puoliväliin, enkä osaa päättää mitä niille tekisin. Olevinaan kovinkin vaikea päätös...
Kyllä ne karvat kasvaa takas.
- FartBeer
also_sprach_jungfrau kirjoitti:
Niin kai pitäisi, jos päämääränä olisi huijata ihmisiä pitämään minua hyvännäköisenä. Mukavampaa silti olisi olla realistinen ja kuitenkin tyytyväinen itseensä sellaisenaan.
Mistä helvetin "huijaamisesta" on kyse? Onko hyvä itsetunto ja tyytyväisyys itseensä huijaamista? Kyllä sulla aika miinus sata itsetunto tuntuu olevan. Myös nää ATM:t täällä julistaa tuota samaa että pitää olla "oma itsensä" eli itsestään piittamaton kusipää.
Sitä paitsi ei ole olemassa mitään kauneusstandardia johon pitäisi itseään verrata, joten kuulostat kyllä vähän onnettomalta tapaukselta jos katselet jotain filmitähtien kuvia ja vertailet itseäsi niihin. - also_sprach_jungfrau
FartBeer kirjoitti:
Mistä helvetin "huijaamisesta" on kyse? Onko hyvä itsetunto ja tyytyväisyys itseensä huijaamista? Kyllä sulla aika miinus sata itsetunto tuntuu olevan. Myös nää ATM:t täällä julistaa tuota samaa että pitää olla "oma itsensä" eli itsestään piittamaton kusipää.
Sitä paitsi ei ole olemassa mitään kauneusstandardia johon pitäisi itseään verrata, joten kuulostat kyllä vähän onnettomalta tapaukselta jos katselet jotain filmitähtien kuvia ja vertailet itseäsi niihin.No höh, minä viittasin vain tähän: "Aika taviksetkin menee hyvännäkösistä kun luulee itsestään liikoja ja käyttäytyy ja pukeutuu sen mukaisesti." Siis että jos luulisin itsestäni liikoja, niin voi olla että minäkin menisin hyvännäköisestä, mutta olisi kai parempi olla realistinen ja silti tyytyväinen.
En minä vertaile itseäni filmitähtiin, enkä tuohon linkittämääni kuvaan. Vertailen itseäni enemmänkin itseeni, siis en toivo että olisin ihan eri ihminen vaan lähinnä mietin millainen itse "voisin olla jos". - also_sprach_jungfrau
also_sprach_jungfrau kirjoitti:
No höh, minä viittasin vain tähän: "Aika taviksetkin menee hyvännäkösistä kun luulee itsestään liikoja ja käyttäytyy ja pukeutuu sen mukaisesti." Siis että jos luulisin itsestäni liikoja, niin voi olla että minäkin menisin hyvännäköisestä, mutta olisi kai parempi olla realistinen ja silti tyytyväinen.
En minä vertaile itseäni filmitähtiin, enkä tuohon linkittämääni kuvaan. Vertailen itseäni enemmänkin itseeni, siis en toivo että olisin ihan eri ihminen vaan lähinnä mietin millainen itse "voisin olla jos"."realistinen ja silti tyytyväinen"
Siis realistinen ja tyytyväinen elämäänsä, vaikkei ulkonäköönsä välttämättä olisikaan. Varsinkaan kun alkaa olla jo aika iäkäs. - sir_eino
ES kirjoitti:
Steriiliä ja särötöntä pitäisi ulkonäön olla, niin. Olen nähnyt valokuvia häistä ja hautajaisista 60-80 -luvuilta ja niissä ihmisillä (lapsilla ja nuorilla) saattoi olla päällä t-paita, verkkatakki ja jalassa lenkkarit ja tukka hapsotti; eivät aikuisetkaan todellakaan niin huolitelluilta näyttäneet kuin nykyään, kun joka hiuskarvan pitää olla ojennuksessa. Elintaso on muuttunut, mutta olennaisin muutos tapahtunut varmaan asenteissa ja vaatimuksissa.
"olen esimerkiksi jo monta kertaa kuullut ihmisten sanovan, että pisamat tekevät kasvoista "likaisen näköiset"."
Siinä tapauksessä minä olen juuri nyt törkyturpa.Tytöillä pisamat on söpöjä.
- ulledulledoff
also_sprach_jungfrau kirjoitti:
"realistinen ja silti tyytyväinen"
Siis realistinen ja tyytyväinen elämäänsä, vaikkei ulkonäköönsä välttämättä olisikaan. Varsinkaan kun alkaa olla jo aika iäkäs.Niin, olethan jo melkein eläkeiässä?
- FartBeer
also_sprach_jungfrau kirjoitti:
"realistinen ja silti tyytyväinen"
Siis realistinen ja tyytyväinen elämäänsä, vaikkei ulkonäköönsä välttämättä olisikaan. Varsinkaan kun alkaa olla jo aika iäkäs.Heh heh. Naiset on jo iäkkäitä 29-vuotiaina, mutta miehillä elämä vasta alkaa tuossa iässä kun saa sekä nuoria että vanhempia naisia ihan oman makunsa mukaan. n. 30v mies elää elämäänsä kuin seisovassa (pun intended) pöydässä josta voi napsia herkkuja pikkunälkään ja vähän suurempaakin nälkään ihan oman fiiliksen mukaan.
No palatakseni itse aiheeseen, niin mä pidän itseäni hyvännäköisenä vaikken varmaan objektiivisesti ottaen ole, ts. pikkutytöt ei kilju mun perässä tms. mutta who cares. Kyse ei ole mistään huijaamisesta vaan tyytyväisyydestä itseensä eli itsetyydytyksestä (pun intended). En tiedä minkänäköinen hirviö sinä sitten olet, mutta semmoset ihan perusnätit naiset on ihan hyvännäköisiä kunhan pitävät ulkonäöstään huolta - ei tarvitse olla mikään mallibeibe. - sir_eino
also_sprach_jungfrau kirjoitti:
Ooh! Minulla on ollut otsatukka vasta pari vuotta - koskaan aiemmin ei tainnut olla, ellei sitten joskus kahdeksanvuotiaana; en ole ihan varma. Joka tapauksessa tykkään kovasti. Tällä hetkellä muut hiukset ovat selän puoliväliin, enkä osaa päättää mitä niille tekisin. Olevinaan kovinkin vaikea päätös...
Otsatukatkin on söpöjä.
Älä leikkaa tukkaa. Pitkä tukka ja otsatukka on söpöä. - realismus
also_sprach_jungfrau kirjoitti:
Tuli muuten yksi mielenkiintoinen esimerkki mieleen. Olen ajatellut vähän leikata tukkaani, ja eilen kun etsin netistä kuvia sellaisista hiusmalleista joita olen ajatellut, tuli tämä kuva vastaan:
http://www.stylebistro.com/lookbook/Cheryl Cole/rYgutDvj_0S/Medium Straight Cut with Bangs
Selasin joku päivä sitten jotain kaapista löytyneitä 90-luvun alun muotilehtiä, eivätkä edes mallit retusoiduissa mainoksissa olleet noin "täydellisiä" kuin tämän kuvan nainen. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että noin huoliteltu olemus on edes mahdollinen.Seuraan Ihanan toukokuun uusintoja, ja mielestäni Catherine ZJ on yksi kauneimpia näkemiäni naisia. Sarja olisi muutenkin opettavaista seurattavaa monelle palstalaiselle - siellä syödään, juodaan ja naidaan, nuoret ja vanhat, hoikat ja rehevät, iloisen elämänhaluisesti ja hyväntuulisesti. Ensimmäisessä jaksossa ihana CZJ iskee tilalle saapuneen hämmentyneen takakireän ATMn, josta kuoriutuu iloisessa suvaitsevassa ympäristössä kelpo mies.
- jackaroo
---Miehetkin varmaan ajattelevat omaa ulkonäköään ja kelpaavuuttaan paljonkin, mutta yleensä miehet eivät sano sitä ääneen, mikä on aika outoa.---
Joo, eipä se oma ulkonäkö kyllä mikään tuttu aihe ole noin keskustelun tasolla, mutta kyllähän tuota silti näin miehenä tulee ajateltua. En kyllä voisi oikein kuvitella että tästä nyt mitään kovinkaan tarkkaa analysointia voisi miehen kanssa tehdä, mutta ehkä tätä voisi pohtia jonkin naispuoleisen kaverin kanssa.
---Kun sinulla on nyt tarve käsittää ulkonäköäsi, niin ulkonäköpiirteet voi jakaa sellaisiin joille voi tehdä jotain ja sellaisiin joille ei voi mitään. Ja on hyvä tajuta, mitkä ovat omat vahvat puolet ulkonäössä ja mitkä heikommat, niin voisi korostaa hyviä puolia ja korjata tai häivyttää huonoja puolia tai ainakin olla tuijottamatta niitä itse.---
Tuo on kyllä hyvä pointti, harmi vain etten osaa analysoida omaa ulkonäköäni kovinkaan hyvin, sillä en ole kasvaneesta oman ulkonäköni kriittisyydestä huolimatta mitenkään ulkonäkökeskeinen ihminen. En minä osaa arvioida kovinkaan hyvin sitä toisenkaan ihmisen ulkonäköä, ja oman ulkonäön arviointi on vielä vaikeampaa.
- Ankan_poikanen
Olen kriittinen ulkonäköni suhteen, koska ei käy kieltämään sitä, että etenkin naisten kohdalla ulkonäkö vaikuttaa hyvin paljon kaikkiin ihmissuhteisiin kavereista työnantajaan. Siisti, asiallinen, viehättävä ja kaunis saa enemmän kuin ruma, suttuinen, irvokas ja koomisen näköinen.
Mitä mieltä olen omasta ulkonäöstäni vaihtelee todella paljon ihan muutaman viikon sisällä. Välillä näen itseni todella rumana, välillä ihan siedettävänä ja joskus nättinäkin vaikka mitään suuria muutoksia ei ole käynyt.
Ihannekuvani naisesta on sellainen, miksi en koskaan voi tulla muutakuin syntymällä aivan toiseksi ihmiseksi. Siksi en ole oikeastaan harmissani siitä, etten omasta mielestäni ole kaunis nainen sillä minusta ei vaan saa niitä ominaisuuksia esiin (kun niitä ei ole), jotka tekevät minun mielestäni kauniin naisen.
Tiedostan kyllä, että vaikka en itse pidä itseäni kauniina tai puoleensa vetävänä naisena, saatan mielyttää jonkun muun esteettistä silmää. Tiedostan, että jonkun muun mielestä voin näyttää paremmalta kun mitä omissa silmissäni ikinä olen näyttänyt ja kunnioitan tätä mielipidettä. On naurettavaa lähteä väittämään vastaan tai korostamaan oman mielipiteen eroa...
En ole myöskään tyytyväinen siihen, miten pidän ulkonäöstäni huolta. Haluaisin osata esim. meikata paremmin ja valita paremmin kroppaani malliin sopivat vaatteet. En ole koskaan kokenut, että jokin osa minusta olisi loppuun asti huoliteltu vaikika niin haluaisin olevan. Ongelmani on se, että olen laiska laittamaan itseäni (en millään jaksaisi käyttää yli 5min tukanlaittoon) ja varsinainen poropeukalo meikkamisessa/kynsienlakkaamisessa/hiustenlaitossa/jne.
Kopromissina on sitten yksinkertainen ja kevyesti huoliteltu lookki vaikka haluaisin näyttää erilaisemmalta, mutta ajankäyttö/vaivansäästö on ollut tärkeämpää kuin ulkonäkö.
Lisääkö peiliin tuijottelu tuskaa? Riippuu millä mielialla ja kuinka kriittisellä silmällä itseään katselee. Etsiikö itsestään virheitä vai etsiikö itsestään esim. persoonallisia piirteitä tai kohtia, joita haluaisi korostaa meikein/vaattein.
Ja mitä tulee parinvalintaan, niin en ole koskaan uskonut , että joku olisi aluksi kiinnostunut minusta ulkonäköni takia tai että joku ryhtyisi suhteeseen ulkonäköni kanssa. En koe olevani ulkonäköni takia seksikäs tai viehettävä.
Koen omiksi valttikorteikseni luonteeni, ajatukseni ja hieman kieron huumorini. Jos en olisi saanut eksiltäni kehuja ulkonäöstäni ja jos en olisi koskaan päässyt seurustelemaan eikä kukaan koskaan olisi ihastunut minuun, mielikuvani omasta ulkonäöstäni olisi varmasti aika synkkä. Nytkin kyllä ajattelen, että suurin esteeni seuraavaan parisuhteeseen on ulkonäköni: etten kiinnosta tai kiehdo ketään miestä ulkoisesti.
Tiesin jo lapsena olevani ei-kaunis mutten ihann rumakaan. Ajattelin, että olen kuin ruma ankanpoika ja odotin sitä päivää, kun minusta kasvaa joutsen. Sitä päivää ei tullut, eikä tule, koska taidan vain olla sen pihamaan ankan poikanen. :(
Ja yksinkertaisille, elämää kokemattomille ihmisille tiedoksi: olen alle 30 vuotias nainen, en ole YH, painoindeksini on 22, naama ei ole aknella ja kaikki mikä pitääkin löytyö, löytyy normaalina.
Kyllä normaalitkin naiset voi olla yksin ja normaaleillakin naisilla voi olla ongelmia ulkonäkönsä kanssa siinä missä miehilläkin. - Rietas Poikamies
Miehillä ulkonäköä ratkaisevampaa on itsevarmuus ja huoliteltu ulkomuoto muuten (vaatteiden ja hiusten jne. suhteen). Ulkonäöllä tehdään vain ensivaikutelmaa ja naisethan tunnetusti satsaa lähes yksistään ulkonäköön kun lähtevät "radalle". Miehelle tärkeämpää on se supliikki, se supliikki.
- Eewuli
Minä olen itseeni kaikin puolin tyytyväinen mutta olen kuitenkin vaatimaton. Toppuuttelen, jos kehutaan oikein kovasti.
En jaksa ressata, jos en kelpaa jok'ikiselle miehelle, joka maan päällä on. Tiedän etten voi miellyttää kaikkia enkä sille mahda mitään. Vientiä riittää silti.- tän puolen Jokke
Jopa Turussa?
- Mies1985
Jos olen ruma, se on Jumalan vika.
Jos olen lihava tai epätäydellinen, se kuvastaa maailman raadollisuutta ja kärsimyksiä joita olen joutunut kantamaan. Jykevät olkapäät kielivät itseni rankaisusta miehuuspisteiden takia. Pehmeys vyötäröllä taas kertoo yksinäisistä öistä. Vartalo on iso kompromissi yrittämisen ja toisaalta yrittämisen turhuuden ymmärtämisen välillä. Minä olen todella kriittinen. Perfektionismi vaivaa ja koska en ole täydellinen, niin vaikeuksia on luvassa erittäin paljon. Näen vain virheeni.
Tuo usein aiheuttaa ihan sitäkin etten katso olevani esim. parisuhdekelpoinen. Kun minussa ja elämässäni ei mene kaikki täydellisesti putkeen, niin tuntuu etten kehtaa tms. olla kenenkään kanssa. Kyseessä voi olla vaikkapa niin pieni "virhe" ettei toinen edes sitä huomaa tai vaikka huomaisi, niin ei välittäisi siitä mitään. Voin ajatella vaikkapa että minulla on raskausarpia -> en halua olla kenenkään kanssa koska joudun niitä peitteleen ja se vaikeuttaa elämistä.
Tosiaan.. elämistä. Seurustelu, tai lähinnä uuteen mieheen tutustuminen aiheuttaa mulle todella pahaa stressiä ja ahdistusta. Kamppailen "en ole täydellinen" "tuotakin pitää piiloitella ja hävetä" jne tunteiden kanssa. Ne tunteet kyllä menee ohi ajan kanssa, kun huomaa ettei toinen välitä niistä. Mutta on se niin raskasta ja elämää haittaavaa etten kovin mielelläni päästä elämääni uutta miestä. Niin ja jos sattuisi oleen jo vanha mies, niin en eroaisi kovinkaan heppoisin perustein. Mulle vanha tuttu mies on kultaakin arvokkaampi.
Toisia kohtaan en ole noin tarkka.- Palstakyylä
Sähän olit sika hyvännäkönen niissä kuvissa mitkä sulla oli vähän aikaa esillä. Olet ylikriittinen.
- ........
Palstakyylä kirjoitti:
Sähän olit sika hyvännäkönen niissä kuvissa mitkä sulla oli vähän aikaa esillä. Olet ylikriittinen.
Komppaan. Tosi pantavan näkönen milffi. Uga uga.
Palstakyylä kirjoitti:
Sähän olit sika hyvännäkönen niissä kuvissa mitkä sulla oli vähän aikaa esillä. Olet ylikriittinen.
Juu, olen ylikriittinen enkä edes hyvännäköinen. Omasta mielestäni.
- ....
Papu.Sparrow kirjoitti:
Juu, olen ylikriittinen enkä edes hyvännäköinen. Omasta mielestäni.
Älä nyt. Kyllä sua vois tuikkasta ;o) uga uga
- sir_eino
Aika joo. En pidä naamaani kovin kummoisena. Kroppa on ihan ok. Kasvoissa on kuitenkin tosi paljon asioita joista en pidä, siis en voi sanoa että olisin mielestäni komea. En mä kyllä sille mitään ole ajatellut tehdä.
Tiedän senkin ettei oma arvio ulkonäöstäni ole kovin realistinen. Naama ei taida olla juuri kenenkään mielestä vastenmielinen ja joidenkin naisten mielestä olen tosi söpö / komea. Mutta ei se oma käsitys siitä naamasta muutu vaikka joskus ihan vieras ja kaunis nuori nainen on tullut kehumaan mun ulkonäköä. Äh.
Saako jostain sen itsetunnon?- ............
"Saako jostain sen itsetunnon?"
Tehoaako tuo tekovaatimattomuus usein naisiin? Sähän olet tän palstan yks itserakkaimpia tyyppejä. - sir_eino
............ kirjoitti:
"Saako jostain sen itsetunnon?"
Tehoaako tuo tekovaatimattomuus usein naisiin? Sähän olet tän palstan yks itserakkaimpia tyyppejä.Itse asiassa mulla toi itsetunto vähän vaihtelee mielialan mukaan.
Naamaani olen ollut tasaisen tyytymätön sen jälkeen kun minua alettiin kiusata koulussa mm. ulkonäöstä. Erityisesti tummuus ja isot silmät ja pitkät silmäripset häiritsivät muita. Ja tietysti lyhyys, laihuus, rillipäisyys... - ultrabambino
sir_eino kirjoitti:
Itse asiassa mulla toi itsetunto vähän vaihtelee mielialan mukaan.
Naamaani olen ollut tasaisen tyytymätön sen jälkeen kun minua alettiin kiusata koulussa mm. ulkonäöstä. Erityisesti tummuus ja isot silmät ja pitkät silmäripset häiritsivät muita. Ja tietysti lyhyys, laihuus, rillipäisyys...Olipa ovelaa. Et varmaan tajunnut myöhemmällä iällä, että tummuus, isot silmät ja pitkät silmäripset kaikki kuumottavat naisia. Nyt vain satuit vahingossa sanomaan juuri nuo piirteet.
- Naisasialooseri.
ultrabambino kirjoitti:
Olipa ovelaa. Et varmaan tajunnut myöhemmällä iällä, että tummuus, isot silmät ja pitkät silmäripset kaikki kuumottavat naisia. Nyt vain satuit vahingossa sanomaan juuri nuo piirteet.
Kuumottavat vai? Itse en ole kyllä sitä huomannut, eikä minua koulussa ikinä kiusattu ulkonäöstäni, joka oli yksi niistä harvoista asioista joista ei kiusattu,
- sir_eino
ultrabambino kirjoitti:
Olipa ovelaa. Et varmaan tajunnut myöhemmällä iällä, että tummuus, isot silmät ja pitkät silmäripset kaikki kuumottavat naisia. Nyt vain satuit vahingossa sanomaan juuri nuo piirteet.
Isosta nenästä ja kapeista huulista ei vittuiltu. En mä kyllä niistäkään pidä. Nenäni voisi olla pienempi ja huulet paksummat.
Mutta mainitsin myös lyhyyden ja rillipäisyyden. En ole edelleenkään koripallonpelaaja enkä ole korjauttanut näköäni. Eli olen keskivertoa lyhyempi ja minulla on piilarit. Joskus jopa lasit.
No joo, tiedän kyllä että ulkonäköni ei naisten mielestä ole siitä pahimmasta päästä ja sen taisin ensimmäisessä viestissä myöntääkin. En minä silti pidä itseäni erityisen komeana, varmaan sitten siitä naisesta riippuu että pitääkö se minua. - sir_eino
sir_eino kirjoitti:
Isosta nenästä ja kapeista huulista ei vittuiltu. En mä kyllä niistäkään pidä. Nenäni voisi olla pienempi ja huulet paksummat.
Mutta mainitsin myös lyhyyden ja rillipäisyyden. En ole edelleenkään koripallonpelaaja enkä ole korjauttanut näköäni. Eli olen keskivertoa lyhyempi ja minulla on piilarit. Joskus jopa lasit.
No joo, tiedän kyllä että ulkonäköni ei naisten mielestä ole siitä pahimmasta päästä ja sen taisin ensimmäisessä viestissä myöntääkin. En minä silti pidä itseäni erityisen komeana, varmaan sitten siitä naisesta riippuu että pitääkö se minua.Ja joo... Ylipäätään aika monet asiat mistä minua kiusattiin koulussa ovat osoittautuneet naisten kanssa seurustellessa ja niihin tutustuessa vahvuuksiksi. Esimerkiksi kirjallisuuden lukeminen, kasvissyönti... Onhan noita.
Jos olisin tehnyt kuten kiusaajat yrittivät saattaisin olla ATM. - Paskageneraattori
ultrabambino kirjoitti:
Olipa ovelaa. Et varmaan tajunnut myöhemmällä iällä, että tummuus, isot silmät ja pitkät silmäripset kaikki kuumottavat naisia. Nyt vain satuit vahingossa sanomaan juuri nuo piirteet.
Mikä laihuus? Etkä sä ollut vegebodari?
- Paskageneraattori
Paskageneraattori kirjoitti:
Mikä laihuus? Etkä sä ollut vegebodari?
"Esimerkiksi kirjallisuuden lukeminen"
Voi jumalauta taas. Varmaan kiusattiin ihan kympillä siitä. Mistä kukaan sun lukemisistasi tietäisi? Aivan, ellet lesoa itse ja tee siitä numeroa. Silloinkin kiusaamisen syy on taatusti ollut oma yleinen ärsyttävyytesi eikä mikään kirjallisuus. - sir_eino
Paskageneraattori kirjoitti:
Mikä laihuus? Etkä sä ollut vegebodari?
En ollut ala-asteella 30v. Enkä käynyt kuntosalilla.
- sir_eino
sir_eino kirjoitti:
En ollut ala-asteella 30v. Enkä käynyt kuntosalilla.
Enkä ole vieläkään bodari enkä edes halua olla. Joku muu antoi mulle tuon lempinimen tällä palstalla.
- Gordon Gekko
Paskageneraattori kirjoitti:
"Esimerkiksi kirjallisuuden lukeminen"
Voi jumalauta taas. Varmaan kiusattiin ihan kympillä siitä. Mistä kukaan sun lukemisistasi tietäisi? Aivan, ellet lesoa itse ja tee siitä numeroa. Silloinkin kiusaamisen syy on taatusti ollut oma yleinen ärsyttävyytesi eikä mikään kirjallisuus.Kyllä tuolla Suomen "punaniskamaakunnissa" jotain sanomista lukemisesta tulee, varsinkin jos lukee vääränlaisia kirjoja. Itse elin teininä kaksoiselämää, eli iltapäivisin olin urheileva nuori ja iltaisin luin kirjoja, salaa.
- sir_eino
Paskageneraattori kirjoitti:
"Esimerkiksi kirjallisuuden lukeminen"
Voi jumalauta taas. Varmaan kiusattiin ihan kympillä siitä. Mistä kukaan sun lukemisistasi tietäisi? Aivan, ellet lesoa itse ja tee siitä numeroa. Silloinkin kiusaamisen syy on taatusti ollut oma yleinen ärsyttävyytesi eikä mikään kirjallisuus.No ei pelkästään siitä. Olin lapsena ja nuorena aika outo.
- naamion takana
Olen hyvännäköinen laitettuna. Todella näyttävä ja kaunis, olen hyvä meikkaaja (taitava, en ole mikään suttusilmäinen oranssi-ihminen) ja minulla on naisellinen tyyli. Jotenkin minulla on aina sellainen tunne, että huijaan ihmisiä, ja että haluaisin viestiä muille ihmisille "henkilö manipuloitu" aivan kuten lehtien kuvissa lukee. En pyytele anteeksi laittautumistani, en vain haluaisi, että joku ihastelisi harhaa. Ei sillä, etten olisi ihan todellinen ihminen, mutta välillä on vähän ristiriitainen olo tämän ulkonäön suhteen...
- jackaroo
Ehkä sitä pitäisi itsekin oppia jotenkin "parantamaan" omaa ulkonäköä, jotta sitä voisi tuntea itsensä näyttäväksi ja komeaksi. Tärkeintähän tässä ulkonäköasiassa (kuten melkein kaikessa muussakin deittailun suhteen) on se että riittää että tuntee itsensä itsevarmaksi. On ihan sama mistä se oma itsevarmuus sitten tulee, toiselle se tulee ulkonäöstä, toiselle kokemuksesta ja jollain kolmannella vaikka sitten siitä uudesta Bemarista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Laaja sähkökatko Sallilan verkossa!
Mä heräsin yhden maissa UPS:n piipittkseen, koska sähköt poikki ja on edelleen. Odottelin jonkun aikaa ja soitin vikanum351290- 511205
- 631035
Sosiaaliturvasäästöt kohdentuvat usein samoihin ihmisiin useampaan kertaan
ja ihmisiä putoaa kiihtyvällä tahdilla toimeentulotuelle eli köyhien määrä kasvaa eksponentiaalisesti Suomessa. https:177990Ampumisvälikohtauksen syynä kahden eri romanisuvun erimielisyydet
Ikaalislainen romaniseurue joutui tahtomattaan tulitaisteluun etelä-pohjalaisen romanisuvun kanssa. Tilanne ei ratkennu44903Hyviä tehokkaira vinkkejä erittäin pinttuneen wc pytyn puhdistukseen
Eli semmonen vuokra-asunnon pytty jossa hyvin sitkeään pi ttyny se vesiosa. Kloriittia olen liottanu yön yli ja yleispuh123776En nii kui tiiä yhtään
Mikä suussa kiehtoo, vaikka kaiken pitäisi olla ihan hyvin! Mä niin haluaisin nähdä sut:)57738Voiko "miehisen kunnian" käsitteen ohittaa?
Palstalla kovasti pidetään minua jollain tavoin sairaana, kun puhun miehisestä kunniasta. Voidaanko me siis täysin ohi144723- 52701
- 59677