Minua kiinnostaisi tietää, että auttaako masennuslääkkeet täällä juuri ketään oikeasti. Siis kun tuntuu, että niin monet ottavat lääkettä mutta ovat silti masentuneita. Toki saattaa olla että tehonneesta lääkityksestä ei juuri täällä raportoida, koska tervehtyneitten määrä tällä palstalla on varmaan aika vähäinen.
Siis kerro mitä lääkettä käytät ja kuinka ne ovat vaikuttaneet olotilaan?
Itse en käytä enää mitään, kun niistä ei ole ollut mitään hyötyä. Olen kokeillut ainakin seitsemää eri masennuslääkettä.
Siis kerro mitä lääkettä käytät ja kuinka ne ovat vaikuttaneet olotilaan?
Itse en käytä enää mitään, kun niistä ei ole ollut mitään hyötyä. Olen kokeillut ainakin seitsemää eri masennuslääkettä.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Käytän sitalopraamia ja mirtatsapiinia.
Ja ne auttavat oikeasti, kun ajattelen, mikä oloni olisi ilman lääkitystä. Tosin mitään ihmeparantumista en havittelekaan, vaan kohtuullista elämänlaatua.
kannattaisi kokeilla valkuaisaineiden syöntiä paljon- se vaikuttaa siten että ihmisen ajattelu rauhoittuu- etenkin nykyinen kasvissyönti-muoti saattaa tehdä ihmisistä tosi levottomia.
Lukekaa L. Ron hubbardin tietoja.
Citalopramia, ei ahdista yhtään mutta kaikki muut masennuksen oireet löytyvät. Eli kai se tehoaa , mutta vain siihen ahdistukseen.
Olen lopettelemassa lääkitystä. Ei auttanut ja seitsemää lääkettä täälläkin kokeiltu.
kaikki ''modernit'' mielialalääkkeet on käyty läpi. Ei ollut apua, seksihalut kyllä katosi ja muna löystyi mutta lääkärin mukaan se on ''hinta mikä paremmasta olosta täytyy olla valmis maksamaan". just joo..
Moikka! Itse oon käyttänyt monia "uusia" eikä niistä juuri apua. Vanhemmista masennuslääkkeistä on ollut huomattavasti enemmän apua siihen sumuun ja synkkyyteen, mikä ei poistunut uusillä lääkkeillä, päinvastoin. Vanhoja illalla väsyttäviä on esimerkiksi triptyl.
illalla otettavia tarkoitin! :D Ei enää aivot toimi :(
Kokeilemalla se selviää, itselleni vanhat mielialalääkkeet sopivat paremmin.
Joo ei auta blaseboa balsebon päälle.
20 miljardin busines ei sitä kannata lopettaa, siks
canja onki kielletty ja silti sen kotikasvatus on lisääntynyt
vuosien saatos taas 20 000 ihmisel.
Kerran heitin yhden
kapselin yliopistolle tutkittavaks ihan mielenkiinnon vuoksi
ja hyvä veli systeemiä hyväksikäyttäen.
Tulos:
-laktoosi
-suolaa
-liivatetta
Tää oli pääosin se mitä cymbalta vai mikä v**tu lienee sisälsi.
Eli sama teho ku söisit perunan ja joisi lasin maitoa. =D
No onse jännä että noilla aineilla saadaa sitten ihminen kuvittelemaan itselleen mitä inhottavampia sivuoireita...kuten huimaus ja tikkuilu ja ajatusten hitaus...
Tämmöset viestit on ihmisten kiusaamista!
Ja sitäpaitsi mä kyllä olen sitä mieltä että vaikka ne jotain blaseboja olisi, kunhan toimii :)
kumma, että laktoosilla, suolalla ja maidolla voi myös yrittää tappaa itsensä...
kumma, että laktoosilla, suolalla ja maidolla voi myös yrittää tappaa itsensä...
Ihmisten kiusaamista?
Missä sinä elät? Kyllä minä koen, että jos ihmisille syötetään kirjaimellisesti
vettä lääkkeenä, on se enemmän ihmisten kiusaamista.
Kuin se, että siitä puhutaan ääneen.
Ihmisen pää ja ruumis ovat yhtä mieli pystyy kuvittelemaan
uskomattoman määrä oireita (kts.paniikkihäiriö)
Mitä tulee täällä mainittuu seksihaluttomuuteen ja erektio-ongelmaan,
niin sen toki koin, vaan en muista lääkkeen nimeä.
Samoin toinen ystäväni, että nähtävästi vedimme kaikki kolme samaa.
Oli upeaa saada aikaan täydellinen erektion katoaminen 22 vuotiaana 2003.
Yrittää voi.. Onnistuu myös jos juo liikaa vettä,
kuten eräs brittiteini juuri todisti.
Kun vihdoin päätin paljastaa terveydenhuollossa pahan oloni,sain citalopramia 20 mg nassuun ja muutaman ajan jollekin tädille. Tuli jo parempi olo ku tuntu että saan apua ongelmaani. No,lääkkeet aloittivat sivuoirehelvetin ja täti vaan neuvoi olemaan olematta itsetuhoinen. Tuntuu että masennuin vasta lääkityksen aikana. Se mitä oli ensin oli surua ja ahdistusta ja tilalle sain harmaata tunnotonta väsymystä. Kun valittelin oloa, haluttiin annosta vaan nostaa. Niinpä kahden vuoden unissakävelemisen jälkeen aloin itsekseni vieroituksen ja kärvistelen nyt vieroitusoirehelvetissä. Säännöllisesti kokoontuva vertaistukiryhmä nosti minut suosta,lääkkeet oli mun kohdalla aivan älytön ratkaisu.
Itsellä oli lääkkeinä:
-Sepram (Citalopram)
-Mirtazapin
Sepram ei vaikuttanut mitenkään, Mirtazapin auttoi nukahtamaan. Mielialaan ne eivät vaikuttaneet mitenkään. (Tai jos haluaa hakemalla hakea jotain, niin pidemmät yöunet saattoivat vaikuttaa hitusen olotilaan positiivisesti)
Olisi varmaan pitänyt huijata itseänsä ja ajatella, että ne tehoavat, niin josko placeboefekti olisi auttanut. Olen vain tosi huono huijaamaan itseäni :)
Aloitin syömään terveellisesti ja lopetin lääkkeet -> mieliala kohosi.
Siis eikai ne lääkkeet nyt sitä masennusta poistakkaan, helpottaavat vain oireita. Tekee olon/ elämän siedettävämmäksi. Itse ainakin koen että olen apua saanut siinä mielessä että ajatus on hidastunut, ei enää ajatukset vilise päässä ja sen kautta tuntuu ettei maailma enää kaadu niskaan. Ja ahdistus on lieventynyt.
Mutta onhan se tosi että kaikille lääkkeet ei sovi :/
Mulla käytössä Suprium ja Efexorin rinnakkaislääke Venlafaxin. Mainio coctail. Mulla on enemmän virtaa ja iloa. Jaksan suunnitella elämääni ja elää sitä sosiaalisuudesta nauttien. Jee :)
Hei!
Minä syön myös Venlafaxinia toisena minulla on mirtazapin. Vähän on helpottanut nyt kun päivälääkkeen annosta nostettiin.... oletko huomannut muitamattomuutta?
Käytin ensin Cipralexia reilun vuoden ajan; alussa auttoi aivan mielettömästi, mieliala parani, sosiaalisuus lisääntyi ja ahdistus väheni. Noin puolen vuoden jälkeen vaikutus alkoi jotenkin hiipua, kunnes tuntui siltä ettei enää mitään apua.
Lääkäri vaihtoi Venlafaxiiniin. Olen käyttänyt sitä nyt noin puoli vuotta, en tiedä vaikuttaako mitenkään. Ainakin väsyttää koko ajan. Pitää ehkä olon siedettävänä, mutta varsinaista onnellisuutta en ole kokenut pitkään aikaan.
Mun kokemus: Söin essitalopraamia ja mirtatsapiiniä puoli vuotta, kunnes tuntu, että lääkkeet lopetti tehonsa. Minusta koko Mirta oli turha koska en kärsinyt nukkumisongelmista. Aluksi oli oudon virittynyt olo ja helkkarin kuiva suu, muita aloitusoiteita en havainnut.
Sitten essitalopraamia nostettiin. Söin monta vuotta sitä. Kun ykski pilleri unohtu,olo oli hirveä, sähköiskut ja pöhnä iski heti.Lopulta olin masentuneempi ja lamaantuneempi ku koskaan ja jätin lääkkeen pois hiljalleen. En voinut saada orgasmiakaan enää sitä käyttäessä. Mulla oli lääkkeen käytön aikana helpompi olla sosiaalisesti muiden kans(kärsin ahdistuksesta), mutta muuten olin jotenkin välinpitämättömämpi, niinku lääke ois muuttanu mua sellaseks. Nukuin tosi paljon. Kun lopetin, kärsin vieroitusoireista.
Meni puoli vuotta lääkkeiden jälkeen että olin taas iloisempi ja että seksihalut palasi normaaliksi. Lääkkeen jälkeen oon kärsinyt satunnaisista paniikkikohtauksista, mitä mulla ei oo ennen ollut ja keskittymiskyky ollut heikompaa,mutten koe sen johtuvan masennuksesta.
Ennen näitä kokeilin Venlafaksiinia. Heräsin keskellä yötä sydämentykytykseen, outoon ja levottomaan oloon. Söin sitä ehkä viikon ja se ei ollut sen arvosta. Ehkä lääkeannos oli myös liian suuri
Enää en aio syödä masennuslääkkeitä.
Käytin reilut puoli vuotta Cipralexia. Eivät auttaneet lainkaan, pää oli vaan "enemmän sekaisin".
Menin lopulta psykoterapiaan. Auttoi.
Lääkeyhtiöt vetävät aivan kolossaaliset voitot, ostavat lääkärit ja hoitajat ja nykyisin terveyskekuksetkin.
Voitto se on, mikä lääkeyhtiöitäkin liikuttaa, ei terveys tai ainakaan ihmiset/potilaat.
Paras lääke masennukseen on hyvät ystävät, mielekästyö, kunnon kotiruoka, riittävät yöunet ja se, että tekee muutakin kuin istuu tietokoneella tai television edessä, riittävää liikuntaa unohtamatta.
Erityisesti kuluttavien ja mielen pahoittavien eli raskaiden ihmisten poistaminen tuttavapiiristä jo auttaa moneen asiaan.
Hyvin sanottu, tuo auttaa varmasti jo monelle.
Mutta ei keskivaikeasti tai vaikeasti masentuneelle. Ja mitä sanot esim. minulle, jolla on kaksi eri tutkintoa, mutta töihin en kelpaa? Viimeisen neljän kuukauden aikana olen laittanut melkein 40 työhakemusta, yksi haastattelu, mutta ei työtä. Kyllä se alkaa jo masentaa - siis silleen ihan oikeasti!
Tutkittu juttu on myös keskivaikean tai vaikean masentuneiden yhteys lapsuuden kokemuksiin; jos ihmisen minäkäsitys on rakentunut vaikeissa varhaislapsuuden oloissa tai jos lapsesta ei ole kunnolla huolehdittu, rakastettu, pidetty sylissä tai jopa pahoinpidelty henkisesti tai fyysisesti niin ei siinä enä kotiruoka auta. Masennus on tällöin tullut osaksi ihmisen psyykettä ja lähtee vain oikealla hoidolla ja psykoterapialla.
Mutta tuossa olet myös oikeassa: kuluttavien ja mieltä pahoittavien ihmisten poistaminen tuttavapiiristä auttaa. Vaikeaksi sen tekee tietysti silloin, kun tuollainen ihminen on oma vanhempi, sisarus, puoliso tai joku muu läheinen. Poistaminen ei onnistu ihan napinpainalluksella, jos ihminen on osa omaa elämää. Tähänkin tarvitaan yleensä terapeutin tukea.
Tiedän. Itse sairastan kroonista masennusta ja tällä hetkellä olen sairaslomalla keskivaikeasta masennuksesta. Vaikeaksi se luokiteltiin kun päädyin osastolle parisen kuukautta sitten. Sain 3vk sairaslomaa :D Jokatapauksessa annoin tuon neuvon, koska siinä on jokaiselle jotakin, jopa minulle ikuisuus masentuneelle. Nuo ruuat, ystävät ja kaikki on tärkeitä vaikka olisikin sairas ja vaikka sairastaisi. Pitää vaan sinnitellä, pitää yrittää vaikka ei jaksaisi, pitää hajotakin, tottakai.
Itse olen persoonallisuushäiriöisen kasvattama ja perheessä on persoonallisuushäiriö ( diagnosoitu) useammallakin. Ex mieheni ja miesystävistäni yhtä lukuunottamatta täyttää kaikki narsistin piirteet, lapsista osa on erityislapsia. Lähes kaikki ystäväni on mielenterveyspotilaita, mutta silti jaan neuvoja netissä, että poistakaa kuluttavat ihmiset :D No sen neuvon sain persoonallisuushäiriöiseltä siskoltani joka työskentelee mielenterveystyöntekijänä. Poistaa kannattaa ainakin ne jotka pystyy ja muihin kannattaa suhtautua kuin höperöihin joiden puheita ei kukaan täyspäinen kuuntele tai noh...
Masennukslääkitys on vaan puolet siitä, että toipuu. Oireet muuttuvat siedettävämmiksi ja silloin on voimia alkaa työstää paranemisprosessia. Pelkkä lääkitys ei ketään (ainakaan keskivaikeasta tai vakavasta masennuksesta kärsivää) paranna. Masennuksesta toipuminen on raskas prosessi, jokapäiväistä työtä.
Itse on kokeillut Efexoria, Remeronia, Cipralexia, Lamictalia, Valdoxania ja Edronaxia. Cymbalta on ollut ylivoimaisesti paras, syön sitä tälläkin hetkellä. Olo on vireämpi ja lääke poistaa tehokkaasti myös ahdistusta.
Olen käyttänyt Seronilia, Cipralexia ja sen rinnakkaisvalmistetta Escitalo Actavista. On nostettu ja nostettu annostuksia, mutta itse en koe noista olevan loppujen lopuksi hyötyä. En usko masennuslääkkeisiin. Lisäksi sivuoireet ovat joskus aika helvetin kamalia.
Tykkään enemmän unilääkkeistä ja rauhottavista, ne oikeasti tehoaakin.
Kliinisten tutkimusten mukaan masennuslääkkeistä ei ole enempää hyötyä kuin plasebosta.
Kokeilkaa mäkikuisma/ulkoliikunta/kalaöljy/d-vitamiini yhdistelmää. Helpottaa oireita varmasti!
Masennuslääkkeet eivät kaikilla auta. Ne joilla ne ovat auttaneet, eivät näillä palstoilla yleensä liiku.
Ei auttanu escilopram tai joku tälläin. Vaihoin sen karjalaan ja kannabiksen kukintoon. Mä aloin taas elää kolmen vuoden murjotus/vitutus fiilistelyn jälkeen.
;>
Kymmenen vuoden aikavälillä sertralin tuonut mulla selviä vaikutuksia. 200mg annos.
Nyt on ollut myös voxra lisäboostina vuoden ajan. Notkahduksia toki ollut, mutta yleisesti auttanut paljon.
Lääkkeet auttaa, mutta todella hitaasti, pitkällä aikavälillä. Jostain puolen vuoden kuurista on turha odottakaan mitään muutosta.
SSRI kutistaa aivot ja poistaa mahdollisuudet parantua masennuksesta.
https://www.google.fi/search?q=ssri brain atrophy&ie=utf-8&oe=utf-8&gws_rd=cr&ei=FXjaV9m3E-SC6QTwtJvYAg
Ilmankos tuntuu siltä, että olisi tyhmentynyt ajan myötä. Makes sense.
Ja tämmösen sinä uskot.
Tiedätkö Alko jakaa ilmaisia konjakkipulloja tänään. Kannattaa käydä hakemassa.
Olen kokeillut masennukseen citalopramia, zoloftia, venlafaksiinia, mirtatsapiinia ja litiumia ja ajattelin jo, ettei mistään ole apua. Sitten aloitettiin 2010 Voxra ja se olikin hyvä lääke. Aloin voida paremmin ja mm. laihdutin 40 kg. Toki myös esim. terapia vaikutti myös. Mutta Voxraan olen tyytyväinen, ei sivuvaikutuksia. Meni sitten niinkin hyvin, että ajattelin jo pärjääväni ilman lääkkeitä. Ei onnistunut. Voxraa syön nyt sitten toistaiseksi ehkä niin kauan kun tiede kehittyy ja keksitään jotain vielä parempaa. Ei se tietenkään kaikki ongelmia poista. Ketipinorilla saan nukuttua, mikä tietysti on ihan keskeistä mielialan kannalta.
Ootko tosissasi?
Itse näen koko psykiatrian huuhaana, pseodotieteenä ja kansanmurhana.
Suomi on sosiaalidemokraattinen syrjintäyhteiskunta, jossa 3,48 miljoonan työikäisen työt on jaettu noin 2 miljoonalle työlliselle siten että 1,4 miljoonaa on kokoaikaisia ja 0,6 miljoonaa osa-aikaisia tai yrittäjiä.
Noin 1,5 miljoonaa ihmistä on syrjitty Ay-liikkeen joukkovoimalla ikäänkuin "ulos yhteiskunnasta". Syrjityt ovat kuitenkin yhteiskunnan pakkojäseniä, mutta heillä ei ole tehtävää ja osuutta yleiseen palkanjakoon. Yhteiskunnallinen syrjäytyminen aiheuttaa monille ongelmia joihin terveydenhuolto pyrkii tarjoamaan "apua".
Siksi tarvitaan "psykiatriaa" ihmisten manipulointiin ja tappamiseen.
Täystyöllisyysmallissa kaikilla olisi kansalaispalkka ja tehtävä yhteiskunnassa. Kaikki kuuluisivat porukkaan. Ongelmia olisi vähemmän.
Onko sinulla LääkkeetOtettu tullut mitään haittaoireita koskaan Voxrasta? Ja miten pärjäsit niiden kanssa? Mulle toi olisi myös melkein ainoa, mikä voisi enää ehkä auttaa. Ja mikä annos paras?