Itseäni on alannut nyt ärsyttää nämä yksinäisyys ja ystävän haku viestit..
Itse olen 20 yksinäinen nuori nainen, jolla on hyvä parisuhde, tämän hetkiset opinnot lopuillaa yms. kaikki ihan hyvin. mutta niitä kavereita ei vain ole, tai ainakaan saman henkisiä.
Näillä palstoilla kyllä löytyy ihmisiä, jotka myös haluaisivat tosi ystäviä, ja omaavat samanlaisia arvoja ja odotuksia ystävyyden suhteen kuin minäkin
MUTTA
miksi nämä ihmiset tuntuvat aina olevan masentuneita, mielialahäiriöistä, pelkotiloista, apaattisia, syrjäytyneitä yhteiskunnasta yms sun muusta kärsiviä ihmisiä?
Ei masennukses yms. sinänsä pahaa, mutta näil ihmisil on tapana lähinnä märehtiä asioitaan ja voivotella kaikkea. Paska elämä on itelläkin ollu, ja haluisin kyl ystävän jolle kertoa siitä (kertoisi myös mulle omastaan) mutta ennen kaikkea vietteäisi kanssani aikaa ja nauttisi elämästä kanssani!
Tuntuu uskomattomalta ettei näinkin aktiivisilta palstoilta muka löydy "normaalia" yksinäistä..
Itse olen 20 yksinäinen nuori nainen, jolla on hyvä parisuhde, tämän hetkiset opinnot lopuillaa yms. kaikki ihan hyvin. mutta niitä kavereita ei vain ole, tai ainakaan saman henkisiä.
Näillä palstoilla kyllä löytyy ihmisiä, jotka myös haluaisivat tosi ystäviä, ja omaavat samanlaisia arvoja ja odotuksia ystävyyden suhteen kuin minäkin
MUTTA
miksi nämä ihmiset tuntuvat aina olevan masentuneita, mielialahäiriöistä, pelkotiloista, apaattisia, syrjäytyneitä yhteiskunnasta yms sun muusta kärsiviä ihmisiä?
Ei masennukses yms. sinänsä pahaa, mutta näil ihmisil on tapana lähinnä märehtiä asioitaan ja voivotella kaikkea. Paska elämä on itelläkin ollu, ja haluisin kyl ystävän jolle kertoa siitä (kertoisi myös mulle omastaan) mutta ennen kaikkea vietteäisi kanssani aikaa ja nauttisi elämästä kanssani!
Tuntuu uskomattomalta ettei näinkin aktiivisilta palstoilta muka löydy "normaalia" yksinäistä..
Vastaukset 22
Vanhimmat
määrittele normaali.
huomaa sana normaali " heittomerkeissä!
tavallinen kai tässä tilanteessa että on elämässä ongelmia/vaikeaa, mut ei syytä siitä kaikkia muita/ puhu vain siitä
Keskittyisi siis muuhunkin. Haluisi oikeasti kavereita ja tehdä yhdessä, ei vain jutella netissä. Olisi siis perus aktiivinen. Yksinäinen sitten syystä tai toisesta.
Ite olen yksinäinen läheiseni tehtyä itsemurha, jonka takia itseänikin alettiin pitää hulluna. Ei helppoa, ja traumoja jääny, mut silti en halua jauhaa siitä koko ajan ja kaikille. vaan haluisin niit ystäviä joille porata asiasta kun siltä tuntuu, mutta saisin myös sitä muuta ajateltava :)
Nykyään on tapana ylidiagnosoida.
Eräs tunnettu psykologi sanoi äskettäin, että jos ihmisillä olisi hyviä ihmissuhteita, ammattiauttajia ei enää tarvittaisi. Nyt suuntaus on se, että ihminen jää/jätetään yksin ja ohjataan terapiaan.
Pitäkää huolta läheisistänne. Meillä jokaiselle on omat ongelmamme!
normaali on henkilö joka on tasapainossa ja hallitsee tilanteet kaikissa asioissa. kuten hyvässä ja pahassa. kotona, koulussa, työssä, vapaaajassa ja pettymyksissä vastoinkäymisissä, surussa ja murheessa. henkilö pitää asiat otteessaan. eikä hänelle voi syntyä ongelma tilanteita , koska asia hoidetaan ennen ongelmaa.
Voisiko olla, että ihmiset ovat "masentuneita, mielialahäiriöistä, pelkotiloista, apaattisia, syrjäytyneitä yhteiskunnasta yms sun muusta kärsiviä ihmisiä" vaikka osittain sen takia, että he ovat yksinäisiä, ja tämä yksinäisyys saattaa altistaa monille oireille sekä mielenterveyden häiriöille?
(Lukihäiriöisille = siellä lukee sitten että "saattaa altistaa", EI "aiheutaa")
Haista vittu.
Ehkä jos tapaa jonkun potentiaalisen ystävän livenä, niin sen kanssa voi sitten jutella niitä näitä kivoja harrastuksista ja muusta. Mitä ihmeen järkeä niitä olisi tänne nettipalstalle huudella? Harrastuksille on sitä paitsi omat harrastuspalstat, ja tämä palsta on yksinäisyydestä kirjoittamiseen ja ongelmien purkamiseen.
eikö siitä yksinäisyydestä juurikin ystävystymällä päästä?? Helvetin idioottia porukkaa täällä.. Yksinäisiä kaikki ja aina ollaa toisia alas mollaamas, jos ei tilitä kuinka paska elämä on ja löytyykö muita sellaisia. Ihmekös ootte yksinäisiä kun ihan asialliseen aloitukseen vastaatte tolleen!
Plussia vaan ku joku hautoo itsemurhaa ja kun joku pohtii etteikö voisi yrittää eteenpäin yhdessä niin miinusta yhtäpaljon kuin yhdessä pilveä polttamaan ehdottavalle..
Ap keskittyi haukkumaan palstalaisia mielenterveysongelmaisiksi, joten ei se nyt kovin rakenteva tai positiivinen aloitus ollut.
Siitä olen samaa mieltä, että yksinäisyydestä pääsee ystävystymällä. Sopivan ystäväehdokkaan löytäminen onkin sitten mutkikkaampi juttu.
samaa. Todellakin jengi valittaa ei ole töitä ei ole ystäviä ei ole akkaa tai ukkoo eikä kukaan välitä.
No ensinnäkin se kun menee päivätöihin ja mikä vielä parempaa hankkii 3-vuorotyön tehtaasta niin on viikonloppuisinkin töitä aika usein. Tällä tavoin saa työkavereita ja päivärytmin mikä auttaa. On vuoroviikoin aamu-, ilta ja yötöitä niin ei ole kotona valittamassa omaa kurjuuttaan. (Ja turha yrittää väittää, että kun ei saa töitä, no ammattikoulu olis kestäny vain 3 vuotta silloin aikanaan ja suurin osa näistä töistä opetellaan työpaikalla että se niistä vasta väitteistä). Työkavereiden kanssa voi mennä kaljalle, pelaa sählyy, salille jne kun on vapaata (näin ainakin meillä). ja nyt kun alkaa kisat niin niitä vahtaamaan, jos käy vuorot. Sen jälkeen yöseuraa kotia, ja sillai. Mutta jos ei edes yritä millääm elämän alueeella tehdä muutosta elämäänsä niin voi olla varma, että nuoremmat aktiivisesti elävät ihmiset ehtii edelle vaikka olisvat tällä hetkellä yläasteella mutta semmone vajaa 10v ja ovat ohittaneet monet. En tietenkään tarkoita, että kaikkien pitäisi väkisin käyttäytyä näin jos se ei oikeasti tunnu miellyttävältä, mutta kyllä tällainkin pääsee perusarkeen mukavasti kiinni.
Ja ennenkuin joku kysyy miksi seuraan palstaa niin se on vain pinttynyt tapa vuosien takaa. kun muutin työnperässä enkä tuntenu ketää. Tosin aika nopeasti sitä tutustui uusiin ihmisiin.
Ikävä lueskella näitä kertomuksia kun kukaan ei ole muistanut tulla kertomaan tarinaansa kuinka on "päässyt pois" tältä palstalta vissiinkin vuosien saatossa moni on löytänyt kumppanin ja perustanut perheen tai saanut kavereita.
Tämän palstan selailu loppuu minun osaltani tähän viestiin, joka on muuten ensimmäinen ja viimeinen, jonka tänne kirjoitan. Luultavasti nyt sitten pitää siirtyä lueskelee sinkut-palstalle "kuinka en koskaan löydä oikeaa". Perhana itsekin pitää ryhdistäytyä, kun kohta menee aika ohi, enää pari vuotta.
Mutta voimia kaikille, yrittäkää oikesti tehdä jotain tilanteellenne. Se on vaikeaa, koska jos muutos olisi helppo niin eihän tätäkään palstaa olisikaan. Mutta se on myös varmaa, että yksinäisyys ei poistu itsestään eikä elämänilo palaa. Ensikerran kun pohditte "pitäiskö" niin pakottakaa itsenne tekemään se mitä pohditte, koska vaikka tuliskin mitään sanomaton kokemus tai negatiivinen niin ainakin olet yrittänyt. Ja tarkoitan vain posiitiivisiin asioihin ryhtymistä, kuten tapaamisiin, jonnekin menoon tms, ei mitään itsetuho tai muita negatiivisia pohdintoja.
Olkoon tulevaisuus kaikille onnellisempi.
Hyvästi kaikille ja voimia.
Sullahan on se kumppanisi, jonka kanssa voit viettää aikaa ja nauttia elämästäsi. Itselläsi on seuraa, mutta se ei riitä ja tulet tänne itkemään siitä. Sitten ihmettelet vielä YKSINÄISTEN ihmisten ongelmia. Enemmän oma ongelmasi on ihmettelemisen arvoinen.
Ei se seurustelukumppani korvaa kavereita. Itsekin seurustelen ja olen seurustellut jo 3 vuotta, mutta silti tunnen itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan aiemmin. Toisen yksinäisyys alkaa kaivaa parisuhdettakin pidemmän päälle. Tosi ikävää jäädä esimerkiksi viikonloppuisin yksin kotiin murjottamaan, kun toinen haluaa viettää aikaa kavereidensa kanssa ja itsellä ei sellaista mahdollisuutta ole.
tässä tuntuu nyt olevan tosi negatiivinen vire.itse oon aika yksinäinen ja koen sen välillä tosi turhauttavana.oon ollu aina perhekeskeinen ja eron jälkeen tuntui että oli vain mä ja lapset.alkuun se menettelikin.mut jossain vaiheessa halusi muuta elämäänsä.houmasi ettei olluy kelle soittaa.välillä se ahdistavaa mutta yritän pitää korvat ja silmät auki,ehkä joku on myös jossain vailla ystävää.pahinta musta olisi katkeroitua ,ja tavallaan vierittää syy toisten harteille.ite sieltä kotoo on läettävä johonkin suuntaan ja joskus voi yllätyä positiivisesti.luottamusta!
Kun tuon alotuksen luki niin tulipa ikävä olo.
No se onkin vain 20 vuotiaan tytönhupakon diagnoosi palstan ihmisistä
Mikäs se ammatti olikaan ?
Itsekään et ole "normaali" yksinäinen vaan olet parisuhdeyksinäinen
joille pitäis olla oma palsta ihan kun änkeävät tänne normaalien yksinäisten palstalle.
sulle yksinäisyys on tunne, hyvin monelle todellinen (parempaa sanaa tähän keksi) olotila. ei sillä, ettei yksinäinen voisi olla parisuhteessa ja kun kaverit on erihenkisiä, mutta älä jooko syyllistä yksinäisiä ihmisiä, usein yksinäisyyden takana on mielenhäiriöitä, koska te "normaalit" ihmiset tykkäätte katsoa pahasti kieroon. ja yksinäisyys johtaa masennukseen ja kaikkeen muuhun "epänormaaliin".
olin ekan kappaleen verran samaa mieltä kanssasi, mutta yksinäisyys ja elämän paskamaisuus on hyvin suhteellista, ja jos pidät noita luettelemisiasi piirteitä epänormaaleita, sulla on vielä paljon opittavaa elämästä. ja paljon aikaa. silti tajuan sua, koska jotkut ihmiset vaatii toisia enemmän tunteakseen olevansa samanhenkisiä.
Täällä toinen 20-vuotias yksinäinen nainen. Tai ehkä yksin viihtyvä olisi kuvaavampi vaihtoehto, sillä en varsinaisesti koe olevani yksinäinen, enkä juuri kärsi siitä. Minulla ei vain ole kovin voimakasta tarvetta olla ihmisten kanssa.
Mutta olen kyllä joskus aikaisemmin netin kautta seurustelukumppania etsiessäni huomannut , että varsin suuri osa yksinäisistä ihmisistä tosiaan on jollakin tavalla negatiivisia tapauksia, joko mielenterveysongelmaisia tai sitten vain sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja. Ärsyttäväähän tämä kieltämättä on, sillä koen itse olevani aivan normaali ja tasapainoinen ihminen, eikä kyllä kiinnostaisi alkaa hengata kovin voimakkaasti ongelmaisen tai muuten surumielisen ihmisen. Olen sen verran itsekäs ihminen, että haluaisin olla suurimman osan ajasta hyväntuulinen, eikä se vain onnistu minkään masentuneen ongelmatapauksen kanssa, sillä aistin aika voimakkaasti toisen tunnetilat.
Aloittajalle sanoisin, että jos haluaa ystäviä, kannattaa etsiä niitä jostain muualta kuin yksinäisille tarkoitetuilta palstoilta. Tänne kertyvät juuri ne surulliset ihmiset, joilla on voimakas tarve purkaa sydäntään ja avautua ongelmistaan. Tasapainoiset ja elämäniloiset ihmiset löytyvät ihan muualta.
En muuta kommentoi kun tuolle eräälle joka sanoi, että on turha väittää ettei saa töitä. Minulla on 2 ammattia, ja olen työtön, ja hakenut erittäin aktiivisesti työtä viimeiset 2v, tuloksetta. Että haistappa kuule vaikka home tai jotain.
Kai sitä ei vain kelpaa tässä yhteiskunnassa mihinkään ja kyllä tuo laittaa masentamaan pikkuhiljaa.
Joo. Kyllä on varmasti paljon sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä töitä, mutta eivät saa tehdä. Täytyy nostaa hattua teille. Jos menettäisin vielä työni eli ainoan sosiaalisen kontaktini, todennäköisesti tappaisin itseni tai ryyppäisin vaan päivät.
500 tuhatta työtöntä, 50 tuhatta avointa paikkaa. Ei siitä saatana riitä kaikille vaikka kuinka on idealisti, positiivinen ja hellanlettas. Vituttaa tommoset pellet, jotka ovat sattuneet voittamaan lotossa ja tulevat sitten muille ilkkumaan. Lottovoitto on Suomessa saada työpaikka.
Tällaiseen viestiin on vaikeaa vastata, mutta yritän.
Miksikö yksinäisyys kulkee yhteydessä masentuneisuuden ja muiden "häiriöiden" kanssa.
Nehän ovat niitä asioita, jotka lopulta johtavat yksinäisyyteen. Kyseessä on selvä rakkaudettomuuden oire. On vain todella niin vähän ihmisiä, jotka kykenevät aitoon, oikeasti läheiseen ihmissuhteeseen kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Miten usein tuleekaan ero, jos joku oikeasti tarvitsee, tai näyttää tarvitsevansa rakkautta ja huolenpitoa. Toisen ihmisen paljastunut sisäinen tuskaisuus on monille liikaa ja sitten etsitään sitä "normaalia" ihmistä kumppaniksi.
Etsimäsi "normaali" yksinäinen taitaa olla semmoinen luonteenomaisesti itsekseen viihtyvä ihminen, joka ei aiheuta sinulle ylimääräistä riesaa ja huonoja tunteita. Sellaista on hyvä etsiä.
En jaksanu edes lukea teidän TAAS NIIN RIIDANHAKUISIA vastauksianne. Jos kaveri etsii normaalia tasapainoista ystävää, onko muiden heti pakko alkaa riidellä? Jos siis et koe olevasi tasapainoinen, aktiivinen ja suht koht menossa mukana oleva nuori nainen, älä vastaa. Aloittaja tuskin kaipaa muita vastauksia.
Niin. Kirjoittaja on kirjoittanut siihen tyyliin, että tasapainottomilla menee hermot. Elämässä oikeastikin saa sitä mitä tilaa.