Jätä kipu taaksesi

Jp kirjoitti:

mä tiedän tai ymmärrän sen, se on vaikea asia. Mutta ei kipu ole sinulle niin rakas kuin elämä ja rakkaus. Uskalla elää ja uskalla rakastaa. Älä anna kivun viedä sinua enää. Minäkin taistelin omaani vastaan kaikin voimin. Ja sinä tulit unessa viereeni, ojensit minulle miekan jonka avulla taistella jotain suurta... kenties oman mieleni demonia vastaan..tai jotain vääryyttä maailmassa, jotain jollaisena sen koin....jotain sellaista negatiivista jolla oli minusta valtaa. Halusin, että se valta on vain kaikella hyvällä sillä tiedän, että se hyvä on parantava voima ja voittaa lopulta. Tiedän, että sitä hyvää on niin paljon, maailmassa. Luonnossa, kaikessa ympärillä, rakkaissa ihmisissä. Muistoissa, tässä hetkessä mutta ennen kaikkea tulevassa.

Vaikka joskus tuntuu, että elämä olisi aamusta iltaan ja yöhön asti pelkkää taistelua niin pysy siinä uskossa, että tulee se päivä kun tunnet jokaisella solulla ja tunteella kehossasi että se kaikki oli sen arvoista!

Minä en suostu siihen, että se taistelu vie sinua minulta. Pidän sinusta kiinni. Voin kantaa sinua jos annat siihen luvan, minäkin pidin sinusta kiinni silloin kun tuntui että luisuin ja sinä pidit minut pystyssä. Kun tunnistelen aistien itseäni olen varma joistain asioista, kuten siitä että suuri rakkaus on kyvyllinen ylittämään hyvin vaikeitakin asioita. Sillä kaikessa todellisuudessaan se on se suurin syy siihen miksi me tänne synnymme ja miksi me täälä haluamme elää. Meille jokaiselle on oma polkumme kuljettavana, ehkä meidän rakkaudelle on jokin suurempi erilaisempi tarkoitus. Ehkä sen tarkoitus on vain hetkittäin, pienissä ja isoissa hetkissä parantaa toisiamme, rakastaa toisiamme.

Minä en rakasta itseni takia, minä rakastan rakkauden takia. Ehkä tällä rakkaudella on kaikista vaikeuksista huolimatta juuri olla vahvana niin monille, merkkinä siitä mitä kaksi ihmistä ovat valmiit kohtaamaan ja mitä asioita tapahtumaan. Miten kahden ihmisen rakkaus voi samalla ehjätä niin monta ihmistä niiden ympärillä, tehdä niin paljon hyviä asioita.

Elämässä ei ehkä jaeta vuoroja, enkä ole varma kuvastaako se sana oikein ajatuksiani tai tunteitani, mutta minulla on sellainen olo, että nyt on minun vuoroni. Kaikelle etsivä löytää jotain tarkoitusta, kohtaloon uskova näkee totuutta niissäkin asioissa jotka joinain hetkinä tuntuu kaikista epätodennäkösiltä. Kuin totuutta joka vielä hetki sitten oli niin usvan peittelemä ja auringonnoustessa se valkenee silmien eteen. Näetkö sinä sen aamun jos oikein tutkiskelet?

Luonto herää eloon, me olemme suuri osa sitä. Se on meille niin läheinen, se on meille merkkinä siitä kauneusta, niistä tunteista jotka ovat piilossa jossain sisällä. Niistä tunteista jotka haluavat päästä pinnalle ja hengittää, niistä tunteista joita mikään ei ole voinut kaataa tai kumota.

Jos minä rakastan rakkauden takia niin rakastanko silloin myös luonnon takia, sillä tuuli, sade, aurinko, kuu ja tähdet, ne ovat suurimpia ystäviäni. Sinä et ole yksin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä