Merenkulkijalla on ainakin genitaalia heti oikaista ja myöntää virheensä. Nytkin nuo kaksi lyöntivrhettä ovat muutamalle "kivitystä huutavaa jumal-asiaa". Heidän omista teksteisään löysin 6 virhettä. Monella täällä ei ole munaa omia kömmiään! Moini kirjoittaa roskaa ja uskoo siihen itsekin.
Itse olen täpinöissäni veneeni laskupäivän ja vielä 2-3 seuraavaakin, kun teen ensimmäiset kevään ajot lähivesillä. Luulen Merenkulkijalla kirjoittaessaan olleen sama tunne. Lisäksi vaihtotyötä oli kai tehty intessiivisesti ja suurella tunteella päivän. Se nostaa mielialan toiseenkerrokseen!
Meillä oli norjalaisessa öljyn porauslauttassa melkein kaikki tärkeimmät teräsvaijerit kuparoituja. Siksi, että kupari toimii hieman pysyvän "voiteen" muodossa säijekierteissä ja estämässä tietenkin hapettumisen.
Lisäksi olen nähnyt suojakuparoituja koneenosia, pinnanalaisia laitteiden suojarakenteita ja putkistoja. Kaikki nämä suolaisen meriveden vaikutuksessa ja kestävyyttä tarvitsevissa paikoissa. Ei niitä kukaan huvikseen pinnoita!
Kuparoitu teräs on suljettu kupariseen suojakerrokseen. Teoriassa elektrolyysi voisi jatkua suolavedessä, kun aluksen teräs toimii kuitenkin sähköparina maadoituksessa. Ei vain synny riittävää jännitettä ja galvaaniparia sen toimimiseen.
Tämä on kovin naivia ja alamittaista kirjoittelua, jopa Merenkulkijaltakin. Hänen kimppuunsa ovat nyt hyökkineet lähinnä puutiaisen aivoilla varustetut ja tietämättömät. Itse Merenkulkija tietää aisan ja kuitenkin kertoo tarkkoja yksityiskohtia tekniikasta ja tapahtumista tunaroiden detaliasioissa. Hän siis tyrkyttää kylkeään ristillä vähälahjaisten keihäälle.
Olen lukenut ne syksystä alkaen ja mitään mahdotonta ei ole tullut esiin. Merenkulkija lienee miettinyt yksityiskohtia veneeseensä vuosia ja hionut ne yli normaalin insinööritaiteen sallittujen oppien. Samalla vene on muodostunut elämän kaikkien asioiden keskipisteeksi. Siitä kirjoittaminen syrjäyttää sitten sen normaalin jarrutetun innon ja puuskan. Silloin tulee tekstiin oikaisuja ja asoiita joita luulee muidenkin ajatelleen ja pohtineen.
Olisihan Merenkulkija voinut rakentaa veneen "ruostumattomasta". Se olisi kiihottanut paljon vähemmän. Moni on nähnyt ruostumattomia veneitä satamissa. Ne vasta ovatkin harmaa ikäviä laitteita. Lokinpaska ja muu töhkä saa senkin pinnan laikukkaaksi kuin kesähame. Lisäksi se on materiaalina heikompaa, vaikeammin työstettävää ja vaatii ratkaisuja, joita ei mustarauta vaadi.
Itse olen täpinöissäni veneeni laskupäivän ja vielä 2-3 seuraavaakin, kun teen ensimmäiset kevään ajot lähivesillä. Luulen Merenkulkijalla kirjoittaessaan olleen sama tunne. Lisäksi vaihtotyötä oli kai tehty intessiivisesti ja suurella tunteella päivän. Se nostaa mielialan toiseenkerrokseen!
Meillä oli norjalaisessa öljyn porauslauttassa melkein kaikki tärkeimmät teräsvaijerit kuparoituja. Siksi, että kupari toimii hieman pysyvän "voiteen" muodossa säijekierteissä ja estämässä tietenkin hapettumisen.
Lisäksi olen nähnyt suojakuparoituja koneenosia, pinnanalaisia laitteiden suojarakenteita ja putkistoja. Kaikki nämä suolaisen meriveden vaikutuksessa ja kestävyyttä tarvitsevissa paikoissa. Ei niitä kukaan huvikseen pinnoita!
Kuparoitu teräs on suljettu kupariseen suojakerrokseen. Teoriassa elektrolyysi voisi jatkua suolavedessä, kun aluksen teräs toimii kuitenkin sähköparina maadoituksessa. Ei vain synny riittävää jännitettä ja galvaaniparia sen toimimiseen.
Tämä on kovin naivia ja alamittaista kirjoittelua, jopa Merenkulkijaltakin. Hänen kimppuunsa ovat nyt hyökkineet lähinnä puutiaisen aivoilla varustetut ja tietämättömät. Itse Merenkulkija tietää aisan ja kuitenkin kertoo tarkkoja yksityiskohtia tekniikasta ja tapahtumista tunaroiden detaliasioissa. Hän siis tyrkyttää kylkeään ristillä vähälahjaisten keihäälle.
Olen lukenut ne syksystä alkaen ja mitään mahdotonta ei ole tullut esiin. Merenkulkija lienee miettinyt yksityiskohtia veneeseensä vuosia ja hionut ne yli normaalin insinööritaiteen sallittujen oppien. Samalla vene on muodostunut elämän kaikkien asioiden keskipisteeksi. Siitä kirjoittaminen syrjäyttää sitten sen normaalin jarrutetun innon ja puuskan. Silloin tulee tekstiin oikaisuja ja asoiita joita luulee muidenkin ajatelleen ja pohtineen.
Olisihan Merenkulkija voinut rakentaa veneen "ruostumattomasta". Se olisi kiihottanut paljon vähemmän. Moni on nähnyt ruostumattomia veneitä satamissa. Ne vasta ovatkin harmaa ikäviä laitteita. Lokinpaska ja muu töhkä saa senkin pinnan laikukkaaksi kuin kesähame. Lisäksi se on materiaalina heikompaa, vaikeammin työstettävää ja vaatii ratkaisuja, joita ei mustarauta vaadi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin -itsekin pyydänkirjoitusvirheitäni anteeksi. Opettelen käyttämään tällaista "kämmenmikroa". Painan aina kerrallaan 9 nappia.
Tikusta asiaa
Auliksen teksteissä kirjoitusvirheitä on suhteellisen vähän. Toisille ne näyttävät olevan punainen vaate siksi, että arvostella täytyy jostakin, ja kun tekstin sisältöön ei tiedot yllä, niin kirjoitusvirheetkin kelpaa.
Se sivujuonteesta, palataanpa itse asiaan.
Kertomukset alkuajoilta, ja niiden epäloogisuudet olen käsitellyt aiemmin, mutta nyt tarina on saanut piirteitä, joihin tuskin kukaan täysipäinen voi enää uskoa. Myönteiset ja puoltavat kirjoitukset lienevät vain tarkoitettu ravistamaan kirjoittelua ja ylläpitämään ketjua, joko joidenkin sivullisten mielihalusta tai Auliksen itsensä taholta.
Auliksen jutut on kieltämättä hyvin ja sujuvasti kirjoitettuja, mutta tietonsa tekniikasta ovat puutteelliset, noin pahoja kämmejä ei satu jos on edes hieman hajulla.
Tästä viimeisestä laturijutusta voisin kysäistä vaikka, selvisikö kenellekään, onko se hammasratas- vai hihnavälitteinen, tekeeko se virtaa diodisillan läpi vai ei, ja mitä tekemistä invertterillä tai usein esitetyillä "ikuisuuslaakereilla" on projektissa, ja mikä on tarkoitus ? , ei akkujen varauksen vastaanottokyky tai kapasiteetti muutu, olipa latureita kuinka monta hyvänsä ym.ym.
Kuparoidusta veneestä saavat haihatella halukkaat keskenään, tapaus olisi niin ainutlaatuinen ja käsittämätön, että ylittäisi uutiskynnyksen maailmanlaajuisestikin, ja kiertäisi sensaatiotarinana veneilypiireissä.
Johonkin elämäntilanteeseen asti ihmisellä on taipumus uskoa tarinoihin (vrt. joulupukki), kunnes iän tuoma viisaus ja tieto karsii käsityksiä.
Tämä AM- tarina kuuluu selvästi näihin karsiutuviin.
Autan sinua vielä kerran muutamassa kohtaa.
1. Hammasratas on hammasratas ja siitä puhtuaan ainakin 5 kertaa! Uskotko jo nyt, että siellä pyörii mammashinha hammarattailla? (älä kooklaa!)
2. Ei tarvita diodisiltaa! (mitä muuten sillä itse tekisit vaihtovirrassa matkalla inventerille? Kerro vai kooklasiko taas vain?)
3. Ikuisuuslaakeri on asennusammattipiirissä nimitys laakerista, jota ei voi eikä saa voidella. Se on yleensä hyvin pöly, vesi/kosteus ja likaeristetty. Käyttöikää valmistajat luopaa 25 000 - 30 000 tunita.
4. Laturien määrä jaakkujen vastaanottokyky? Taasko kooklasit ja et löytänyt mitään jännää?
Lopeta lukeminen ja vittuilu, kun se on sulle noin vaikeaa!
Kooklaas itse
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaihtosuuntaaja
Ai siihen syötetään vaihtovirtaa.
Häh !
Mites toi taajuus hoidetaan sillä setorilla.
Ymmärrätkö mitään ?
Ai vittu kun sinä olet lapsellisen tyhmä tai saatanan savolaisen kiero mulkerto! Missä sun asiasi oli tässä linkissä? Se toimii molempiin suuntiin!
No nyt riittää sähkomiehillekin hauskaa.
Invertteri muuttamassa vaihtuvirtaa tasavirraksi ?
Hih hii .
Puuttua asiaan, mutta Zetorissa ei ole hammashihnaa apulaitteille.
Moottorin modifioinnista oli hyvin tarkka kirjoitus syksyllä. Siinä paljastui, kuinka Zetoriin tuli sellainen. Ihminen osaa!
Onko vielä "espoolaisella yrittäjäpojulla Välittäjä_LKV:llä jotakin millä vittuilla ja saavuttaa ajatusmaailmassaan jonkun uskoon tulemisen?
eikö oo ihan sama mitä täällä kukakin kirjottaa ja jokaisen oma asia mitä uskoo. Ketään ei käsittääkseni pakoteta lukemaan kyseisen hemulin juttuja, joten ne voi halutessaan helposti sivuuttaa, eikä ne nyt paljoa kuormita tätä palveluakaan. Itse olen niitä lukenut ja mulle on ihan sama onko ne totta vai ei. Lähinnä otan ne viihteenä, joka ruokkii omaakin mielikuvitusta mitä erikoisempiin keksintöihin. Oudon suuria tunteita ne kuitenkin herättävät :)
Minusta tämmöseen kirjotteluun kuuluu huumoria, sitä nyt on sitten monen tasosta ja joku voi ottaa sen vittuilunakin. Mutta mitä sitte! Kieltämättä itteäkin harmittaa välillä kun hyvä alotus menee alapää juttuihin, mutta hyviä nekin joskus on. Kaikkeen tietty kyllästyy... Mutta anna aulis näppiksen paukkua, kyllä maailmaan tarinoita mahtuu. Toi on osa suomalaista kansanperinnettä toi tarinan kerronta, sen voi jokainen päättää ite mikä on totta. Voinpahan ainakin kertoa niitä 3v pojalleni, tosin siinä tarinassa vene on kultaa ja paska muuttuu sähköksi. Olis muuten huomattavan paljon mukavampaa istua iltaa veneen kannella auliksen kanssa kun jonku tuppisuu insinöörin. Etenkin jos aulis oliski nainen
Onhan täällä poikkeuksellisen täysjärkisiäkin joukossa, yleensä kommentit on erilaisia.
Hyvin kiteytetty koko ansiotaan suuremman huomion saanut kirjoittelu.
E.d.K.
joku voi tietysti sanoa, ettei asiat liity veneilyyn, mutta minusta ne liittyy ja kyllä palstalla pitää olla muutakin luettavaa kuin "miten saan 9,9hv Yamahaani lisää tehoa". Eniten kuitenkin korostan kirjoitusten antia omaa mielikuvitusta ruokkivana, minusta näin tekee myös hyvä kirja, joka johdattelee lukijansa muokkaamaan tarinasta lukijalle mielenkiintoisen. Ajatelkaapa minkä kipinän kirjoitukset ovat antaneet vastaväittelijöille. Ikävää, että tilanne kärjistyy aina riidaksi ja auliskin sortuu ala-arvoiseen " ime mutsiis" linjalle. Parasta olisi väittely asiasta ja googlettelu omien väitteiden vahvistukseksi.
Eipä tämäkään nyt liity moottoriveneisiin mitenkään, paitsi, että vesillä tulee luettua kirjoja ja näitä kirjoituksiakin. Ja tietty seurattua ohimeneviä paatteja josko jossain olisi kupari pinta. Eiköhän kaikki kirjoittelu täällä kuitenkin liity veneisiin, käyhän täällä todennäköisesti ihmisiä, jotka ovat veneilystä jollain tavalla kiinnostuneita. Taitaa sitäpaitti olla tämä yksi suomi24:n. suosituimpia marginaaliryhmän keskusteluja, kun jätetään tuksun seikkailut huomiotta. Edelleen olen sitä mieltä, että kyllä tänne tavaraa mahtuu. Mutta sitä "ota suoleen" juttua voi vähentää. Joskus se on mukava suola asian väliin, mutta jos ei muuta vastinetta keksi, ni sitte ite olen ainakin hiljaa.
Kiitän Pro "N" kirjoituksestasi. En haluaisi olla töykeä, mutta en näitä pöhköjä varten tarvitse puolestani puhujaa tai haaveeni selittäjää.
Tunnustin kirjoittaneeni Zetorin käydessä auringon lämmössä ja ollessani vielä puoliksi asennushypessä pätkän loppuun ajattelematonta asiaa. Pyrin sen heti oikaisemaan.
Oli keväisin päivä ja kaikki tuntui menevät putkeen. Nyt kaikki sitä tietoa halauvat tietävät latausmaailman veneeni sydämessä. Se ei pikkusielujen mätäkirjoittelusta muutu. Kunhan generaattori toimii ajatellusti ja pitkään.
Alus on toki elämäni tärkein asia. Olen sen tosiaan suunnitellut alusta alkaen itse. Käytin tietokoneella laskevaa/piirtävää venesuunnittelijaa ja työnjohtajaa metalliverstaalta avukseni niissä kohtia, joissa epäilin kykyjäni. Ammattilaiset korjasivat alta kuusi alkuperäistä ideaani. Aluksi he väittivät niitä olevan paljon enemmän.
Olen ajanut "N" kanssa jatkuvassa yli 20 s/m tuulessa, (puuskat 25-27!) kun etelästä Itämeri toi yli 2-3 m aallokkoa. Ei pelottanut. Ajoin aluksen kesän 2010 elokuun ukkosrintamassa satamaan kaatosateessa ja sivumyötäisessä, Hankoon Pohjois-Itämereltä. Surffasin jopa nautinnossa muutamia kertoja satametriä aallolla. Pyrkikää siihen "linereillänne"! Olen asunut kaksi kovinta talvea 30 vuoteen siinä. Lähden heti, kun paperit Venäjälle javeneeseen ovat kunnossa, ajamaan ulkokautta Viipuriin. Eikä yhtään pelota! Pelkop ja järkeäv suhtautuminen mereen ovat kaksi asiaa.
Tuo galvanointi, niklaus, kromaus, tai kuparointi ja pinnan elektrolyyttisesti tehty suojaus tuntu olevan vaikea asia täälläkin kirjoittaneille 5-9 "asiantuntijalle".
Itse halusin ensin tähän "N" pintaan sinkkauksen. Sen päälle sitten jonkin siirretyn kirkasmetallin. Ammattilaiset, jotka näitä tekee 365 vuorokautta vuodessa, selittivät melkein sormesta mitä tarkoittaa mikäkin.
Lähtö oli, että en halua nostaa venettä joka syksy kuiville ja painepestä ja harjata ja jynssätä. En myöskään halunnut joka kevät myrkkymaalata ja paikkailla Ferreksilaikkuja.
Päätös oli pinnoittaa pelkästä mustaraudasta tehty vene kaikkialta päältä, sisältä ja koteloistaan kuparilla. Lisäksi ulkopuolen pinta vesirajan päältä alas köliin sai ekstrakäsittelyä. (kielitaitoiset saavat googlattua satoja sivuja pinnoiteaiheesta eng. sak. ruots. ja ita. jos osaavat!)
Olen juuri tänään tarkastellut alukseni pintakupain tilaa pinnan alta ja etenkin päältä.
Kupari on samoin, kuin eilen siihen laitettu. Ei se ole lionnut veteen, kuten jokin "tietäjä" tiesi. Ei se ole lentänyt tuuleen, kuten toinen väitti tapahtuvan. Ei se ole häipynyt Suomenlahteen, kuten kolmas vakuutti. Eikä se ole muuttunut ruosteeksi, kuten syksyllä espoolainen yrittäjä (Pipper-lentokoneita ja etsintäkelkkapartioita!) tiesi Espoon Iivisniemestä kertoa.
Kupari on vain siinä, kuten minulle vakuutettiin ja paperille vakuutus tehtiin urakoitsijan toimesta.
Voi olla, että vaivun ensiviikon jälkeen veneilyn nirvanaani, kuten tosiveneihmiset sen tietävät. Veekasimölisijät ja muut häiriköt saavat miettiä mitä on hiljainen tuuli matalassa maingissa, joka saattaa kuiskata jotakin kaislikossa kuulijalle....
Aulis Merenkulkija
haaveilija, haaveensa toteuttanut, eräänlainen Lokki Joonatan, joka oppi lentämään