Ensimmäinen opiskelijan omakoira, kerrostaloon?

Labbista voisin suositella sinulle ensimmäiseksi koiraksi.
Ei ainakaan missään nimessä saksanpaimenkoiraa.
labbiksen kanssa on riittävästi töitä ensikertalaselle!

Schipperket on kyllä todella, todella herkkähaukkuisia. Sen pudottaisin ehdottomasti pois listalta.

Saksanpaimenia on aktiivisuudeltaan hyvin paljon erilaisia. Mutta jos etsit sakemmannia periaatteella "Vanhanajan suoraselkänen pittää olla", unohda. Käyttölinjaset ei ole kotikoiriksi soveltuvia, vaan käyttöön. Jos saksanpaimeneen päädyt, katsele näyttelylinjasia (hyi olkoon, inhottaa suositella näitä) tai jotain sekalinjasia, joiden vanhemmat on lupsakkaampia.

Spitzejä olisin tullut ehdottamaan, joten mitteli sopii hyvin. Kleiniin voit myös tutustua, kuten myös japaninpystykorvaan, joka on spitzejä aavistuksen verran helpompi koulutettavuudeltaan. Jos spitzit miellyttää, mutta haluaisit lisää kokoa, tutustu myös keeshondiin.

Shiba on hyvin tyypillinen japanilainen rotu. Itsenäinen, itsepäinen. Ei omaa miellyttämisenhalua. Shibat ei hauku, mutta jodlaa ja mölisee epämääräsesti kylläkin, joka ei ole musiikkia naapureiden korville..

Suomenlapinkoira on hyvin mutkaton ja ystävällinen perusrotu. Turkkia tietty löytyy, mutta olen havainnut että paimensukusista löytyy ohuempiturkkisia kavereita. Haukkuherkkyyttä löytyy, mutta tältä rodulta se on helposti kitkettävissä/hallittavissa. Oikein hyvä vaihtoehto!

Koikkeri on aktiivinen spanieli. Vaatii tekemistä, ettei turhaudu. Luulen, ettei ole sinun rotusi, koska on työkoira ja vaatii sitä tekemistä ja harrastamista. Vaikka, onhan se ihan sievä, mutta ulkonäön perusteella koiraa ei valita.

Nyt päästäänkin omaan rotuuni, eli labradorinnoutajaan. Aktiivinen ja liikuntaa vaativa, ilolla työskentelevä koira. Kuvaamasi liikunnan määrällä ja aktivointimäärällä uskoisin, että saisit näyttelylinjasen/sekalinjasen pysymään hyvinkin tyytyväisenä. Liikunta on noutajille kaiken a ja o, ovathan ne jalostettu noutamaan lintuja. Labbis on nuorena hyvinkin energinen ja tuhoava rotu, joten varaudu että kaappeja ja seinän kulmia löytyy koulupäivän jälkeen jyrsittynä ;) Vaatii siis liikuntaa, sekä hihnalenkkejä (taipuvaisuutta vetämiseen, joten siksi hihnalenkit on tärkeitä, että oppii) että vapaana olo mahdollisuuksia. Hihnalenkeissä labbis ei saa kaikkea intoaan purettua, siksi vaatii myös vapailua.
Näyttelylinjanen labbis antaa tietämättömille kuvan lyhytjalkasesta, lihapullamaisesta koirasta. Näin ei ole, ellet syötä sitä siihen kuntoon. Normaalipainosena näyttelylinjanenkin on sutjakka ja toimiva koira!

Millä tavalla kultanennoutaja on mielestäsi "tapaturma-altis"? Sehän on labradoria huomattavasti pehmeämpi ja rauhallisempi, joten en ymmärrä. Ellet sitten sekoittanut sitten sitä sileäkarvaiseennoutajaan, joka on toiminnallinen ja vilkas rotu (Sekunti sitten se oli vierellä, nyt se juoksee naapurin pellolla!).

Tutustu myös länsigöötanmaanpystykorvaan.

Ensiksi kiitos jo näistä kahdesta kommentista enemmän saa tulla ehdottelemaan.

Oma mielipiteeni cockerista on, että se ei ole kovin terve rotu, samoin kulttis. Ja tarkoitin siis tosiaan tapaturma alttiilla vain vinttikoiria, mutta huomasin että sen voi tajuta että kulttiskin liittyisi niihin. Mutta kulttis on ehdoton ei sen takia, että vanhempanahan siitä tulee aika tossu. :) Mitä mä kultaisianoutajia tunnen ne on vanhemmalla iällään aika tarmottomia. Länsigööttanmaanpystykorva voisi mennä, mutta mielestäni pitkähkö selkä ja lyhyet tassut saattavat tuoda ongelmia ja terveysongelmia.

Göötti on kyllä terve rotu, eikä edes suhteettoman hot dog-mallinenkaan. Gööttejä kisaa SM-tasolla agilityssakin. Sairaat rodut ei niin korkealle pääse tuollaisessa lajissa.

Mielestäni on aivan sama asutko minkä kokoisessa asunnossa, sehän on koiralle vain koti ja lepopaikka, ei meillä ainakaan koirat juokse sisällä että tarvisi olla iso asunto tämän takia?
Saksanpaimenkoiraa ei todellakaan ensimmäiseksi koiraksi! On aivan eri asia hoitaa kavereiden koiraa kun kouluttaa itse semmoinen pennusta alkaen.. Eli suoraan sanottuna sinulla ei ole juuri mitään kokemusta koirista.. Joten unohda saku..

Itselläni on labbis ja saku, labbista voin sinulle suositella, helppo kouluttaa ja sopiva ekaksi koiraksi. Meillä ei hauku ikinä sisällä kun kerrostalossa asumme..
En ymmärrä miksi pitää selittää että koiran kanssa käydään näin ja näin paljon lenkillä, jos ne "lenkit" on normaali hihnalenkkejä koiralle, se ei ole koiralle liikuntaa.. Itse käyn päivittäin montuilla, metsissä, pelloilla sun muualla että koirat saavat juosta irti ja saavat liikuntaa samalla..

Juu, no kerroin lenkeistä ihan sitä varten että osaavat ehdottajat ottaa mun tarjoaman liikunnan määrän huomioon rotua suositellessa. Ja todellakin lain mukaan koiraa kuuluu pitää kiinni. Lisäksi, olen kyllä hoitanut ja ollut "puoli" omistajana kaverin sakessa pentuna asti sekä itse kouluttanut kissoja, tekemään temppuja kuten, istumaan, hyppäämään vanteen läpi, antamaan tassua. Lisäksi kesyrotalleni agia ja temppuja. Joten uskon että saken kanssakin toimeen tulisin. Koska kissoista ei löydy edes sitä mielyttämisen halua mikä koirasta ja rottien älykkyys on verrattavissa koiriin joten nekin oppii helpolla ja haluaa oikein palkkioin miellyttää. Joten on mulla eläinten kouluttamisesta tietoa ja taitoa.

Mikä tahansa noista mainitsemistasi. Ensimmäisenä suosittelisin kooikerhondjea.

Jos terveyttä mietit, ja mainitsitkin mittelin, mutta et halua kissan kokoista koiraa, niin mieti kaikkia alkukantaisia rotuja. Mittelin sijasta ottaisin itse kees- tai wolfspitzin, ovat hienoja koiria. Asuntosi koolla ei ole niin väliä, vaan sillä mitä koirasi kanssa teet.

Berderterrieri, ellei ole liian pieni jo?

Jos turkinhoidosta vosit vähän tinkiä sen verran, että satunnainen trimmaaminen ei haittaisi, tutustu cockerspanieliin (nly-linja) ja kaikkiin villakoiran kokoluokkiin. Cockerin kotitrimmin oppii hetkessä saksimaan. Villakoira kotitrimmissä on hyvin lyhytkarvainen, eikä kotitrimmiä tarvitse ajella (trimmauskone siis hankintalistalle, jos villikseen päädyt) kuin vain noin. 4 kertaa vuodessa.

Shetlanninlammaskoira voisi olla yksi vaihtoehto. Mutta näiden kanssa saat olla tarkkana, ettet ota mitä tahansa. Tässä rodussa esiintyy turhaa arkuutta, joten tarkkuutta peliin pentua valittaessa. Tutustu siis huolella pennun vanhempiin, etenkin emoon joka opettaa pennuille käytösmallit. Sekä myös kasvattajan muihin kasvatteihin. Toimivan sheltin löytäessä saat tasapainoisen koiran.

Vaikka oletkin kissan saanut opetettua istumaan, se ei kuitenkaan tee sinusta gurua eläintenkouluttajaa (kuten sain kuvan kirjoituksestasi, missä kerroit). Koira on aina koira, ja ensimmäinen koira on aina eka. Jos haukkaat heti liian ison palan, menee maku koko touhusta.

ameeeballa on mielipiteensä mielestän se että on saanut eläin luokkia kuten kissat ja jyrsijät koulutettuu käsimerkeillä tekemään juttuja, auta jo koirissakkin. Ja on kunnioitettava saavutus? ;)

Koita ensikerralla perhoskoira kirjottaa suomea ja käyttää välimerkkejä, suomensin tekstiä mielessäni sen vartin. Helpottaa muiden lukemista ja tekstisi ymmärtämistä.

Tottahan se auttaa jo jonkun verran, mutta rotta, kissa, hevonen, simpanssi ja koira (kaikki elukat) ovat erilaisia koulutettavuudeltaan.

Mutta ihan miten vaan. Jokaisella on omat mielipiteenä ja kantansa, mutta edelleenkään ei kannata liian suurta palaa ottaa heti ekaksi. Koiran koulutus ja omistaminen on muutakin kuin vain temppujen opettamista.

No, anteeksi ameeba, mutta kaksivuotta saksassa asuneena ja saksaa puhuvana. Suomi ei ole enää hyvää. Ja siis tottakai, saket eivät ole mistään helposta päästä opettaa. Enkä minäkään niitä suosittelisi ekaksi koiraksi.

Eka kertaa kuulen määriteltävän vinttikoiraa tapaturma-alttiiksi. Omani on vuoden ikään selvinnyt yhdellä pikku haavalla. Eläinlääkäriä on tarvittu vain rokotuksiin. Vaikka vapaanajuoksua harrastamme päivittäin niin pihalla kuin luonnossa. Terve, rauhallinen, ystävällinen, kerrostaloonkin sopiva koira.