Millähän ilveellä saisin vaimoni vihdoinkin tajuamaan ettei 30 vuotta kestänyt röökinpoltto kerta kaikkiaan voi enää jatkua? Hän on 56-vuotias ja pari vuotta sitten todettu vakava keuhkoahtauma, noin 30% keuhkokapasiteetista jäljellä. Hengästyy pienestäkin kävelystä ja käyttää aina hissiä jos mahdollista välttääkseen rapuissa kiipeämisen. Tupakkaa menee vähintään kokonainen aski päivässä ja keuhkot vinkuu ja rohisee koko ajan. Väittää että on muka niin vaikeaa päästä röökistä eroon mutta eipä ole koskaan edes yrittänyt. Vi**uilu tai mikään uhittelu ei auta, eikä edes sekään kun kerran pyysin yhden kaverin - jonka isä kuoli tupakkaan ja keuhkoahtaumaan - kertomaan vaimolleni niistä viimeisistä kauhun kuukausista mitkä isänsä oli kärsinyt sairaalassa happilaitteissa. Eikä mennyt vaimolle sekään jakeluun..!!!
Mitä mä teen?
Mitä mä teen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi kuulostaa rankalta, mutta jätä ämmä yksin köhimään. Sinä tulet toimimaan omaishoitajana niin kauan kun henki ämmässä pihisee. Sitten seuraat vierestä kun eukko kuolee tukehtumalla. Ala etsiä terveempää kumppania tai matkusta vaikka Timbuktuun, ja jätä se köhivä savusilakka oman onnensa nojaan. Jokainen on vastuussa omasta terveydestään, mutta nämä hidasta itsemurhaa tekevät aiheuttavat suunnatonta huolta läheisilleen ja odottavat vielä, että joku suree kun heitä ei enää ole. Todella itsekästä.
Kiitos "kovatkeinot". tarkoitan siis ihan oikeesti. Olen miettinyt samaa jo pidempään mutta ihan kiva että joku muukin on samaa mieltä. Itse olen alkoholisti ja päädyin aikanaan siihen että dokaus ei ole mun juttu. Eli: päätin itse ja toimin myös. Mut toi ämmä ei kertakaikkiaan lopeta polttamista vaikka ei pysty röhinältään edes kaupassa käymään. Hmm, Timbuktu.. ;-)