... vaiko vain halua leikkiä toisen sukupuolen tunteilla?
Tämän keskustelunavaukseni tarkoitus onkin nyt herättää teidät naiset huomaamaan se, että miehen todellisuus tuntevana ihmisenä näkyy harvoin ulospäin. "Katseenkestävyytenä", sporttisuutena", "edustavuutena", jne.
Ja tämä erityisesti vaatimuksina teiltä hyvät naiset, jotka ette itse pysty aamulla astumaan ovesta ulos ilman "edustavaa sotamaalausta" tai pukeutuneena viimeisen muodin mukaisiin vaatteisiin...
Samoin itse työskennelleenä sodan runtelemissa maissa ja nähneenä miten rehellisyyttä, aitoja tunteita, oikeudenmukaisuutta ja kykyä vuorovaikutteiseen empatiaan arvostetaan esim. niiden naisten keskuudessa jotka raiskatuksi tulleina tai sen pelot kohdanneina, en enää oikein tiedä miten suhtautua niihin ”Arjalaisen rodunjalostusopin” lain-alaisuuksiin, joita te naisina toteutatte, kun kumppania täällä suomessa itsellenne etsitte?
Tiedän hyvin miten tuo kaikki 55 miljoonaa litraa alkoholia jotka suomalaiset joka vuosi kurkuistaan alas kaatavat voi vaikuttaa päätöksentekoon kun kumppania parisuhteeseen etsitään, mutta voiko kukaan ymmärtää sitä, että tietoisin valinnoin ja tarkoitushakuisesti toista sukupuolta loukaten (leikkimällä toisen sukupuolen tunteilla) pyritään vain omaa itsetuntoa naisina kasvattamaan?
Olisiko siis mitenkään mahdollista, että te suomalaiset naiset kykenisitte todellisten tekojen tasolla kunnioittamaan teitä vilpittömin tuntein lähestyvää miestä ja unohtaisitte esim. noiden naistenlehtien niin vahvasti mainostamat käsitteet kuin ”Intohimoinen kemia” sekä ”katseenkestävä sporttinen mies”.
Itse myös seuranneena suhteita jotka elinvoimaisina ovat jatkuneet noin 50 vuodesta yli 60 vuoden yhteisiä päämääriä vaikeuksienkin kautta toteuttaen, inhottaa todella seurata miten te naiset nykyään inhimillisten tunteiden mitätöintiä harrastaen pyritte vain laskelmoiden suhteistanne miesten kanssa hyötymään mahdollisimman monin eri tavoin.
Itse en ole elämäni aikana yhtään ainutta kertaa kohdellut naista rakkaanani niin, että henkisellä tai fyysisellä väkivallalla olisin ketään vahingoittanut tai jättänyt huomioimatta minulle osoitettua kiintymystä inhimillisenä lämpönä naista itseään tai hänen lapsiaan kohtaan.
Kun lisäksi tiedän, etten ole päihdeongelmainen ”pellekään” ja noin kahden viinilasin vuotuisella käytöllä tuskin alkoholin suurkuluttajakaan tai naisia kusettava uskoton luuserikaan , voin vain vakituisen työsuhteen omaavana miettiä syitä siihen, miksi kelpaisin teidän naisten silmissä teille vain varattujen naisten leikkikaluksi . Näitä yrityksiä leikkiä tunteillani saan sähköpostiini eri muodoissaan useita kertoja viikossa!
Rakkaussuhde olisi mukava toki jälleen kumpaakin rikastuttavana kokea, mutta ei mikään pakonomainen tarve ja siksipä ihmettelenkin, miksi rehellisten, jakavien sekä omaa kumppania läheisyyden kautta huomioivien / kunnioittavien tunteiden jakaminen on teille naisille niin mahdoton yhtälö toteuttaa? Siis ilman patologista mustasukkaisuutta, väkivaltaa tai itsekeskeistä laskelmointia!
Tämän keskustelunavaukseni tarkoitus onkin nyt herättää teidät naiset huomaamaan se, että miehen todellisuus tuntevana ihmisenä näkyy harvoin ulospäin. "Katseenkestävyytenä", sporttisuutena", "edustavuutena", jne.
Ja tämä erityisesti vaatimuksina teiltä hyvät naiset, jotka ette itse pysty aamulla astumaan ovesta ulos ilman "edustavaa sotamaalausta" tai pukeutuneena viimeisen muodin mukaisiin vaatteisiin...
Samoin itse työskennelleenä sodan runtelemissa maissa ja nähneenä miten rehellisyyttä, aitoja tunteita, oikeudenmukaisuutta ja kykyä vuorovaikutteiseen empatiaan arvostetaan esim. niiden naisten keskuudessa jotka raiskatuksi tulleina tai sen pelot kohdanneina, en enää oikein tiedä miten suhtautua niihin ”Arjalaisen rodunjalostusopin” lain-alaisuuksiin, joita te naisina toteutatte, kun kumppania täällä suomessa itsellenne etsitte?
Tiedän hyvin miten tuo kaikki 55 miljoonaa litraa alkoholia jotka suomalaiset joka vuosi kurkuistaan alas kaatavat voi vaikuttaa päätöksentekoon kun kumppania parisuhteeseen etsitään, mutta voiko kukaan ymmärtää sitä, että tietoisin valinnoin ja tarkoitushakuisesti toista sukupuolta loukaten (leikkimällä toisen sukupuolen tunteilla) pyritään vain omaa itsetuntoa naisina kasvattamaan?
Olisiko siis mitenkään mahdollista, että te suomalaiset naiset kykenisitte todellisten tekojen tasolla kunnioittamaan teitä vilpittömin tuntein lähestyvää miestä ja unohtaisitte esim. noiden naistenlehtien niin vahvasti mainostamat käsitteet kuin ”Intohimoinen kemia” sekä ”katseenkestävä sporttinen mies”.
Itse myös seuranneena suhteita jotka elinvoimaisina ovat jatkuneet noin 50 vuodesta yli 60 vuoden yhteisiä päämääriä vaikeuksienkin kautta toteuttaen, inhottaa todella seurata miten te naiset nykyään inhimillisten tunteiden mitätöintiä harrastaen pyritte vain laskelmoiden suhteistanne miesten kanssa hyötymään mahdollisimman monin eri tavoin.
Itse en ole elämäni aikana yhtään ainutta kertaa kohdellut naista rakkaanani niin, että henkisellä tai fyysisellä väkivallalla olisin ketään vahingoittanut tai jättänyt huomioimatta minulle osoitettua kiintymystä inhimillisenä lämpönä naista itseään tai hänen lapsiaan kohtaan.
Kun lisäksi tiedän, etten ole päihdeongelmainen ”pellekään” ja noin kahden viinilasin vuotuisella käytöllä tuskin alkoholin suurkuluttajakaan tai naisia kusettava uskoton luuserikaan , voin vain vakituisen työsuhteen omaavana miettiä syitä siihen, miksi kelpaisin teidän naisten silmissä teille vain varattujen naisten leikkikaluksi . Näitä yrityksiä leikkiä tunteillani saan sähköpostiini eri muodoissaan useita kertoja viikossa!
Rakkaussuhde olisi mukava toki jälleen kumpaakin rikastuttavana kokea, mutta ei mikään pakonomainen tarve ja siksipä ihmettelenkin, miksi rehellisten, jakavien sekä omaa kumppania läheisyyden kautta huomioivien / kunnioittavien tunteiden jakaminen on teille naisille niin mahdoton yhtälö toteuttaa? Siis ilman patologista mustasukkaisuutta, väkivaltaa tai itsekeskeistä laskelmointia!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Häh! Olipa y l e i s t y s. No helpottiko purkaus vai jäikö vielä paineita?
Kaikenlaista sitä täältäkin saa lukea.
"Rakkaussuhde olisi mukava toki jälleen kumpaakin rikastuttavana kokea, mutta ei mikään pakonomainen tarve ja siksipä ihmettelenkin, miksi rehellisten, jakavien sekä omaa kumppania läheisyyden kautta huomioivien / kunnioittavien tunteiden jakaminen on teille naisille niin mahdoton yhtälö toteuttaa? Siis ilman patologista mustasukkaisuutta, väkivaltaa tai itsekeskeistä laskelmointia!"
Tuon teille naisille kohdan voisi paremmin kirjailla näin: teille naisille ja miehille..
Oikeastaan koko kirjoituksen kaikki naiseen viittaavat kohdat voisi korvata sanalla ihminen. Muuten hieman rankkaa yleistystä. Toki miehenä, ethän voi tietää, että onko maassa edes naisia, jotka ovat kokeneet samaa naisten taholta, vai voitko? Jos voisit, et varmaankaan noin yleistäisi.
No niin, ja itse kirjoitan päin harakoita. Piti siis kirjoittaa tuo lopun kohta näin: onko maassa edes naisia, jotka ovat kokeneet samaa miesten taholta,
Ikävää, että et ole kohdannut sinulle arvoiltaan oikeata suomalaista naista.
Suomalainen nainen on usein omillaan toimeentuleva, koulutettu ja sanavalmis, harvemmin ohjailtavissa, ja hän tietää myös mitä tahtoo. Hyväksyttäviä piirteitä, jos suomalaisen tahtoo, ellei, kannattanee valita toinen kansalaisuus.
Kenties olet etsinyt oikeata ihmistäsi vääristä paikoista, yleistyksesi kun eivät yllä jokaiseen suomalaiseen naiseen, tuskin edes joka toiseen.
Provokatiivisesti silti hieno avaus. :)
Ei todellakaan ole kysymys siitä, etteikö suomalainen nainen olisi omillaan toimeentuleva, itsenäinen, koulutettu, sanavalmis ja omaa tahtoa omaa. Näin on hyvä ja kuuluukin olla, mutta ...
...moniko voi todellakin luottaa omaan puolisoonsa?
On helppoa kyseenalaistaa ihmistä joka kritisoi sitä mitä ympärillämme todella tapahtuu, koska omat silmät ummistaen ja jättämättä huomioimatta kriisejä aiheuttavia tekijöitä suhdetta ajatellen on paljon yksinkertaisempi elää.
Kyse keskustelunavauksessani oli kuitenkin kyse pääsääntöisesti tiedostamalla tehdyistä valinnoista, eli tarkoitushakuisesta sekä suunnitelmallisesta tahdosta mitätöidä toinen sukupuoli tuntevana ihmisenä.
Edellisessä on hyvin pitkälle kysymys samasta asiasta kuin siinä, että yhä kasvava joukko vanhempia on valmis luopumaan (eli sijoittamaan sijaisperheisiin) murrosikäisistä lapsistaan esim. uusioperheessä syntyvän uuden lapsen tieltä (lastensuojeluviranomaisten viimeinen virallinen tilastointi ympäri Suomea).
Jos siis naiset ovat valmiita siirtämään elämästään taustalle omat murrosikään ehtineet biologiset lapsensa itsekkäin päämäärin, niin kuinka voidaan olettaa näiden naisten olevan valmiita sitoutumaan suhteeseen miehen kanssa mistään muusta syystä kuin vain omia päämääriä ajaakseen.
Uskokoon kuka mitä haluaa, mutta tämä nyt vain on faktaa jonka viranomaiset ovat koonneet arjen todellisesta elämästä ympärillämme!
Kyse ei todellakaan ole näin halustani "ohjailla" ketään tai pyrkiä kenenkään kautta toteuttamaan mitään haavettani, vaan löytää suhteeseen kanssani nainen, jonka kanssa jälleen jakaa elämää tuntevana ihmisenä oikeudenmukaisuuteen ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuen.
Monet asiat toki parisuhteita ja niiden muodostamista ajatellen ovat valintoihin liittyviä kysymyksiä, mutta miten naiset voivat olettaa automaattisesti loukattuaan ensin miestä tuntevana ihmisenä että mies ottaisi heidät avosylin vastaan kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan.
Myös ne naiset jotka viikoittain ovat valmiita pettämään omaa puolisoaan kanssani tekevät automaattisesti sen oletuksen, että heidän saatuaan kanssani haluamansa, tulisi tapahtumaan jotain sellaista joka sulkisi suuni vain hyvän tahtoni osoituksena heitä kohtaan..?
Miksiköhän minulla pitäisi olla jotain purettavia paineita johonkin suuntaan, ehkäpä ne ovat aivan toisaalla kuin minulla (sinkku kun olen), joka vain nämä epämiellyttävät ja kielteiset "salaisuudet" julki sanoillaan tuo...?
Suomalainen nainen on hyvin toimeentuleva... Kyllä... koulutettu... kyllä ... sanavalmiskin varmasti... kyllä ... mutta mikä on tuon kaiken "hinta" kun "maksun aika" koittaa? Tulokset ovat jo osittain nähtävissä nyt kun noin 4300 alle 35 vuotiasta poistuu työelämästä joka vuosi työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen vuoksi!
Voimme siis hyvin kysyä kuka unohtaa ja jättää yksin kenet, sillä ne jotka työkseen auttavat heitä, jotka enää eivät ole jaksaneet, tietävät kyllä ongelmien todellisuuden sekä niiden laajuuden... Torju ihminen läheltäsi unohtaen hänet tuntevana ja inhimillisenä ystävänä, mutta kun apua itse tarvitset, kieltäytyykö tämä torjuttu ihminen auttamasta apua tarvitsevaa ... Kysy tätä itseltäsi?
Inhimillistä ihmisyyttä aitoudella kun ei osteta tai vaadita, se lahjoitetaan toiselle...Kuka sitten tähän pystyy, se onkin sitten aivan toinen juttu...!
Ihmisen kyseenalaistaminen ei kuulu tapoihin, asioista voi kuitenkin olla eri mieltä.
Sinulla on ilmeisesti prosenttuaalinen osuus selvillä näistä teini-ikäiset lapsensa hylkäämistä äideistä. Sitten lienee myös selvillä se osuus, joka ei näin tee, kiinnostaakin tietää kumpi on suurempi.
Alle 35 vuotiaiden masennuksen syynä ei varmaankaan ole yksinomaan äiti, molemmilla vanhemmilla lienee vastuu lapsistaan. Myös terveydenhuollolla on vastuunsa, jossa avohoitopaikkoja on liian vähän.
Puolisoiden keskinäiset suhteet eivät kaiketi ole yksiselitteisiä. Kun ei tiedä taustaa, mitä suhteessa on tapahtunut ja syitä jotka ovat kyseiseen toimintaan miehen tai naisen johtaneet, mahtaako kenelläkään olla rahkeita tuomitakaan. Ken synnitön on jne..
Jos voisi nähdä toisen ajatukset, ymmärtäisi paremmin syyt, yksinjättämiseenkin tarvitaan käsittääkseni kaksi.. Ihminen on osiensa summa, ja toimii niiden voimavarojen mukaan, jotka sen hetkisessä elämäntilanteessa on käytettävissä. On helppoa syyllistää, ymmärtää väärin ja tuomitakin. Yhtä helppoa ei taida olla asettua toisen asemaan, käsittää tehtyjä ratkaisuja, tai antaa tai pyytää anteeksi.
Näin alta 30mppisenä miehenä voisin kirjoittaa...
Minä näen ympärilläni - niin tuttavapiirissäni kuin lähisukulaisissani naisia, jotka eivät ole laskelmoivia, eivät mittaile onnistumistaan ihmisenä kellistettyjen - tai heistä kiinnostuneiden miesten määrällä - ja jotka ovat valmitta sitoutumaan ja ovat myös sen tehneet.
Minä olen myös nähnyt ympärilläni - aikoinaan opiskelijaelämässä - kuin myös myöhemmin työelämässä juuri senkaltaisia naisia, joista kirjoitat.
Mutta... meihin miehiin miehiin mahtuu myös...monenlaisia.
Kirjoituksellesi pointseja sen myytin murtoyrityksestä - että parisuhteissa lähinnä miehet olisivat julmia ja tunteettomia. Osa naisista osaa myös saman. Pointti on enemmänkin siinä, että se ihmisen pahuus/julmuus/ toisesta välinpitämättömyys ei riipu sukupuolesta. Se feministien johdattelemasa sukupuolikeskustelussa on meinannut unohtua. Tavat loukata ja haavoittaa toista ovat vain erilaisia.