Tämä nyt ei liity ihan tänne mutta...
odotan esikoistani, ja minulla ei oikeastaan ole mitään tarvetta kastaa lastamme kirkon jäseneksi. Miehenikin on pelkkä tapakristitty, mutta perinteen vuoksi ja sukulaisten sekä pienen kyläyhteisön odotusten mukaan hän haluaisi kastaa lapsemme kristillisin menoin.
Asumme siis todalla pienellä paikkakunnalla, jossa kirkon pappi on kylän paimen oikeen vanhaan tapaan. Hänkin jo odottaa että vauva syntyisi, ja mieheni sukulaiset ovat erittäin kristillisiä, tällaiset asiat ovat heille todella tärkeitä. Mieheni taitaa myöntyä heidän haluihin, ja kun kastetilaisuus on vielä niin perinteinen ja yleinen... mutta minusta tuntuu tyhmältä kastaa lapsi kirkkoon, sillä itse olen ateisti, tai en nyt ihan ateisti, mutten usko kristinuskon oppeihin. Mitä tekisitte? Pitääkö perinteen vuoksi joustaa? ei minulla kuitenkaan mitään vahvoja periaatteita ole ettei missään nimessä...
odotan esikoistani, ja minulla ei oikeastaan ole mitään tarvetta kastaa lastamme kirkon jäseneksi. Miehenikin on pelkkä tapakristitty, mutta perinteen vuoksi ja sukulaisten sekä pienen kyläyhteisön odotusten mukaan hän haluaisi kastaa lapsemme kristillisin menoin.
Asumme siis todalla pienellä paikkakunnalla, jossa kirkon pappi on kylän paimen oikeen vanhaan tapaan. Hänkin jo odottaa että vauva syntyisi, ja mieheni sukulaiset ovat erittäin kristillisiä, tällaiset asiat ovat heille todella tärkeitä. Mieheni taitaa myöntyä heidän haluihin, ja kun kastetilaisuus on vielä niin perinteinen ja yleinen... mutta minusta tuntuu tyhmältä kastaa lapsi kirkkoon, sillä itse olen ateisti, tai en nyt ihan ateisti, mutten usko kristinuskon oppeihin. Mitä tekisitte? Pitääkö perinteen vuoksi joustaa? ei minulla kuitenkaan mitään vahvoja periaatteita ole ettei missään nimessä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kasteessa on monia hyviäkin puolia... Ja lapsen kannalta on mielestäni hyvä että hänet kastettaisiin kirkon jäseneksi jos kerran itsekin olette. (ei haittaa vaikka ette olekaan aktiivisia) Tulevaisuutta ajatellen (tää menee nyt aika kauas...) yksi lapsen/nuoren hienoimmista kokemuksista on ripille pääsy kavereiden kanssa. Tietysti jo ala-asteella uskonnontunnit jne ovat lapselle yleissivistävää tietoa täynnä. Myös kirkkohäät ovat vain kastettujen ja ripilläkäyneiden puuhaa... Ja on yllättävän korkea kynnys liittyä kirkkoon sitten vasta joskus...
Tosta periaatteesta sen verran että sun ja sun miehen ei tarvitse tehdä asioita niin kuin sukulaiset ja naapurit näkevät parhaaksi, tehkää omalla tyylillänne. Minun mielipiteeni on myöskin vain yksi monien joukossa. Toivottavasti keksit kaikkia (edes vähän) tyydyttävän ratkaisun! Onnea!
kirkkoon, et voi merkitä lasta eri rekisteriin. Eli mikäli et kasta, sinun pitää olla siviilirekisterissä, kun miehesi kerran on kirkon jäsen.
vaikka itse kuuluisitkin kirkkoon, ei tarvi lasta kastaa jos et halua.
Minua ei vauvana kastettu, kun vanhemmat ei kuuluneet kirkkoon. Tunsin itseni kummajaiseksi koko kouluajan enkä päässyt rippileirille kavereiden kanssa. Harmitti, itketti ja hävetti, vaikka ei tietysti omaa syytä ollutkaan.
Vanhempani eivät kuitenkaan kieltäneet minulta uskonnontunteja ja arvatkaa pelkäsikö pieni ekaluokkalainen, kun ope kertoi, että ne joita ei ole kastettu joutuu helvettiin..
Nyt olen sitten myöhemmin liittynyt kirkkoon, minut on kastettu ja olen käynyt sen rippikoulun. JA kastanut oman lapseni, ettei vahinko pääse kiertämään.
Mutta vieläkin katkeruudella asiaa ajattelen. Ei ollut kiva olla erilainen. Pikkujuttu näin jälkeenpäin ajatellen ja nykyään ehkä vähän erilaista, mutta ei silloin kun se lapsena osui omalle kohdalle.