Taas yksi yksinäinen kesä tulossa.
Olisi kiva ostella itselleen uusia kesävaatteita, mitä kaikki muutkin tällä hetkellä tekevät. Mutta jatkuvasti on lannistamassa ajatus siitä, että missä niitä tulisin edes käyttämään? Kuka niitä tulisi minun lisäkseni edes näkemään kuin perheeni? Kotona perheen kanssa ollessa ei oikein ole edes mitään väliä mitä on päällä, kunhan on jotain. Ja sitä, perheen kanssa kotona kökkimistä koko kesäni tulee olemaan, jos kesätöitä en saa.
Elämäni tuskin tästä muuttuu kun ei luonteenikaan, vaikka olen kuinka yrittänyt. Rohkaistun ja innostun sosiaalisuuteen aina välillä, mutta sitten yhtäkkiä olen taas se sama tylsä hissukka, jota ei kiinnosta sanoa mitään kenellekään tai joka ei osaa sanoa mitään kenellekään. En saa sitä sosiaalisuutta pysyväksi. Kerran viikossa ilmenevällä jonkunlaisella juttelukyvyllä ja -innokkuudella ei ystäviä saada, sen pitäisi toistua joka kohtaamisella.
Onko muilla tällaista juttelukyvyn ja innon puutetta, mutta kuitenkin kaipaa muiden seuraa yhtä lailla kuin muutkin? Omistatteko paljon kavereita?
Olisi kiva ostella itselleen uusia kesävaatteita, mitä kaikki muutkin tällä hetkellä tekevät. Mutta jatkuvasti on lannistamassa ajatus siitä, että missä niitä tulisin edes käyttämään? Kuka niitä tulisi minun lisäkseni edes näkemään kuin perheeni? Kotona perheen kanssa ollessa ei oikein ole edes mitään väliä mitä on päällä, kunhan on jotain. Ja sitä, perheen kanssa kotona kökkimistä koko kesäni tulee olemaan, jos kesätöitä en saa.
Elämäni tuskin tästä muuttuu kun ei luonteenikaan, vaikka olen kuinka yrittänyt. Rohkaistun ja innostun sosiaalisuuteen aina välillä, mutta sitten yhtäkkiä olen taas se sama tylsä hissukka, jota ei kiinnosta sanoa mitään kenellekään tai joka ei osaa sanoa mitään kenellekään. En saa sitä sosiaalisuutta pysyväksi. Kerran viikossa ilmenevällä jonkunlaisella juttelukyvyllä ja -innokkuudella ei ystäviä saada, sen pitäisi toistua joka kohtaamisella.
Onko muilla tällaista juttelukyvyn ja innon puutetta, mutta kuitenkin kaipaa muiden seuraa yhtä lailla kuin muutkin? Omistatteko paljon kavereita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itseäni kaikesta eniten ärsyttää kanssa-kädelliset, joilla on aina vaan typeriä vuorosanoja ja merkityksetöntä sananhelinää. Hyvä, että hiljaisiakin ihmisiä on olemassa. Yleisesti ottaen 99% ihmisten puheista on merkityksetöntä (ostin tuota, liikuin tuolla ja tulla härvelillä sinne ja sinne, tein sitä ja sitä todella tärkeää omasta mielestäni jne.). Mikä alkaa pitemmän päälle näyttämään ja kuulostamaan aivan uskomattoman lapselliselta.
Kyllä mäkin olen välillä tosi sosiaalinen, mutta koska olen myös masentunut niin aina ei vaan jaksa, muutama hyvä ystävä on, mutta pitäisi olla enemmän kavereita ja enemmän yhteyksissä, helpostihan se yhteydenpito saattaa jäädä jos ei oo aktiivinen.
En ole sitten yhtään sinut itseni kanssa, joten täysin oma itsenä oleminen ja läheisyys, sekä henkinen että fyysinen, toisten kanssa pelottaa. Haluaisin kovasti löytää sellaisen oman itseni, josta itse pidän ja josta monet muutkin pitäisivät. Mutta en millään löydä, joten en tiedä millainen olla ja siten pelkkä ihmisten kanssa toimiminenkin on haastavaa, saati sitten ystävyyssuhteiden luominen!
Harmittaa, etten kykene sosiaalisuuteen. Sattuu sydämeen katsella kun muut ikäiseni keräävät uusia kontakteja ja muodostavat uusia porukoita tuosta vaan. En ymmärrä sitä. Miten ihmiset voivat olla rohkeasti omia itsejään uusien, monien eri ihmisten keskellä ja luottaa siihen, että heidät hyväksytään ja heistä pidetään...