Rakkautta on olla oma itsensä

Narsistin kanssa totesin joskus ääneen lauseen: "Me emme ole samaa." Se tuli suustani yllättäen, mutta ymmärrän nykyään sen merkityksen. Se tarkoittaa, että en saanut olla hänen seurassaan oma itseni. Me emme ole samaa, me emme ymmärrä toisiamme, vaikka tekisimme mitä. Minä en saanut narsistin seurassa olla huono, minä en saanut näyttää negatiivisia tunteitani, minä en saanut olla täysin oma itseni.

Rakkaus on kokonaisvaltainen hyvän olon tila. Mutta narsistin kanssa minulla oli usein hyvin raskas olla, hyvistä hetkistä huolimatta. Jatkuvaa miellyttämistä, jatkuvaa yrittämistä. Ja mitä enemmän olin narsistin kanssa, sitä masentuneemmaksi ja väsyneemmäksi tulin ja sitä enemmän narsisti minua läksytti. On väsyttävää esittää, olla jotakin muuta kuin on. Narsistin uhrina se on kai melko tyypillistä. Ei hyväksytä sellaisena kuin on. Voin kuvitella, miltä narsistien lapsista tuntuu. Koko elämähän on yhtä roolin vetämistä. Ellei sitten tule joku, joka sanoo, että kelpaat tuollaisena. Mutta kuinka usein niin käy? Kuinka moni taipuu, joustaa, miellyttää, ostaa rakkautta, jotta saisi edes hitusen läheisyyttä ymmärtämättä, että rakkaus on jotain ihan muuta. Varmaan aika moni.

Jos olen jotakin suhteessa oppinut, on se, että tästä lähtien olen oma itseni suhteessa ja jos en kelpaa, niin se on hyvästit. Sellainen jatkuva varpaillaan olo on ihan järjettömän raskasta.